10.12.2019

Posted at 18:19h in Yleinen by
0 Likes

-Kaupallinen yhteistyö, Olympus–

Kööpenhamina oli taas ihana. Kävin Köpiksessä ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten Tommin kanssa ja nyt reilu pari viikkoa sitten pääsin uudelle visiitille Olympuksen kutsumana. Kuten jo aiemmassa postauksessa kerroin, reissussa oli kyse uuden PEN E-PL10 -kameran lanseerauksesta ja Olympuksen juhlavuodesta.

Tänä vuonna nimittäin juhlitaan  100-vuotiasta Olympusta. Ja sen lisäksi ensimmäisen PEN-kameran julkaisusta tulee 60 vuotta ja ensimmäisen digitaalisen PENin julkaisusta 10 vuotta.

Me hyödynnettiin Iinan kanssa tämä työreissu siten, että kun virallinen osuus oli ohitse, jäimme kaupunkiin vielä toiseksi yöksi ihan vaan lomailu mielessä. Tässä postauksessa muutama Köpis-tärppi Olympus-kuvien kera.

Kuljen ulkomaan matkoilla lähes koko ajan kamera kädessä. Päämäärätön kaduilla vaeltelu kuvia nappaillen on reissatessa lempipuuhaani. Tällä matkalla sainkin sitten kuvata ihan tuliterällä E-PL10:llä ja tosi paljon kuvia tulikin innoissaan otettua. Tässä postauksessa niistä muutamia. 

Suurin osa kuvista on otettu suosikki reissuobjektiivillani joka on 25 mm 1:1.8. Joukossa myös muutama kuva 14-42 mm pannukakku zoomlinssillä. 

Juuri nyt saa siis early bird -tarjouksena tuon 25 mm objektiivin kaupan päälle (arvo 379 €) ostaessaan tuon PEN E-PL10:n! 

Kööpenhaminassa ei vaan voi käydä piipahtamatta ottamassa kliseisiä turistikuvia Nyhavnin värikkäistä taloista. Sää oli harmaa ja sateinen, mutta söpöt talot monissa väreissään näyttivät silti pirteiltä. Nyhavnissa voi pistäytyä myös hyppäämällä paatin kyytiin tunnin mittaiselle kanaaliristeilylle. 

Kävin tuollaisella kierroksella ekalla Köpis-reissullani ja se oli kätevä tapa nähdä mm. kuuluisa Pieni merenneito -patsas ja jokunen linna. Myös kuninkaallinen kirjasto, Black Diamond, on aika vaikuttavan näköinen pytinki vesiltä katsellessa. Opastettu kanaaliristeily on oiva tapa tsekata nähtävyydet etenkin lyhyellä reissulla.

Meinattiin jäädä useamman kerran polkupyörän alle, kun onnistuttiin tötöilemään jossain väärässä reunassa katua. Ehkä seuraavalla kerralla kaupungissa vieraillessa pitää uskaltaa itsekin ottaa alle vuokrapyörä. Citypyörien vuokrapisteitä näkyi ympäri kaupunkia ja myös hotellimme (ja todennäköisesti moni muukin hotelli) tarjosi pyöriä vuokralle.

Yhteiseen ohjelmaamme kuului mm. vierailu Creative Space -nimisessä keramiikkatyöpajassa/kahvilassa. Saatiin kokeilla keramiikan maalausta valiten kukin millaisen kipon, kupin, maljakon, lautasen tai muun halusikaan.

Creative Spacessa on valittavissa noin 300 erilaista keramiikka-astiaa tai esinettä ja käytettävissä yli 80 eri väriä joilla taiteilla oman mielen mukainen teos. Kiva matalankynnyksen paikka mennä kokeilemaan keramiikan maalaamista!

Toki reissuumme kuului myös hyvää ruokaa ja juomaa. Upgreidasimme huoneemme sviittiin, koska emme muuten olisi saaneet huonetta vielä heti aamulla paikalle saavuttuamme. Huoneluokan korotus toi mukanaan mm. rajattomat viinit, shampanjat, kahvit ja virvoitusjuomat. Ja pitihän se pitää huoli, että saadaan rahalle vastinetta, niin tuli tilattua jokunen lasi shampanjaa. 😀

Hotellimme SP34 oli kaikin puolin muutenkin viihtyisä ja palvelu oli aivan priimaa. Kaikille hotellin asukkaille oli joka päivä myöskin ilmainen viinitunti klo 17-18. Mikä nerokas idea! Lämmin suositus siis tälle loistavalla sijainnilla olevalle viihtyisälle hotellille.

Olympus-päivämme illallinen nautittiin Michelin tähden omaavassa 108-ravintolassa. Kuvan kauniilta puulautaselta tarjoiltu annos oli vähän kuin astetta parempi pottumaito. Siinä oli ainakin perunaa, jotain juustoa ja hasselpähkinäöljyä ja herran jumala, että se oli hyvää. Olisi tehnyt mieli nuolla tuo kippo.

Näissäkin kuvissa näkyy hyvin 25 millisen linssin tarjoama lyhyt syväterävyys. Etualan ja taka-alan saa suurta aukkoa käyttämällä blurrautumaan todella nätisti. Objektiivi sopii loistavasti niin potretteihin kuin myös tällaiseen katukuvaukseen ja vaikkapa maisemien taltioimiseen.

Näin joulun alla keskustassa oli useammassakin paikassa menossa joulumarkkinat. Niiden lisäksi kävimme myös parissakin joulukaupassa hiplailemassa joulukoristeita. Itse en ole kummoinenkaan jouluihminen ja irvistelinkin hieman Iinan minua kimalluksen ja tonttujen keskelle raahatessa. Mutta kuinkas siinä sitten kävikään.. palasin reissusta monta joulukoristetta laukussani!

Iinan postauksesta näkee paljon kuvia runsaasta Det Gamle Apotek -kaupasta, joka on ehdottomasti jokaisen jouluttajan vierailukohde Kööpenhaminassa. 

Epäterävyysalueella olevien pallojen kimalluksista näkee miten kauniin boken 25 millinen linssi tarjoaa. Boke siis tarkoittaa juurikin kuvan terävyysalueen ulkopuolisten alueiden esteettisyyttä. Eri objektiiveilla tulee hyvinkin eri näköistä jälkeä ja epäterävien alueiden valopisteet piirtyvät näin eri objektiiveilla myös eri muotoisina.

Näin nättiä bokea tekee siis tuo reissuilla aina mukanani kulkeva25 millinen 1:1.8 -objektiivi. 

Ihastuin ensimmäisellä Kööpenhamina-käynnilläni kovasti ihanaan Torvehallerne-kauppahallikokonaisuuteen. Niinpä halusin sinne tälläkin kertaa ihastelemaan ja ihmettelemään tunnelmaa ja tarjolla olevia herkkuja. Lounaaksi nautittiin tanskalaisten kovasti suosimat smørrebrød-leivät. Iso peukku kauppahallista löytyvälle Hallernes Smørrebrød -ravintolalle.

Mä olen kala-allergikko ja pelkään kaloja, mutta kaupan kylmäaltaissa pötköttävät eväkkäät silti jotenkin kiehtovat minua. Etenkin tuolla Torvehallernen kalakaupoissa kaikki fisut oli aseteltu esille jotenkin todella kauniisti, niin innostuin kuvailemaan jäämurskassa köllöttäviä fisuja useammankin ruudun verran. 😀

Nämäkin kuvat samalla 25 millisellä linssillä otettu ja sävyt tarjoaa kamerasta löytyvä pin hole -taidesuodin, jota usein käytän matkakuvissani.

Siinä Iina-muru juuri siirtää kuvia puhelimeensa mokkaisessa kameralaukussa köllöttelevästä kamerastaan. E-PL10:ssä on bluetooth- ja wifi-yhteydet, joiden ansiosta kuvat siirtyvät O.I. Share sovellusta käyttäen näppärästi langattomasti kamerasta vaikka puhelimeen tai tablettiin. 

Joulukoristeiden lisäksi emme reissussa juurikaan shoppailleet. Jätettiin vaatekaupat väliin ihan suosiolla ja keskityttiin kameran kanssa kaduilla maleksimiseen ja joulukauppoihin. Ihan viime hetkillä ennen lentokentälle lähtöä satuttiin kuitenkin hotellimme lähellä pieneen Project 4 -nimiseen putiikkiin. Ihasteltiin siellä useampiakin kenkiä ja tarjolla oli myös paljon kivoja asusteita tanskalaisilta merkeiltä.

Löysinkin sieltä itselleni uudet täydelliset nahkahanskat. Ihan sellaiset ”paljaat” nahkahanskat kun ovat mielestäni vähän tylsät, niin nämä Markbergin neuleella piristetyt versiot ovat paljon enemmän mun tyyliset. Ja mikä parasta, näissä on kosketusnäytön käyttöön soveltuvat etusormet ja peukut. Onnistuu siis myös kameran kosketusnäytön käyttö hanskat kädessä.

Tässä kaksi kuvaa otettuna 25 millisellä linssillä samasta kohdasta portin takaa vain tarkennettuna eri kohteisiin.

Tämä reissu tuli kyllä niin hyvään saumaan. Oltiin Iinan kanssa jo pitkään puhuttu, että pitäisi ehtiä tekemään edes joku yhden yön minireissu yhdessä. Niinpä olikin ihan täydellistä, että joku muu järkkäsi meille syyn, niin saatiin aikaseksi lähteä reissuun. Olympus-päivän jälkeen meille jäi vielä puolitoista päivää aikaa hengailla keskenämme. Oli ihanaa, kun ei ollut kiire mihinkään eikä mitään kummempaa suunniteltua ohjelmaa. Kierreltiin ympäri kaupunkia, syötiin ja juotiin hyvin ja iloittiin kun kerrankin sai viettää aikaa ystävän kanssa kahdestaan ihan rauhassa. Oltiin jopa niin reippaita, että toisena aamuna käytiin hotellin kuntosalilla. Ekana aamuna meillä oli darra innostuttuamme siitä huoneen hintaan kuuluneesta shampanjasta. Hirmuisen tehokas kahden yön reissu siis: töitä, pään nollausta skumpalla ja vielä liikuntaakin!

 

Tähän E-PL10:iin muuten saatiin vihdoin ja viimein yksi jo pidemmän aikaa monien toivoma ominaisuus. Sulkimen saa nyt halutessaan kokonaan äänettömäksi. Aiemmin tämä silent mode on  löytynyt vain OM-D -kameroista, mutta nyt voi kuvata hipi hiljaa myös PENillä. Se on varsin oiva ominaisuus esim erilaisilla tilaisuuksissa ja juhlissa.

Tarkennuksen merkkiääni ja sulkimen ääni pois, niin voi kuvata huoletta miettimättä häiritseekö jotain hiljaista ja herkkää tilannetta. 

Minä valitsin itselleni mustan kameran kuten aina. En jotenkin vaan osaa kuvitella käteeni muun värisiä kameravehkeitä. Mutta moni osaa ja valkoinen onkin ollut PENien suosituin väri Suomessa jo pitkään. Mustan ja valkoisen lisäksi E-PL10:stä on saatavilla kaunis hiekanruskea. Mikä olisi sun suosikkivärisi?

Nyt ehtii vielä tilata kameran pukinkonttiin ja tarttua kiinni tuohon Olympuksen juhlavuoden kunniaksi tarjoamaan etuun. Early bird -tarjouksena PEN E-PL10:n ostaja saa 50 € alennuksen kamerasta (norm. 749 €) ja lisäksi tässä jo monessa kohdassa mainitsevani 25 mm 1:1.8 objektiivin (arvo 379 €) veloituksetta.

Tämän kamerarungon ja kahden objektiivin setin hinta nyt siis vain 699 € (norm. 1128 €). Jos kaipaat kameraa itselle tai pukinkonttiin, niin klikkaa itsesi tästä verkkokauppaan.

 


08.12.2019

Posted at 23:20h in Yleinen by
0 Likes

Edellisellä viikolla olin kuvaamassa trukkeja ja niiden huoltotoimia ja pyöriskelin konepajan likaisella lattialla turvakengät jalassa, kypärä päässä ja huomioliivit päällä. Sellaiset olosuhteet ja varusteet ovat mun arkea aika usein. Gore tex -kengät, villakalsarit ja ulkoiluhousut puolestaan oleellinen osa työpukeutumistani.

Mutta sitten joskus toisinaan saa pistää päälle vähän nätimpää työasua ja sellainen hetki oli taas perjantaina, kun pääsin toista kertaa kuvaamaan Linnan juhlia Satakunnan Kansalle. Eka kerta oli viime vuonna ja silloin oli melkoinen mekkopaniikki. Vuoden takaisen asuni voit katsoa täältä.

Tänä vuonna oli sillä tavalla rennompi meininki, että kaapissa oli jo tuo viime vuotinen puku, joten jotain päällepantavaa oli varmasti. Sen verran turhamainen kuitenkin olin, että halusin katsella löytyiskö jokin vielä mieleisempi mekko.

Viime vuotinen sininen puku oli varsin hyvä työasu, mutta se ei ole sen näköinen asu, jonka valitsisin mikäli joskus tulee tarve iltapuvulle vapaa-ajalla. Niinpä selailin pukuja sillä silmällä, että jos jokin tosi hyvä oman näköinen löytyy, niin hankin, mutta jos ei, niin menen sillä vanhalla.

Ihailin jo viime vuonna Ralph Laurenin Lauren-malliston paria mekkoa ja nimenomaan tätä gun metal -sävyä. Tuolloin oli omat kokoni kuitenkin myyty kaikkialta loppuun. Niinpä ilahduin kovasti, kun saman tyylinen ja värinen mekko oli mallistossa tänäkin vuonna.

Tämä mekko täytti kaikki kriteerini, se näyttää omalta, se on joustavaa materiaalia, pääntie ei ole liian avonainen, eikä puvussa ole mitään ylimääräisiä koristuksia tai sellaista matskua jotka olisivat voineet tarttua kamerahihnaan. Ja pituuskin oli ihan just eikä melkein noiden viime vuonna hankkimieni Höglin avokkaiden kanssa.

Sama mekko on saatavilla myös hopean värisenä, mutta itse tykkäsin ehdottomasti juurikin tästä sävytä ”gun metal”. Leninkiä myy mm. Boozt, mutta omaa kokoani löytyi vain Ralph Laurenin omasta verkkokaupasta.

Sovitin muuten monta muutakin Ralph Laurenin iltapukua ja niissä olisi ollut montakin kaunista ja juurikin joustavasta matskusta olevaa pukua myös omassa koossani. Joten vinkki  nättiä ja mukavaa iltapukua etsiville plussille (ja toki myös pienempi kokoisille), kannattaa tsekata RL:n valikoimat. Kivijalkakaupoista ainakin Stockmann myy merkkiä.

 

Kampauksen minulle teki jälleen luottokampaajani Maikku Hiusmuotoilukeskus Glazesta. Hän on vastannut tukastani jo 17 vuoden ajan, joten hänen käsiinsä on helppo luottaa päänsä myös juhlatilanteissa.

Mitään muita toiveita mulla ei kampauksen suhteen ollut kuin, että halusin siihen käytettävän tuon Gauharin hiusklipsin, joka mätsäsi mekkoon aivan täydellisesti. Klipsi löytyi Helsingin Forumissa olevasta Xmas Garage pop up -myymälästä.

Meikin tein viime vuoden tapaan itse. Mun olisi aikataulujen puolesta ollut melko mahdoton ehtiä meikkiin Helsingissä ja näin kun duunikeikasta oli kyse, minulle riitti kameran taaksen ihan hyvin tällainen oma melko perusmeikki. 

Ripsivärihommat on aina olleet mulle kameran kanssa ihan epätoivoisia, mutta nyt vihdoin löytyi ripsari, joka pysyi eikä tehnyt musta pandaa. Tämä mullistava tuote oli Cliniquelta testiin saamani lämpimällä vedellä poislähtevä Lash Power mascara.

Aiemmat kokeilemani samalla systeemillä poistettavat rispivärit ovat aina murentuneet siitä silmästä, jota pidän kiinni kuvatessa, mutta tämä Clinique yllätti täysin pysymällä juuri siellä missä piti, eli ripsissä!

Kaikki illan korut olivat Björn Weckströmin Lapponialle suunnittelema Avaruushopea-sarjaa. Kaulakoru (Galaktiset huiput) ja korvakorut (Galaktinen tuuli) ovat äitini 60- ja 70-lukujen taitteessa ostamasta korusetistä, jonka sain kokonaisuudessaan itselleni ylioppilaslahjana ja sormuksen olen ostanut itse itselleni 30v-lahjaksi. 

Minun kokoelmassani on yksi sarjan rannekorukin, mutta se on itselleni sen verran tiukka, että se olisi ollut epämukava kuvatessa. Sain kuitenkin onnekseni hakea Lapponialta rannekorun lainaan. Osaksi avonaisen rannerenkaan sijaan valitsin tuon lukolla kiinnitettävän Kuunsilta-rannekorun, koska ajattelin sen olevan turvallisempi vaihtoehto. Ja olihan se myöskin hivenen sovittelemaani Darinan korua näyttävämpi.

Asu onnistui mielestäni kaikin puolin loistavasti. Kengät oli tosiaan jo viime vuonna hyväksi havaittu ja mekkokin oli niin supermukava, että sen saattoi täysin unohtaa ja työskentely ja kamerakamojen olalla roikottelu sujui ilman että vaate olisi aiheuttanut jotain hankaluuksia. Mekon liukas ja sileä matsku oli myöskin tungoksessa siitä hyvä, että ei tarvinnut pelätä tarttuvansa mistään paljeteista kiinni ohikulkijan vaatteeseen. 

Myös alusvaatteiden valinta meni ihan nappiin joten myöskin alushousut ja sukkahousut pysyivät täydellisesti linjassa koko illan alusta loppuun saakka ilman, että mitään täytyi koskaan korjailla, nostella ja nykiä. En nimittäin mitään muuta vihaa niin paljon kuin sitä, jos päälle joskus osuukin paskat alushousut tai sukkikset. Ne on asia, jotka pitää pystyä unohtamaan täysin ja väärin valittuna voivat tehokkaastikin pilata juhlatunnelman tai työhön keskittymisen.

Ja kun juurikin sukkiksista ja juhlapukeutumiseen sopivista alushousuista usein kysellään, niin tässäpä niidenkin tiedot: sukkahousut olivat jo monissa muotinäytöksissä hyväksi havaitsemani Voguen 20 den Plus Size -sukkahousut. Saatavilla koosta 44-48 kokoon 56-60. Ja kun on pluskoon sukkiksista kyse, niin koot ovat reiluja ja esim itselleni riittää tuo pienin koko.

Vyötäröosa on niin korkea, että se yltää itselläni rintsikoiden alareunaan saakka, joten välttyy siltä tympeältä sukkahousumakkaralta, jonka matalalle jäävät sukkikset kaltaiselleni omenalle aiheuttaa.

Vartaloa nuolevan puvun alla myös alushousujen valinta on sukkahousujen ohella supertärkeää. Valitsin myös ne niin korkeina, ettei niiden ja liivien väliin jäänyt yhtään tyhjää. Mun jo muuatman vuoden palvelleet lemppari ”mekkopöksyt” alkoivat olla vähän huonossa hapessa, niin hankin viime viikolla uudet. Koska aiemmat Triumphit olivat niin loistavat, niin luotin jälleen samaan merkkiin.

Kuvanmukaiset muotoilevat True Sensation pöksyt löytyivät Porin Ratsulasta. Samaa tuotetta myy monet verkokaupat ja hyvin varustetut tavaratalot ja alusvaateliikkeet. Saatavilla koot 36-46, mutta koot ovat reiluja, joten itselleni mahtui hyvin koko 46.

Vaikka ovatkin tuotenimeltään muotoilevat alushousut, niin mistään epämukavista kiristyspöksyistä ei ole kyse. Tai ainakin itse valitsin koon niin, että eivät ole erityisen piukeat. En kaivannut mitään kummoista litistävää efektiä, ei mun vartalon malli siitä miksikään muutu vaikka kiskoisin päälle mitkä kiristävät ihmepöksyt joissa hengittäminen on hankalaa. Mulle tärkeää on se, että mekkoalkkarit vaan yltävät tuonne lähes kainaloihin eikä pöksyjen vyötärönauha poraudu läskiin.

Mekko – Lauren Ralph Lauren  / Kengät – Högl / Korut – Lapponia / Hiusklipsi – Gauhar  / Laukku – Tahto Design (saatu) / Sukkahousut – Vogue Plus Size / Kampaus – Marjo Salmi, Hiusmuotoilukeskus Glaze

Monen pukeutumisoppaan ja -ohjeen mukaan pitäisi minun vartalolla varmasti valita jotain eri mallista ja ”armollisempaa”, mutta itse tykkäsin tästä vartalonmyötäisestä asustani kovasti. Se ei peittele tai tasapainota mun kropan muotoa millään tavalla, mutta kun minä nyt satun pitämään omasta vartalostani ihan sen mallisena kuin se on, niin on helppo tykätä myös tällaisesta mekosta. Bongasin yhdellä linnan vieraalla saman mekon ja oli kiva huomata miten sama asu toimi loistavasti kahdella hyvin eri kokoisella ja mallisella ihmisellä. 

Olo tässä asussa oli siis sekä kaunis, että mukava ja käytännöllinen, joten nappiin meni!


04.12.2019

Posted at 23:18h in Yleinen by
0 Likes

Hiphei, postilakko on vihdoin ohi, joten jokohan ne olisi tilaajille tippuneet Suuri Käsityö -lehden marras-joulukuun numerot laatikkoon. Joka tapauksessa lehtihyllyistä löytyy edelleen  tuo julkaisu, josta löytyy järjestyksessään toiset minun minimallistoni kaavat.

Niin paljon kuin edellisessä lehdessä nähdyistä mekoistakin tykkään (etenkin arkimekko on ollut paljon käytössä. Se on päällä tänäänkin!), niin tässä tuoreimmassa numerossa nähtävä vaate on vielä enemmän sielultaan minua.

Kun aloin ideoimaan lehteen tulevia vaatteita, niin heti alusta asti oli selvää, että haluaisin käyttää johonkin ihanan pehmoista merinovillaneulosta. Se on täydellinen materiaali talveen sekä lämmittävyytensä, että ihanan tuntunsa vuoksi.

Kun pakkanen talvella kiristyy, kaivan esiin kaikki villamekkoni. Alle on helppo kiskoa tarvittava määrä sukkahousu- ja kalsarikerroksia ja helman alla on useimmiten lämpimämpi kuin housuissa. Niinpä halusin suunnitella lämpöiseltä halaukselta tuntuvan mekon talveen.

Niin ihania kuin mekkojen ja puseroiden kietaisuleikkaukset ovatkin, niin itselleni ne ovat valmisvaatteissa yleensä liian ”antavia”. Pääntiestä näkyy yli puolet tissien valtakuntaa ja alle on aina puettava toppi siistimään maisemia.

Kuten edellisen mekon kohdalla sanoin halunneeni kerrankin jotain selästä avonaista, niin tämän mekon kohdalla ajatus oli saada kietaisuleikkaus riittävän pienellä pääntiellä. On se ihanaa, että kun itse suunnittelee, niin saa semmoista kuin tarvitsee.

Pitkähihaisen ja yksivärisen mekon ilmettä keventää epäsymmetrinen helma ja etuosan laskokset tuovat siihen muotoa. Suosin yleensä 3/4 mittaisia hihoja, mutta tämän ollessa tarkoitettu etenkin talven kylmimpien päivien mekoksi, on täyspitkä hiha käytännöllisempi takin alla lämmittämässä. Hiha on kuitenkin sen verran kapoinen, että pysyvät hyvin myös lyhyemmäksi rutattuina.

Kengät – Minna Parikka / Korvikset- La Kiva (saatu)

Mekon 100% merinovillaneulos on Eurokankaasta ja sitä löytyy Eurokankaasta parhaillaan esim upeassa fuksian sävyssä. Valikoimissa myös petroolin sininen, tummanvihreä, kirkas keltainen ja monta muuta.  Arvatkaa vaan tekisikö mieli saada tämä pehmoinen mukavuusmekko monessa eri värissä!

Olen sen verran jo ompelusuunnitelmissani edennyt, että hain ompelukoneeni viime viikonloppuna Tommin varastosta omaan kotiini. Että jokohan sitä pian uskaltaisi itsekin ompeluhommiin.

Tämäkin mekko on jo ehtinyt osoittaa ihanuutensa käytössä. Vaikka itse sanonkin, niin en oikeasti keksi mukavampaa vaatetta talveen. Tätä voin todellakin täydestä sydämestäni suositella kaikille, jotka kaipaavat mukavaa mekkoa talveen!

Mekon kaavat ja ohjeet löydät siis uusimmasta Suuri Käsityö -lehdestä. Kaavat saatavilla koissa 34-54.

 

Studiokuva: Anna Huovinen/Sanoma