-yhteistyössä Make Bra-

Nonni, taas se ämmä keekoilee tissiliiveissä kameralle eikä malta olla postaamatta kuvaa blogiinsa! Mutta nyt on kuulkaa niin mielenkiintoinen keissi kyseessä, että pakkohan tästä on raportoida kuvien kera.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Juuh, ei oo ihan maailman esteettisimmät tissiliivit, mutta eipä niiden tarvitse kauniilta näyttääkään, sillä kyseessä on vain mittatilausriliivieni sovitusversio. Luit ihan oikein, mittatilausrintaliivit! Melkoinen dream come true kaltaiselleni puskuripirkolle.

Minuun otettiin tuossa keväällä yhteyttä Tampereellea toimivasta firmasta nimeltä Make Bra ja kerrottiin, että siellä oli lueskeltu jotain tissiliivituskailujani ja kysyttiin olisinko kiinnostunut mittojen mukaan tehdyistä liiveistä. No jaa-a, mitäpä luulette!

Projekti lähti liikkeelle siitä, että meilasin Make Bran suunnittelijalle Annelelle mittani ja suuntasin sitten Tampereen reissullani kokeilemaan noiden mittojen mukaan tehtyjä tässä nähtäviä sovitusliivejä. Pieniä muutoksia ekaan malliin tulee, jotta istuisivat rintojen välistä tiivimmin rintojen väliin, ja kaarituen mitta hieman muuttuu, mutta kuppi oli aivan täydellisen kokoinen! Ja parasta tässä on se, että antamieni mittojen lisäksi Annele oli käyttänyt oikean koon arvioinnissa blogini kuvia ja tullut niiden perusteella siihen tulokseen, että tekee yhtä kokoa pienemmän kupin kuin mitä mitataustulokset antaisivat ymmärtää. Melkoinen ”näkijä”! 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka minä nyt tulenkin saamaan itselleni ihan valmiit liivit, niin Make Bran pääasiallinen tuote kuitenkin alusvaatteiden kaavat ja niiden valmistamiseksi tarvittavat materiaalit. Vaatetusalan artenomiksi valmistunut Annele Isomäki innostui alusvaatteiden ompelusta 90-luvun loppupuolella ja päätyi opiskelemaan puuhassa tarvittavia tekniikoita kurssille Ikaalisten Käsi- ja Taideteollisuusoppilaitokseen. Siitä lähtien Annele on valmistanut alusvaatteita ja kehitellyt kaavoja ja ohjeita muidenkin käsityöharrastajien iloksi.

Kun kerran väsää kaavat juuri itselleen sopiviksi, onkin sitten helppo hurautella liivejä sellaisissa kuoseissa ja väreissä kuin tahtoo. Nyt kun minullekin on sovitusliivi ja kaavat kunnossa, niin mietinkin, että pitäisikö uskaltautua Make Bran rintaliivikurssille jossain vaiheessa. Olen ompelijana melko noviisi, mutta Annele vakuutti, että oikeat tekniikat opittuaan homma ei ole enää lainkaan hankalaa.

Erilaisia liivimalleja löytyy vajaa kymmenkunta ja kokohaarukka kaavoilla on mallista riippuen välillä 65A-100F. Ladattavien kaavojen ja ohjeiden lisäksi Make Bran sivuilta voi tilata myös liivien valmistuksessa tarvittavia materiaaleja kuten ontelonauhoja, hakasia, kaaritukia ja liivien kupeissa vuorena käytettävää pehmoista ja loistavasti rintojen muotoihin mukautuvaa ”vaahtomuovia”. Kaikki MB-tekniikalla valmistettavat liivit tehdään aina niin, että kupissa on tuo vuori, jonka päälle voi sitten rakentaa kupin ihan millaisista kankaista haluaa. (Lisää tietoa materiaaleiseta TÄÄLLÄ)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Itselleni on nyt tuloillaan liivit ihanasta kukkia tulvivasta kankaasta, sillä halusin itselleni värikkäät ja kesäiset liivit kaapin tursutessa lähinnä vain mustia tissinkannattimia. Projekti on siinä vaiheessa, että se odottaa minun seuraavaa Tampereen visiittiäni, jotta saadaan tehtyä toinen sovitus, jossa sitten katsotaan viimeistelyasiat kuten ympärysmitta kuntoon.

Tästä projektista ja Make Brasta siis tulossa lisää juttua jahka pääsen käymään Tampereella. Muutaman viikon duuniputki pitäis rutistaa ensin läpi, niin sitten pitäisi päästä suuntamaan manseen ja ruusupuskaliivejäni sovittamaan. En malttaisi odottaa!


Tässäpä parin kuvan mittaiset juhannusterkut täältä aurinkoisesta, mutta lähes jääkarhun ahterin viileästä Porista.

Kuvankaappaus 2014-6-20 kello 21.29.09

Tyyli on tietenkin ollut kohdallaan kuten aina. Villaukat Crocsin ballerinoissa ja Amorphis-huppari kesän suosikkihousujen kaverina. Kädessä tietenkin mitäs muutakaan kuin skumppalasi. Ifeel pretty and happy.

Juhannusaattoon on kuulunut perinteisesti saunomista ja syömistä. Lisäksi nöyryytin hieman murua ja hänen pikkuveljeään tikan heitossa. Oli kesän ekat heitot ja fiksua olisi varmaan lopettaa se samontein tähän onnistumisen tunteeseen, sillä tunnen itseni ja tiedän kuinka paljon se taulun ohi nakkelu turhauttaa, jota useimmiten harrastan.

Kuvankaappaus 2014-6-20 kello 21.29.26

Juhannuksen paras herkku syntyi tänään minun ja Tommin yhteispelillä, kun väsäsimme suussasulavan ja kesäisen Brita-tortun. Ohje tähän raparperihilloketta välissään piilottelevaan kakkuun löytyi torstain Satakunnan Kansasta ja tiesin sen loistavaksi, sillä sain onnekseni pari viikkoa sitten kuvata ja syödä toimittajan väsäämää versiota. Nam ja slurps.

Minun juhannusaattojuhlintani jäi kuitenkin loppujen lopuksi melko lyhyeksi, sillä Tommin lähtiessä anoppilareissun jälkeen paljuilemaan kaverinsa luoksi palasin minä suosiolla  kotiin hirvittävän hartiakivun vuoksi. Joten täällä sitten nappailen särkylääkkeitä, etsin asentoa, jossa sattuisi vähiten ja tuijottelen kymmeneen kertaan nähtyä Notting Hilliä. Huikeaa.

Ihanaa juhannusta kaikille!


Penkkiurheilu. Siinä on laji, jota mä en itse niinkään aktiivisesti harrasta, mutta kuten tupakointikin, niin penkkiurheilun uhriksi voi joutua myös passiivisena vierestä katselijana.

Mun mies on aika lailla pahimman luokan penkkisporttaaja. Aina just kun ehdin huokaisemaan helpotuksesta joidenkin elämän aikatauluja rytmittäneiden kisojen päättyttyä, niin jo puskee seuraavaa lajia. Formula, jääkiekko, jalkapallo, mäkihyppy, pujottelu, yleisurheilu jne jne. Muistan yhden lauantain jokunen vuosi sitten, kun tulin olohuoneeseen, niin televisiossa oli ruutu jaettu kahtia, toiselta puolen tuli mäkihyppyä, toisella laidalla teksti-tv sylki jääpallotuloksia. Samaan aikaan radiossa pauhasi Ässien peli, ukko luki netistä jatkoaikaa ja vahtasi toisessa välilehdessä muiden liigapelien tapahtumia. Äijä siis oli kerralla vallannut kaikki medialaitteet taloudestamme urheilun seuraamiseen! Paraskin multitaskaaja.

Olympialaiset, MM-kisat sun muut sujuvat kuitenkin nykyään sillä tavoin rauhallisissa merkeissä, että mies on jo ajat sittet tajunnut, että rauha säilyy talossa parhaiten, kun hän poistuu takavasemmalle ja tuijottaa pelit jossain lähikuppilassa. Näin minä vältyn kuuntelemasta Mertarantaa, Kunnasta, Suomista ja kumppaneita. Don’t get me wrong, kyllä minäkin toisinaan seuraan urheilua töllöstä, mutta mun hermo ei kestä vaikkapa tätä jalkapallon MM-kisojen aikaista 3-4 matsia päivässä tahtia.

Olen kuitenkin sillä tavalla kiva tyttöystävä, että olen aina yrittänyt jossain määrin olla kiinnostunut myös muruni kiinnostuksenkohteista sillä hänkin jaksaa minun lukemattomat juttuni bloggailusta ja kengistä. Siksipä kuuntelenkin kiltisti, kun herra menestyksestä riippuen kiroillen tai intoillen kertoo Liigapörssi-jokkueensa päivän pistesaldosta tai näyttää netistä videon päivän huikeimmasta maalista. Näihin meneillään oleviin jalkapallon MM-kisoihinkin löysin oman lähestymistapani ja sen myötä suosikkijoukkueeni.

Se on melkoistä pitkäjänteisyyttä vaativa tehtävä käydä Fifan sivuilta kaikkien kisoissa mukana olevien joukkueiden lärvikuvat läpi, mutta muutaman todellisen helmen löytäminen kyllä palkitsee.

mm1

Ensimmäisellä, viime viikolla tekemälläni kierroksella, sivuilta puuttui vielä joidenkin joukkueiden kuvat, joten ehdin jo huolestua tarjonnasta. Jokusen tunteisiini (hormoneihini) vetoavan taitavan yksilön kuitenkin onnistuin bongaamaan ja suosikkipelaajieni listalle nousivat nuo neljä yllä näkyvää karvanaamaa. Yhtään selkeästi muita ’taitavampaa’ joukkuetta ei tuolloin kuitenkaan löytynyt. (kuvakaappauksista puuttuu nimet, mutta kuka niillä mitään tekiskään…)

Lauantaina sitten vihdoin oli valokuvat ajantasalla ja…. tattadadaa.. mä löysin itselleni suosikkijoukkueen!

 

uruguay

 

Heti alkoi Uruguay-Costa Rica matsi kiinnostaa ihan eri tavalla ja seurailinkin sitä sivusilmällä ollessamme appiukon luona. Mieheni ja muut paikalla olijat ystävällisesti aina kertoivat, jos joku aviomiesehdokkaistani oli kentällä. Iloni olikin ylimmillään, kun yksi oman tähtikentälliseni pelaajista täräytti maalin.

Mutta, kun valitsee itselleen suosikkijoukkueen, ei voi välttyä myöskään pettymyksen tunteilta joilta olisi näppärästi turvassa olemalla kiinnostumatta koko kisoista. Mun suosikit menivät ja hävisivät katkerasti 3-1! En kestä! Juuri, kun minä vihdoin löysin kiinnostuksen näitä potkupallokisoja kohtaan, joudun heti nuolemaan haavojani häviön jälkeen. Byhyy. Mä en kestä jos nää komistukset putoo jatkosta!!

Ai niin, olin väärässä, tarvitseehan sitä nimeäkin toki..jotta voi tuumailla mikä sukunimi itselle passais parhaiten. Veera Cavani? Veera Caceres? Veera Lavezzi?

Mites on, kiinnostaako kisat?