06.10.2013

Posted at 21:08h in Yleinen by
0 Likes

No huhhuh. Tää viikko on tuntunut hyvin hyvin pitkältä. Eikä siihen ole vähiten ollut syynä maanantaina alkanut Iinan ja minun välinen #kenkähaaste2013. (tsekatkaa toi sivu tuosta linkistä, meillä on oma kamppissivu!!!) 

Haasteen aloituspäivä sattui sillä tavalla mukavaan saumaan, että olin maanantaina juurikin Iinan luona Helsingissä, joten päästiin kokemaan ensimmäinen kisapäivä yhdessä. Voin kertoa, että tätä ideamme ehdittiin kirota kerta jos toinenkin jo ekan aamupäivän aikana.

Mutta mitä sitä siis tuli ensimmäisten seitsemän päivän aikana oikein jalkoihin vedettyä? Oliko taktiikka kunnossa ja mitkä olivat kisataipaleen pahimmat sudenkuopat? Voin kertoa, että kengät voi aiheuttaa ihmiselle yllättävän paljon päänvaivaa.

(Jos muuten joku haluaa kerrata, että mikä tässä meidän kisailussa oikein oli ideana, niin lukaise TÄMÄ POSTAUS)

Maanantai. Mun vaihtoehdot oli reissukassissa aika vähissä, enkä halunnut uhrata ihania Marimekko-conssejani heti ekana päivänä, joten piti sitten aloittaa koroilla. Lounaalle mukulakivikatuja pitkin kipitellessä tuli kyllä kirottua eräänkin kerran ja nivelsiteet olivat todellisessa vaarassa ekan kerran klo 12.58 ravintola Maxillin edessä. Vasemman nilkan nivelsiteet menivät aikoinaan lentopallossa sen verran onnettomaan kuntoon, että kammoan kaikkia vähänkään epätasaisia alustoja koroilla. Iina lohdutti, että koroilla kävellessähän ne nilkat vahvistuu, joten haasteen jälkeen, mun kintut on paremmassa korkkarikunnossa kuin koskaan ennen.

kenkahaaste_vko1_A

Kilpakumppanin ekan päivän kenkävalinta jaksoi hihityttää mua moneen otteeseen. Illalla Cirkuksessa kaikkien tennareiden keskellä tunnettiinkin molemmat olomme hieman oudoksi koroilla kipitellessämme. Jos siis joku ihmetteli, että mikä oli se parivaljakko Editorsin keikalla joista toisella oli valkoiset korkkarit vuodelta 2003 ja toinen googlaili kultakoroissaan Kaija Koon kiertueaikataulua, niin se oltiin me! 😀

Päivällä piti jo hieman miettiä, että eikö löytyisi mitään kiertotietä sille, ettei ison laatikon kantamista vaativaa postireissua tarvitsisis tehdä koroilla. No, ei muuta kuin lenkkivaatteet niskaan, niin sai vaihtaa lenkkareihin. Se lenkki taisi kyllää kiertää jonkun pullapuodin kautta, mutta kyllä se hiki tuli pullaakin syödessä! Eli kyllä urheiltiin. (PS. Molempien Reebok-lenkkarit saatu)

kenkahaaste_vko1_B

Tiistai-aamuna Helsingistä bussilla Poriin suunnatessa pikkuballeriinat paljaissa jaloissa tuntuivat ihan hyvältä ajatukselta. Ihan sama fiilis ei ollut enää illalla, kun piti pyöräillä töihin. Käytännön naisena kiskoin vain sukat jalkaan ja heti pihalla teki mieli jo ekan ihmisen kohdalla alkaa selittelemään, että "en mä kyllä oikeesti käytä tälleen törkeitä sukkia baltsujen kanssa!" Hirvee häpeän tunne vaivasi koko pyörämatkan ajan.

kenkahaaste_vko1_C

 Mun ei ole tällä viikolla onneksi tarvinnut tarpoa hirveän pitkiä matkoja ulkona, joten olen saattanut toteuttaa kilpailussa taktiikkaani "käytetään niin pitkälti kesäkenkiä alta pois kuin mahdollista". Kaivelinkin keskiviikkona mun kesäkenkälaatikosta tänä vuonna ihan unholaan jääneet monta vuotta vanhat Björn Borgin valkoiset nahkatöppöset kaupunkireissulleni.

Torstain studiotyöpäivään puolestaan pääsivät osallistumaan söpöiset Bugs -baltsut by Minna Parikka (saatu), jotka myös Iina käytti tällä viikolla. Meiltä kun löytyy aika montakin samaa kenkäparia kaapeistamme! Keskiviikkona ja torstaina ei siis tarvinnut pahemmin hävetä.

kenkahaaste_vko1_D

Perjantain menikin sitten melkolailla penkin alle ja sain huomata, että kiire ja kyvyttömyys suunnitella kenkähommia etukäteen ovat vaarallinen yhdistelmä tässä kisassa. Ensimmäisen kerran ulos lähtiessäni kiskaisin jalkaani Vagabond Mapale -herrainkengät kera niiden pohjan väriin mätsäävien sukkien. Näillä kengillä olisikin hienosti voinut tassutella koko päivän kaikki menot aamusta iltaan, mutta iltapäivällä kotona käydessä tapahtui jotain mystistä. Matkalla ovelta vessaan nuo kengät vaan katosivat!

Olin kotona n. kymmenen minuuttia ja onnistuin ihan totaalisesti kadottamaan nuo jalkineet. Ukko odotteli mua jo ulkona ja ravattuani kämppää jonkin aikaa ympäri mä vaan luovutin ja kiskoin jalkaani nuo kesän lemppari Vans -slip onit. Tässä kohtaa en kuitenkaan typerys ottanut huomioon, että voisin vielä illalla joutua lähtemään johonkin.

kenkahaaste_vko1_E

Illalla sitten kaveripariskunta soitteli meitä kanssaan drinkeille ja luonto ei vaan antanut periksi lähteä baariin kirjavat vansit neulemekkoni kaverina ja niinpä sorruin saman päivän aikana jo kolmanteen!! kenkäpariin kiskoessani jalkaan supermukavat Crocs–kiilakorot (saatu).

Tässä kohti Iina taisikin jo Instagramissa kommentoida hashtagilla "voittoonjolähellä. Hetkeksi meni kyllä usko itselläkin tän homman onnistumiseen, mutta lohduttaudun sillä, että kyllä noita kenkiä tuolla kaapeissa riittää. Ehkäpä vastustajallekin tulee joku tällainen useamman parin päivä ja ehkäpä joku kummitus piilottaa häneltäkin kenkiä kesken päivän!!!

Mies ne mun herrainkengät sitten löysi työhuoneesta työpöydän vierestä ja mä en voi tajuta miten ne siellä oli, kun en kuolemaksenikaan muista koko huoneessa käyneeni tuolla lyhyellä kotivisiitillä. 😀

Lauantain punaiset vuosia vanhat balleriinat kaivoin unohdettujen kesäkenkien laatikosta. Punaiset kengät onneksi toimii aina.

kenkahaaste_day7

Myös tämänpäiväsiet ulkonahiippailut tuli suoritettua unohdettujen kesäpopojen arkusta löydetyillä aarteilla. Nuo Pianon nahkaiset sandaalit on ostettu minulle joskus lukioaikana, vuosi oli -97 tai -98. Muistan kauhistelleeni niiden 500 mk hintaa, mutta äiti sanoi mielellään maksavansa laadusta. Monta kesää niillä tulikin aikoinaan käveltyä ja rakkaimpiin muistoihin kuuluu mm. kesän -99 Ranskan reissu, joka tuli tallattua pitkälti noilla Pianoilla. Monta vuotta sandaalit makasivat kaapin pohjalla, mutta parina viime kesänä olen taas kiskonut sandaalit joitakin kertoja jalkaan.

Tänään kuitenkin 15 vuotta vanhat laatukengät päättivät sitten hajota yhden remmin irrotessa kiinnityksestään. Mutta uudelleen kenkiin tykästyneenä aion kysyä voisiko suutari ne vielä korjata ja olisiko meillä edessä vielä yksi kesä.

Aika kesämeiningeissä siis mentiin tällä viikolla lokakuisesta viimasta huolimatta. En vaan halua vielä tuhlata kaikkia ihania syysnilkkureita ja saapppaita, sillä kisan kestosta ei ole mitään tietoa.

Tämä kenkähaastehan ei hyödytä voittajaansa mitenkään muuten kuin voitonriemulla, mutta joku teistä lukijoista sen sijaan palkitaan!!

Jos haluat olla mukana arvonnassa, jossa voi voittaa itselleen kengät, niin mene #kenkähaaste2013-kampanjasivulle ja äänestä kumpi meistä mielestäsi tämän taiston voittaa.

Ja muistathan, että päivittäin meidän kenkävalintojamme voi seurata Instagramissa! @vieruska ja @moucola

Ps. Postaus sisältää Spartoo –yhteistyölinkkejä.


05.10.2013

Posted at 18:11h in Yleinen by
0 Likes

Syksy vaihtui jo lokakuuksi ja se tarkoittaa, että mulla on enää kuukausi jäljellä mun tuurausduunia. Mä ehdin ehkä viikon tai parin ajan olla stressitön ja elää tässä hetkessä tuntien onnellisuutta tästä tilanteestani, mutta sen kauempaa se ilo ei kestänyt. Nyt mä olen taas oma stressaava itseni, jolla pyörii päässä kaikki työjutut vaikka niitä on aiempaa vähemmän. Ja sehän se toki onkin sitten se iso stressin aihe, että mitä ihmettä mä alan tekemään.

Nimetön kansio4

Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, ei mulla onneksi ole vielä ihan hengen hätä töiden löytymisen kanssa, vaan pärjään suht hyvin vuoden loppuun saakka ilman taloudellisia ongelmia. Mutta kun mulle ei ole vielä yhtään kirkastunut, että mihin ja miten ihmeessä mä voisin työllistyä. Pelottaa, että mä olen jo käyttänyt kaikki elämäni Hannu Hanhi -kortit töiden saralla, sen verran helposti on tähän saakka aina töitä löytynyt.

Ahdistaa ihan hulluna, kun niin moni ihminen on tuputtamassa yrittäjäksi ryhtymistä kuin jonain helppona ja itsestäänselvänä ratkaisuna. Ikään kuin toiminimen perustaminen olisi jokin automaattinen tie työhön ja onneen. Se on yksi vaohtoehto muiden joukossa ja olen sitäkin toki miettinyt, mutta en kestä sitä yksioikoista ”no mut tottakai perustat oman firman” -tuputusta. Miksi ei ihminen saa haaveilla ihan normaalista työpaikasta jonkun toisen leivissä?

Nimetön kansio3

Mulla oli sellaisia hattaransävyisiä kuvitelmia siitä miten tää syksy olisi nyt jotenkin rauhallisempi ja mulla olis aikaa kaikkeen mihin se ei ennen riittänyt. Koti pysyisi siistimpänä, ulkoilisin ahkerammin ja näkisin ystäviäni useammin. Ainakin tähän saakka ne ovat olleet juurikin vain sitä kuvitelmaa. Jostain sitä duunia on tuntunut kuitenkin riittävän parhaimmillaan ihan viideksi päiväksi viikossa eikä niinä vapaapäivinä ole välttämättänyt jaksanut yhtään sen enempiä kuin ennenkään.

Eräs elämänvalmennusasioiden ammattilainen yritti kyllä rauhoitella mua sanomalla, että en mä voi odottaa itseltäni nyt heti jotain hillitöntä aktiivisuustason nousua, sillä tilannehan on muuttunut vasta muutamia viikkoja sitten. Jos on ollut vuositolkulla ollut töihin uppoutunut stressierkki, niin ei se fiilis tietenkään heti muutu vaikka vapaa-aika lisääntyisikin. Tämä keskustelukumppanini yrittikin saada mut ymmärtämään, että on ihan ok antaa itselleen lupa nukkua ja vaan olla. Kuunnella itseään ja tehdä niin kuin hyvältä tuntuu.

Nimetön kansio2

Pieniä pilkahduksia jostain energian ja voimavarojen uudenlaisesta vapautumisesta on kuitenkin ollut jo nähtävissä. On ollut mahtavaa havahtua sellaisiin ajatuksiin, että ”tekispä mieli lähteä lenkille” tai että ”voisinpa seuraavaksi siivota koko keittiön, kun nyt sattuu olemaan aikaa” ja siis nuo ajatukset nimenomaan täysin pakottamatta. Ei mitään ”pakko tiskata, kun ei oo enää puhtaita astioita” tai ”mene nyt läski sinne lenkille!”, vaan ihan puhtaasti sellaisella mä haluisin nyt tehdä näin -fiiliksellä.

Vielä toistaiseksi nuo on tosiaan olleet sellaisia hetkellisiä pilkahduksia eivätkä suinkaan vielä pysyvää positiivista asennoitumista vaikkapa kotitöitä kohtaan, mutta ai hitto miten ihanalta on tuntunut saada noita ”kohtauksia” edes välillä. Kyllä taisi murukin vähän hämmästellä yhtenä iltana töistä tullessaan, kun keittiössä paloi kynttilät ja pöydässä odotti ruoka ja jälkkäri ja jääkaapista löytyi vielä oluttakin. Se ruoanlaitto kun on tässä taloudessa ollut aina 99% miehen harteilla. Tällaista arjesta innostumista mä toivoisin löytäväni itsestäni lisää.

Nimetön kansio5

Tällaisilla fiiliksillä siis mennään edelleen, eli sekavilla. Ei käryäkään mihin tää elämä mua nyt vie. Yritän miettiä, että missä kaupuangissa mä haluaisin tulevaisuudessa asua, mitä mä tahtoisin tehdä elääkseni ja miten ihmeessä mun kuuluis edetä. Välillä mä tuskastun ja toivon, että joku muu vaan heittäis mun eteen valmiita vastauksia ja toisinaan taas mua pelottaa, että niin just käy. Että mä tartun johonkin ensimmäiseen oljenkorteen joka mulle tarjotaan ja sitten mä en älyäkään miettiä mitä todella tahdon.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin näin lauantai-iltana. Huomenna luvassa taas vähän pirteämpää päivitystä, kun kokoan yhteen kenkähaasteen ekan viikon fiilikset ja jalkaan eksyneet kengät.


03.10.2013

Posted at 11:33h in Yleinen by
0 Likes

Mä aloitin lukiossa pitkän matematiikan, mutta totesin muutaman kurssin jälkeen, että yhtälöt ja derivointi eivät olleet mun juttu. Saatuani yhdestä kokeesta arvosanan 4-, mä lampsin kansliaan ja vaihdoin suosiolla lyhyen matikan kursseille.

Vaikka en siis miksikään matikkaneroksi nuorena osoittautunutkaan, niin on silti yksi laskennan osa-ala jonka taidot olen imenyt itseeni jo äidinmaidossa, ja se on shoppailumatematiikka! Suoriudun silmänräpäyksessä alennusprosenttilaskuista ja tiedän, että tärkeintä ei ole laskea paljonko on törsännyt, vaan paljonko on ostoksia tehdessään säästänyt. Usein mamman kanssa toisillemme ostoksia raportoidessa vastapuolen kysymys onkin, että paljonko säästit.

Meneillään oleva Re:fashionin ja Ostohyvityksen yhteistyökamppis onkin aivan omiaan kaltaiselleni shoppailumatematiikan professorille, sillä Ostohyvityksessä on kyse nimenomaan shoppaillessa säästämisestä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ostohyvitys on maksuton palvelu jonka kautta nettikauppaostoksia tekemällä kerää bonusta kaikista ostoistaan. Bonuksen suuruus vaihtelee nettikaupasta riippuen, mutta se voi olla jopa yli 10% ostosten loppusummasta. (Esim. Nelly.com -ostoksista maksetaan bonusta 11,5 %)

Ostohyvityksestä löytyy kaikenkaikkiaan yli 450 nettikauppaa ja tarjolla on niin vaatteita kuin sisustustavaraa, kosmetiikkaa, matkoja ja hotelleja ja paljon muuta. Sanoisinkin, että aina kannattaa tarkastaa josko hakemansa tuote olisi hankittavissa Ostohyvityksen listoilta löytyvästä putiikista. Sillä tavalla ihan perusnettishoppailijakin voi säästää vuodessa useita kymmeniä euroja, ahkerammat himoshoppaajat jopa kolminumeroisia summia.

Homma menee yksinkertaisuudessaan niin, että rekisteröityy Ostohyvitys-fi-palvelun käyttäjäksi ja kulkee nettikauppoihin kyseisen sivuston kautta. Tehdyt ostot ja niistä kertyneet bonukset kirjautuvat omalle Ostohyvitys-tilille. Kun kasassa on 15 euroa hyväksyttyjä bonuksia, voi ne sitten nostaa omalle pankkitilille. Eli vähän niin kuin vahingossa säästämistä! 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Itse olin jo muutaman kerran ehtinyt hyödyntää Ostohyvitystä aiemminkin (kenkiä tilatessa..krhmm..), mutta sain nyt tämän kamppiksen tiimoilta hieman shoppailurahaa kokeillakseni palvelua lisää ja minun ostokseni onkin vilahtanut blogissa viimeisen viikon aikana jo pariinkin otteeseen.

Muistatte varmasti miten ihailin ja himoitsin Converse ja Marimekko -yhteistyön Pisaroi-kuosisia Consseja jo aiemmin syksyllä, mutta 130 € hinta vähän hirvitti. No, lähdin sitten selaamaan, josko ne löytyisivät jostakin Ostohyvityksen listoilla olevasta puodista. Tsekkasin ainakin seuraavat verkkokaupat: Boozt, Zalando, Spartoo, Brandos ja Finnish Design Shop, mutta vedin vesiperän. Mutta sitten tärppäsi paikasta, joka ei olisi kyllä ihan heti tullut itsellä edes mieleen. Himotuksen kohteet löytyivät nimittäin Halensilta! Ja mikä parasta, ennen nähtyä 21 € halvemmalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hintaa kengillä oli 109 €  ja Ostohyvityksen kautta kauppaan menemällä sain ostosta 5,75 % bonuksen, eli 6,27 €, joten lopulliseksi hinnaksi jäi vaan pari euroa yli satanen. Shoppailumatemaatikko hyrisee tyytyväisyyttään!

Mä olen kengistä ihan hurjan onnellinen!!! Ne on ihan hirmuisen nätit. Koon kanssa meni kyllä vähän arpomiseksi ja UK 4 kokoisia Consseja joskus sovitettuani ja hieman nihkeeksi ne havaittuani päädyin nyt sitten kokoon 5 puolikkaiden kokojen puuttuessa. No, lopputulos oli, että tossut on mulle ihan pikkaisen reilut, mutta ajattelin korjata asiaa pohjallisella ja syksyn tullen toki sukatkin hieman paksunevat.

Eli onnistunut ostos kuitenkin  vaikkei koko ollut ihan nappi. Olikin aika hassua, kun joku kommentoi tennareiden näyttävän siroilta, kun omasta mielestäni mun jalat näyttää näissä ihan karmivan isoilta! 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä Ostohyvitys-kamppiksessa on muutakin kivaa kuin mun uudet kengät, sillä te lukijat saatte jokainen 5 € ilmaisen bonuksen, kun rekisteröidytte Ostohyvitys.fi-palveluun minun omalla kampanjasivullani! Eli vaikkei just nyt tänään olisikaan mitään nettishoppailuaikomuksia, niin kannattaa kuitenkin rekisteröityä, niin saa käyttäjätililleen jo tuon vitosen aloitussumman.

Sivustolta löytyy tarkat ohjeet miten toimia shoppaillessa, jotta bonukset varmasti kirjautuvat tilillesi, siinä kun on muutamia asioita jotka kannattaa ottaa huomioon. Et voi esimerkiksi käyttää samaan aikaan muita alennuskoodeja eikä ostosten teon aikana kannata vierailla muilla sivuilla, jotta bonukset varmasti kirjautuvat.

Eli jos viuhuttelet innokkaasti erilaisia bonuskortteja kivijalkakaupoissa shoppaillessa, niin suosittelen kyllä ottamaan bonukset talteen myös nettishoppailustakin!