04.04.2017

Posted at 16:18h in Yleinen by
0 Likes

Viime viikolla Lindexin vaaleanpunainen leopusero nähtiin pilottirotsin kanssa, mutta nyt olisi vuorossa hieman hempeämpi vähemmän itseni oloinen kokonaisuus. En voinut vastustaa kiusausta kokeilla röyhelöpuseroa kynähameeseen ja hattaratakin kanssa. Ja eihän tämäkään nyt hullumpi asu ole!

Muistan miten joskus aiemmin oli tosi tärkeetä, että kaikki mitä päälleen puki, tuntui ihan just oman tyylisiltä. Ja etenkin nuorempana se tarkoitti sitä, että piti olla riittävän rock ja näyttää vähän kovalta. Kaikki tyttömäinen oli ihan nounou. Nuorempana vaatteet olivat paljon isommassa osassa ns. tekemässä minusta minua. 

hame – Mamalicious / pusero – Lindex / takki – Mango / kengät – Vagabond / laukku – Marc O'Polo / korvikset – Aarikka (saatu)

Muistan yhden tapauksen, kun oli parikymppisenä joukkuekavereiden kanssa baarissa ja jotenkin porukkaan paremmin sulautuakseni olin pukeutunut hieman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Mustien rokkireleiden, niittikasan sun muun itselle normaalin sijaan minulla oli päälläni elämäni ekat stretchfarkut (sellaiset oikein persettä nuolevat herutuspöksyt) ja olin kiskonut päälleni valkoiset topin. Jokin pieni kiinnostus sitä valkoista kohtaa oli siis herännyt, kun olin paidan ostanut, mutta ikuiselle mustiin pukeutujalle totuttelu oli hankalaa.

Joukkuekaverini eivät olleet koskaan nähneet minua muuta kuin verkkareissa ja joku ei ollut edes tunnistanut minua ns. siviilit päällä kadulla vastaan tullessa, joten koin tuossa illanviettotilanteessa tarvetta istua paremmin joukon jatkoksi. 

Mulla oli ihan ok olo vaatteissani siihen saakka, kunnes yökerhossa alkoi jotain salibandyjannuja pyörimään porukkamme ympärillä. Yhtäkkiä mulle tuli olo, että "ei helvetti, niistähän saattaa kohta joku lähestyä minuakin" ja minä kun olin siihen aikaan kiinnostunut vaan kaikista pitkätukkaisista muusikonretaleista, oli ajatus juttusille tulevasta sporttijäbästä karmiva. Pelotti, että näyttäisin jonkun omissa ennakkoluuloissani "typerän lippatukan"  mielestä kiinnostavalta. Niinpä päädyin poistumaan takavasemmalle. 😀 

Onneksi iän myötä on ajatukset muuttuneet niin pukeutumisen kuin miestenkin osalta. Minun ei tarvitse enää pukeutumisella alleviivata esimerkiksi musiikkimakuani eikä minun persoonani siitä miksikään muutu, vaikka toisena päivänä pukeutuisinkin hempeän tyttömäisesti ja toisena vaikka hyvin maskuliiniseen kovislookiin.

Se olen ihan sama minä, vaikka vaatteet olisi mitkä ja minä pystyn kyllä tuomaan persoonani ja itseni esiin, olipa päällä mitä tahansa. Uusien ja "ei niin omien" tyylien kokeilu on vain hauskaa. Enää ei myöskään tule mieleenkään, että pitäisi pukeutua jotenkin "joukon jatkoksi" ja yrittää sulautua porukkaan. 

Ja mitä niihin miehiin (ja muihin ihmisiin ylipäätään) tulee, niin senkin suhteen on onneksi oppinut sen, ettei ulkoinen tyyli todellakaan suoraan kerro onko ihminen tutustumisen arvoinen tai että onko meillä mitään yhteistä. Kannattaa yleensä odottaa edes siihen saakka, että toinen avaa suunsa. 

Siinä nuoruuden ehdottomuudessa ja rokkimimmi-habituksessani olisi ollut aivan totaalisen murskaavaa ja noloa joutua laittamaan päällensä jotakin tällaista kuin näissä kuvissa! 

 


29.03.2017

Posted at 20:34h in Yleinen by
0 Likes

Oisko pitkästä aikaa raitapaitakuvien vuoro? Ei ole näkynyt raitoja täällä blogissa kertaakaan tässä kuussa vaikka pukeudun noihin vaatekaappini kulmakiviin yleensä useamman kerran viikossa. 

Minä ja edellisessä asupostauksessa ensiesiintymisensä tehnyt vihreä bomber vietämme nyt kuherruskuukautta ja tekee mieli käyttää vain vaatteita joiden kanssa voi käyttää tuota takkia. 

housut – H&M / pusero – H&M / bomber – KappAhl XLNT (saatu) / kengät – AGL / huivi – Boss Orange / laukku -Marc O'Polo / korvikset – Uhana Design / aurinkolasit – LIndex

Katselin tuossa eilen aamulla kalenteriani ja totesin mielessäni, että sais kyllä jotain hommia sen täytteeksi ilmaantua. Olen ihan varma, että universumi salakuuntelee, sillä ei mennyt montakaan tuntia, kun meiliin oli kilahtanut jo pari kuvauskeikkaa ja tänään tuli taas lisää.

Ja nyt sitten itse asiassa vähän pukkaakin stressiä, koska ns. tyhjän kalenterin harhassa olen vetkuttanut yksien koulutusmatskujen kasaamista ja hukannut tässä eilisen ja tämän päivän johonkin ihan huomaamatta. Siksipä nämä kuvat pääsevätkin eetteriin sen enempiä lätisemättä ja mä käyn nyt muistiinpanojeni pariin ja alan tosissaan vääntämään sitä powerpoint-esitystä! Itse koulutusten vetäminen on kivaa, mut tää valmistelu on aina ihan plääh. 


27.03.2017

Posted at 20:29h in Yleinen by
0 Likes

Olin sovitellut kuvissa näkyvää ihanan väristä eläinkuosipuseroa Lindexillä jo pariin otteeseen, mutta kovasta kiinnostuksesta huolimatta jättänyt sen molemmilla kerroilla kauppaan. Sen lisäksi, että röyhelö vähän arvelutti, minua mietitytti myös, että minkä kanssa paitaa osaisin yhdistellä. Viime perjantaina sitten Lindexissä oli kaikki tuotteet -25% ja se viimein ns. katkaisi kamelin selän ja kävin poistamassa Puuvillan myymälän tangosta koon XL.

sculpt lift -legginssit – Marks & Spencer / pusero – Lindex / takki – KappAhl (saatu) / nilkkurit – AGL / laukku – Marc O'Polo / huivi – Becksöndergaard / korvikset – Aarikka (saatu)

Mutta ihan turhaan epäröin, että mihin tätä nyt yhdistelee. Heti kiskoin paidan päälle perjantaina samana päivänä saamani KappAhlin vihreän pilottitakin kanssa ja täähän oli ihan ässä yhdistelmä! Vaaleanpunainen ja tumma vihreä ovat kauniit yhdessä ja hempeä röyhelöpaita ja hieman bad ass -bomberi luovat kontrastisen parin. Eli just hyvä! Asu meni heti kategoriaan "tykkään ihan sikana".

Monia ohuita bombermallisia takkeja mun päällä onkin näkynyt jo useampikin, mutta tällainen ulkotakiksi tarkoitettu ihan perinteinen pilotti mua arvelutti pitkään. Ei siksi, että päässäni pyörisi yläasteaikaiset kuvat koulun pahiksista (no kyllä ne tietty vähän pyörii 😀 ), vaan siksi että tällaisena isokokoisena omenana olin varma, että kyseinen pallon mallinen vaate ei vaan toimisi päälläni.

Mutta KappAhlin XLNT-malliston suunnittelijat ovat ehkä miettineet ihan samaa asiaa ja älysivät tehdä heidän bomberistaan just sopivasti suoralinjaisemman, jotta se passaa vähän punkerommallekin. Helma ei siis ole resorilla niin paljon ruttuun kurottu kuin monissa muissa saman tyylisissä takeissa. 

Tiedän, että monia oman ikäluokkani ihmisiä tää pilottitrendi puistattaa, koska se vie ajatukset niin vahvasti sinne omaan teiniaikaan ja koulun röökipaikalle. Mutta itse en ole kyseiseen muotivillitykseen tuolla 90-luvun kierroksella sortunut, joten nyt on oiva hetki tehdä se. 

Lindexin puseron löydät Lindexin nettikaupasta ja takin puolestaan KappAhlin plussapuolelta. Rotsista saatavilla myös tummansininen versio. Sekä puserosta että takista mulla on koko XL.