20.07.2016

Posted at 14:35h in Yleinen by
0 Likes

Tämä leveä housuhame esiintyi asukuvissa kuukausi sitten ja kerroin sen hieman "epäilyttävän" itseäni. Nyt kuukautta myöhemmin en edelleenkään ole päässyt ihan täysin jyvälle näistä pöksyistä. Kovin mukavat ne kyllä ovat ja siksi niitä on tullut ihan kiitettävästi käytettyäkin. Ulkonäöllisesti kuitenkinkoen nämä oudon mittaiset ja hillittömän leveät housut edelleen hieman hankaliksi.
 

Miksikö sitten en vain jätä housuja kaappiin homehtumaan, jos tuntuvat hankalilta? No siksi, että mä haluan edes toisinaan haastaa itseäni kokeilemaan uusiakin juttuja etten aina vaan tarttuisi niihin tuttuihin ja turvallisiin kamppeisiin. Sitä jumiutuu niin helposti käyttämään aina vaan samanlaisia rättejä ja ohittamaan kaiken vähänkään erilaisen ajatellen, että "ei tuo kuitenkaan mulle käy". No ei käy jos ei kokeile.

Samoissa kamoissa jumittamisessa ei tietenkään ole mitään vikaa, jos itse viihtyy, mutta mulle itselleni tulee monesti sellainen tylsistynyt plääh -fiilis, kun tajua taas kerran ostaneeni mustan neulemekon ja pukeutuvani kolmatta viikkoa putkeen pillifarkkuihin. Tylsistymistä torjuakseni siis yritän aina toisinaan haastaa itseäni sellaistenkin vaatteiden pariin, jotka eivät heti tunnu ihan omilta.

Tän postauksen kuvilla halusin osoittaa miten paljon kokonaisuutta muuttaa pelkästään se, että antaako puseron helman roikkua housujen päällä vai pistääko paidan housuun. Itse huitelin eilen molemmilla versioilla aina sen mukaan, että muistinko vessassa käydessä asetella teepparin nätisti vaiko en. Mutta selkeää kuitenkin oli kumpi versio mielestäni näyttää paremmalta.

Ainakin omasta mielestäni kokonaisuus näyttää paljon puetummalta ja siistimmältä, kun paidan helma on housujen sisässä. Tuolloin myös alaosa pääsee paljon paremmin oikeuksiinsa. Mittasuhteiden illuusiokin toki muuttuu kovastikin sen mukaan mihin ylä- ja alaosan raja sijoittuu. Itse pidän tuosta pitkäjalkaisemmasta tyypistä siitäkin huolimatta, että paidan ollessa housuissa, korostuu niin vatsan vararenkaat kuin lantion lisäkahvatkin ja hanurikin näyttää hervottomalta. (en tajunnut kuvata perspuolta!)

Tai lienee ehkä väärin sanoa, että nuo ominaisuudet korostuu, sillä ihan olemassa olevat todelliset muodothan siinä vaan näkyy. Vetämällä paidan helman pitkäksi, ne vaan hieman häipyvät näkyvistä.

Mikäli yläosan haluaa noiden housujen kanssa jättää päälle, niin silloin paremman näköisen lopputuloksen saa valitsemalla hieman lyhyemmän puseron. Tässä asussa nähty raitapaita on pituudeltaan huomattavasti tämän postauksen vesirajaan saakka yltävää teepparia parempi. Tuossa kuvaparin vasemman puoleisessa otoksessa kokonaisuus näyttää vaan sellaiselta, että vedin päälle mitä sattui käteen ekana osumaan (mikä olikin kyllä totuus), tällaiset mukavat pyjamahousut ja tylsän teepparin, ja oikealla puolella on sitten harkitumman näköinen setti.

housuhame-H&M / t-paita-Esprit / laukku-The Cambridge Satchel Company / kengät-Toms / korvikset-Unique Design by Maria

Nyt katsellessani vaikkapa tätä viimeistä kuvaa, alan jo enempi lämmetä noille liehulahkeille. Pitää vaan löytää vaatekaapin kätköistä ne sopivimmat yläosat pöksyjen kaveriksi!

 


17.07.2016

Posted at 22:11h in Yleinen by
0 Likes

Nonni, nyt se on takana päin, kesän kiireisin duuniviikko. Suomi Areena ja Pori Jazzit pisti meidät kuvaajat ja toimittajat viilettämään tukka putkella ympäri kaupunkia. Ja voin sanoa, että 13 päivää töitä putkeen veti kyllä pikkuisen mehuja pois. Tämä päivä onkin mennyt lyhyttä jazzkatuvisiittiä lukuunottamatta vaaka-asennossa. 

Kaupunkimme niin kutsutun Superviikon tapahtumat tuli koettua pitkälti työn puitteissa, mutta perjantai-iltana päikkäreiden jälkeen otin itseäni sen verran niskasta kiinni, että raahauduin tihkusateessa Kirjurinluotoon katsomaan ja kuvaamaan Ms. Lauryn Hilliä. Meidän kuvaajien pettymykseksi stara aloitti keikkansa rimputtelemalla useamman biisin verran istualtaan kitaraa, joten kuvasaldo jäi olemattomaksi ja tylsäksi.

Itseäni ei sitten kyllä koko keikkakaan jaksanut innostaa. Ms. Hill vaikutti etenkin alkukeikan ajan aivan siltä kuin ei olisi halunnut olla paikalla. Monitoroinnissakin taisi olla kovasti vikaa, siihen malliin nainen huitoi koko ajan käsimerkkejä miksaajalle naamallaan murjottava ilme. Yleisöönkään hän ei ehtinyt ottaa mitään kontaktia, kun keskittyi seuraamaan lähinnä bändinsä toimintaa. 

Kyllä se meno onneksi hieman parani ja laulajakin rentoutui jossain vaiheessa keikkaa. Fugeesin hittibiisi Ready or Not kajahti jo hieman läsnäolevamman Laurynin suusta varsin mallikkaasti, mutta minä lampsin siinä kohtaa jo kyllästyneenä kohti poistumistietä. Jotain siitä esiintymisestä vain puuttui, joten koin nukkumaan pääsemisen itselleni arvokkaammaaksi kuin keikan loppuun seuraamisen. 

housut-S.T.I. (muokattu ompelijalla)/puseto-H&M/jakku-Lindex/laukku-Zara/kengät-Toms/korvikset-Aarikka/lasit-Le Specs

Kiireisestä menosta huolimatta parit päivän rätit tuli sentään tälläkin viikolla ikuistettua. Perjantaina päälle osui ihan harvinaisen siistin näköinen kokonaisuus ollakseen duuniasu. Laukku tokikin korvautui töitä tehdessä hervottomalla kamerarepulla. Koko viikko meni sen kymmenen kilon pakkauksen kanssa ihan sujuvasti, mutta tänään kun vihdoin sain olla kantamuksista vapaana, aloitti selkä ja hartiat melkoisen vihoittelun. Taitaa hartiat raukat olla ihmeissään, kun ei tuttu täyspakkaus yhtäkkiä roikukaan niiden varassa. 

Tänään puolestaan kiskaisin päälle pitkästä aikaa mekon, kun suuntasimme Jazzkadulle lounastamaan ja Lauri Porraa ilmaislavalle kuuntelemaan. Mahtava tuo valkoinen neulemekko, sillä se saa mun hyvin hyvin hentoisen päivetykseni näyttämään astetta tummemmalta. Olen saanut töissä sen verran aurinkoa, että minut erottaa jo sentään seinästä!

mekko-Ellos/laukku-Vagabond/sandaalit-HM/korvikset-Unique Design by Maria/kaulakoru-Via Minnet (saatu)

 

Nyt siis edessä paluun normaaliin arkeen. Pori hiljenee ja työt jatkuu perusmoodissa, eli poliittikkojen sijaan iltavuoroviikolla taitaa olla luvassa mm. jalkapalloa ja pesäpalloa. Huomenna kuitenkin vielä vähän Pori Jazz -fiiliksiä täällä blogissa, kun luvassa on keikkakuvia eilen esiintyneestä SEAListä. Nyt unta palloon ja jotain supertököttiä ja naamioo näille hervottomille silmäpusseille!


04.07.2016

Posted at 21:57h in Yleinen by
0 Likes

Tukan lisäksi korvikset jo vilahtivatkin eilen postaamassani kuvassa, mutta tässä olisi vielä kokonaisuudessaan sunnuntain asu. Mustavalkoinen vaatekerta sai seurakseen ripauksen kullansävyä korvakoruista ja laukusta.

farkut – Marks & Spencer / t-paita, laukku ja korvikset – H&M / sifonkijakku – Seppälä / ballerinat – Marc by Marc Jacobs

Kuvia katsoessa huomasi tän kokonaisuuden ongelman ja se on kengät. Niin söpöt ja kivat kuin nuo hiiriballerinat ovatkin, niin ne on kyllä niin lättänät, että korostavat entisestään "kainuulaisen suonylittäjän jalkaani". (Isäni luonnehdinta leveistä jaloista). Jalkani näytävät noissa melkoisilta räpylöiltä ja kun ei ole yhtään minkäänmoista kantaa, tulee kokonaisuudesta jotenkin persjalkainen. Olisi pitänyt laittaa ne korot joita aluksi mietinkin. 

Mun on siis ehkä myönnettävä, että nämä ihanaiset hiiret voisivat olla onnellisemmat jonkun toisen jaloissa, tai ainakin jonkun toiset kintut näyttäisivät näissä nätimmiltä. Mahtaisikohan omat hiirensä pian puhkikuluttanut ystäväni Iina adoptoida nämä parempaan kotiin..  Vai oisko siellä joku kiinnostunut koon 37 Marc by Marc jacobs -hiirulaisista? Pidetty vain muutamia kertoja, joten ihan priima kunnossa.

Nyyh… Mutta kun ne on niin söpöt.. 

Kenkiä lukuunottamatta kyllä tykkäsin asusta vielä kuvia katsoessakin. Mietin, että miksi oikein pidinkään vielä jokin aika sitten valkoisia farkkuja paholaisen keksintönä. Kaikesta sitä oppiikin iän myötä tykkäämään, kuten etanoista, pinaatista, sinihomejuustosta ja valkoisista farkuista. 

Illalla nää kamppeet vaihtui sitten vielä trikoisiin, kun suuntasin into piukeana pyörälenkille uudella fillarillani. 21 kilometriä mahtavuutta. Tai siis toki muutamaan viimeiseen kilsaan mahtui jo hieman toivetta matkan loppumisesta, mutta pääosin se oli vaan siistiä. Pää tyhjeni mahtavasti, kun keskittyi vaan polkemiseen ja kauniisiin maisemiin. Miksi mä en ole ymmärtänyt pyöräilyn hienoutta liikuntamuotona jo aiemmin?