28.02.2016 Koskas seuraavan Rölli-elokuvan koekuvaukset alkaa?

Vietettiin murun kanssa tänään koko päivä kisakatsomoissa. Poniraveissa hihkuttiin söpöille töppöjalkaisille hepoille ja painonnoston SM-kisoissa käytiin kannustamassa paikallisia Punttikarhuja. Ja ihan hyvinhän ne kisat oman seuran osalta meni, kun Anna Everi voitti kultaa 69 kg sarjassa ja Kimmo Lehtikangas nappasi hopeaa 94 kiloisissa. Näiden lisäksi ehti jo eilen Suvi Talasterä ottaa pronssia 58 kg sarjassa. Huraa oman kylän tytöt ja pojat!! Kyllä siinä hienoja suorituksia katsoessa tuli tunne, että voisi pitkän tauon jälkeen raahata perseensä salille, että jos vaikka se kauhun tunne muuttuiskin taas oloksi, että ois kiva nostaa vähän rautaa. Paino omalla kohdallani tuolla sanalla vähän. 😀

Pukeutumisen suhteen olin tänään vähän kokeilumielellä, kun kiskaisin päälleni Junaroselta saamani karvaliivin. Niin kivan pehmeältä ja kivalta kuin liivi näyttääkin, on mulla koko karvaliivitrendiä kohtaan vähän ristiriitaiset fiilikset ja mietin, että ei ole oikein mun juttuni. Mun epäileväisyyteni vuoksi Junarosen Heidi oikein kannusti mua ottamaan ton mallikappaleen itselleni ja haastamaan sen kanssa itseni. Ja tässä sitä nyt ollaan, karvakasa ylläni. Eikä se nyt ihan nounou ole.

Näin ihan vaan puseron päällä mustien farkkujen kanssa karvakasa on aika kiva eikä yleisilme ole niin iso ja muhkea kuin alunperin epäilin. Tuollaiset pörröiset materiaalit tekevät helposti isosta ihmisestä vieläkin suuremman näköisen ja olenkin ajatellut, että tollaiset karvakamppeet on ennemmin itseäni sirompien mimmien juttu. Mutta kyllä tätä näin voi näköjään pitää isompikin ihminen.

Mutta entäs sitten, kun ulkona ollessa vedinkin liivin nahkarotsin päälle?

"Näytät tuossa asussa ja tuolla tukalla ihan siltä kuin olisit tulossa Rölli-elokuvan kuvauksista", totesi rakas mieheni. Että silleen. Koitti se pelastella, että en mä kuulema just siltä Rölliltä näytä, mut joku sivuhahmoista. 😀 😀

Ja eihän se nyt ihan väärässäkään ollut. Onhan tässä sellainen metsänpeikko fiilis. Karvaa, nahkaa ja luonnonläheisiä värejä. Ja noi kengät vaan lisäsivät raskasta metsäläisfiilistä, ihan kuin jonkun Ronja Ryövärintyttären saappaat. Mutta ei nyt tehnyt mieli lähteä raviradalle seisoskelemaan missään korkonilkkureissa. 

Mutta mitä kampaukseen tulee, niin paremmin sinne Röllin kuvauksiin passais kyllä kunnon krepattu pehko! 

pusero-Lindex (saatu)/farkut-H&M+/nahkatakki ja karvaliivi-Junarose (saatu)/saappat-Bianco/laukku-Marc O'Polo/kaulahuivi-äidin neuloma

Ne on ihan muut naiset, jotka näyttää karvaliiveissä eleganteilta fashionistoilta. Sitten on nää tämmöset Röllipeikot ja ryövärintyttäret kuin minä. Mut kyllä mä silti tästä salaa vähän tykkäsin. 

Tyyli-idolieni kuvat täältä ja täältä.

22.02.2016 Finlandia -hymni ja uusi rotsi

Mulla on tämä viikko taas töitä Satakunnan Kansassa ja jo heti eka keikka muistutti jälleen miksi mä rakastan työtäni. Olin kuvaamassa sotaveteraanien kuoron harjoituksia ja he halusivat laulaa minulle (päivänsäteelle, kuten kuoronjohtaja asian ilmaisi) "sen hienoimman laulun". Herrat nousivat seisomaan ja kajauttivat ilmoille Finlandia -hymnin. Juuri kun totesin kuin ihmeen kaupalla selvinneeni tuosta koskettavasta esityksestä silmä kuivana, jatkoi kuoro Veteraanin iltahuudolla. Siinä minä sitten kuvasin ja koitin pidätellä silmää kuivana kaiken liikutukseni keskellä (huonolla menestyksellä). Ne on nämä yllättävät kohtaamiset ja niistä poikivat tunteet se syy, miksi rakastan tätä työtä.  

Mutta ei se pelkästään kyynelten pidättelyksi tuo keikka mennyt, vaan riitti siellä paljon nauruakin. Ne on kuulkaa ne ikämiehet melkoisia poikia flirttailemaan! Hurmasivat mut siinä määrin, että lupauduin kuvaajaksi kuoron juhlakonserttiin ensi kuussa ja hintalapuksi pistin summan "hyvä mieli". Tuli niitä Veteraanin Iltahuudon sanoja kuunnellessa sellainen fiilis, että voisin koittaa antaa edes jotain takaisin.

Maanantain tunnekarttaan mahtui myös iloista yllättyneisyyttä. Sain nimittäin mammalta kivan postipaketin. Tiesin kyllä jo etukäteen, mitä paketti sisältää, mutta piti jännittää onko se sopiva, tuo Sakin rotsi nimittäin. Äiti oli löytänyt osaksi nahkaa, osaksi trikooneulosta olevan takin kotiseudultani -50% hintalappu hihassaan ja arveli sen osuvan tyttären makuun. Ja hyvinhän se mamma lapsensa tuntee!

farkut-H&M Mama/pusero-Lindex/rotsi-Saki

Ihana, ihana ihana! Joustavaa ja pehmeää trikoota löytyy hihojen alaosien ja kylkien lisäksi myös takin selästä. Hirmuisen mukavalta vaatteelta vaikutti tuossa ensisovitusten perusteella. 

Rotsin lisäksi paketista löytyi myös jotain minkä "tarpeesta" kirjoittelin täälläkin viime viikolla, nimittäin kreppirauta! Se taitaa olla kulkaa niin, että mitä ei meidän mammalta löydy, sitä ei tarvita. 😀