Mä oleilen parhaillani kotikonnuillani Kainuussa ja täällä on vielä siihen malliin lunta ja jäätä, että  otin äidin ohjeistuksesta onkeeni ja lähdin reissuun maihareilla. Porissa ehdin kuitenkin jo viime viikolla hylätä talvisemmat kengät eteisen perukoille ja tepastella useamman päivän tennareissa paljaat nilkat vilkkuen. Kadut olivat jo vihdoin niin kuivat, että uskaltauduin korkkaamaan Inchistä ostamani valkoiset Conversetkin. Mutta ymmärrän kyllä nyt miksi minulla ei ole ennen noita ollut valkoisia tennareita, mä olen vaan pelännyt niitä kuten muutakin valkoista! Ahdistaa ajatus, että ne on ihan kohta jo aivan rapaiset ja tomuiset. :/

 

Intoilin jokin aika sitten uusista lempifarkuistani joiden koen myös imartelevan takamustani ihan kohtuullisesti, joten piti nyt sitten vertailun vuoksi ottaa persuksesta toisissa samantapaisissa pöksyissä.

Mulle mukavuutta kaipaavalle farkkuihmiselle on joskus täällä blogin kommenttiboksissa suositeltu H&M:n Shaping Skinny -pillejä ja minähän sitten kiinnostuin asiasta ja edellisten mustien pillien tultua tiensä päähän hankin nuo suositellut housut tilalle. Joustavuudessa nuo ovat melko samanmoiset ihkuttelemieni Leviksen Innovation Super Skinnyjen kanssa, joten siltä osin painivat mukavuutensa puolesta samassa sarjassa. Shaping Skinnyt jäävät kuitenkin hieman matalammalle ehkäpä juuri siitä johtuen eivät pysy mulla jalassa, tai paremminkin vyötäröllä, siten kuin Super Skinnyt.

Ihan testaamisen arvoiset kyllä ovat, sillä onhan näiden H&M -farkkujen hintakin puolet vähemmän kuin Leviksillä, ja jollekin hieman eri muotoisella toimivat varmasti paremmin kuin itselläni. Kyllä nämä nyt itselläkin ehdottomasti käytettyä tulee, koska mustat pillit nyt vaan on ihan pakolliset, mutta sanoisin, että välittömästi, kun Leviksen Super Skinnyt on saatavilla mustana, niin nämä joutaa itselläni eläkkeelle. Eli menevät nyt paremman puutteessa, mutta eivät saa tosiaan varauksetonta ihailuani.

Mitä Shaping Skinnyjen kokoskaalaan tulee, niin Leviksistä mulla on tosiaan koko 32" ja näistä henkkamaukoista 33". Shaping Skinnyistä kokoja löytyy tuumakokoon 36 saakka, Leviksen Super Skinnyistä puolestaan olen nähnyt kokoja vain tuohon omaan kolmekakkoseeni asti.

Sitten vielä se toinen syy vyötärön korkeuden lisäksi miksi henkkamaukat eivät pääse omalla listallani lähellekään Levisten ihanuutta.. mun pylly näyttää mielestäni Shaping Skinnyissä paljon surullisemmalta kuin Leviksen Super Skinnyissä. En ole aiemmin juurikaan kiinnittänyt huomiota koko takamukseeni, mutta sitten kun se nyt yksissä farkuissa näyttikin omaan silmääni huomattavasti kivemmalta kuin aiemmin, niin tajusin, että tätäkin istuinpehmustetta on mahdollista hämätä muodokkaammaksi oikealla housuvalinnalla. Ja sen tajuamuksen jälkeen ei haluaiskaan enää muita kuin niitä jotka tekevät parhaimmat hämäykset. Mutta oikeastihan se asia on niin, että perseeni on vähän sama kuin takatukkani: mä en sitä itse näe, joten en jaksa hirveästi siitä stressatakaan. Shaping Skinnyt siis olkoon ystäväni nyt ainakin siihen saakka, että pakaroiden parhaat ystävät on saatavilla mustana.

farkut-H&M, Shaping Skinny/t-paita-H&M/tennarit-Converse/aurinkolasit-Le Specs (saatu)/korvikset-Merry Go Round

Että sellaista perseilyä tällä kertaa. Joko muuten alkaa kyllästyttää nää yhdessä ja samassa ostoskeskuksen nurkassa otetut asukuvat? Mua ei, sillä se paikka on niin ihanan valoisa, lähellä kotia ja siellä on helppo ottaa kuvat, mutta eiköhän nää miljööt tästä kevään myötä taas vähän ala monipuolistumaan.

Vielä olisi yksi yö jäljellä täällä kotikotona. Huomenna suuntaan Ouluun pitämään Olympus-koulutusta, sieltä sitten puksutan yöjunalla Helsinkiin samaan puuhaan. Ke-to yön pääsen viettämään ystävän luona Suomenlinnassa ja vasta sitten on kotiinpaluun aika. Hieman on siis raidekilometrejä ja matkalaukkuelämää vielä edessä.


Päivän asu lähti tänään siitä lähtokohdasta, että halusin sujauttaa jalkaan jo edellisessä postauksessa nähdyt mustavalkoraidalliset Vansit. Päädyin sitten noudattamaan kenkien värivalikoimaa kaikessa muissakin ylleni valitsemissa asioissa.

Olette ehkä huomanneet, että olen viime aikoina uskaltautunut käyttämään silloin tällöin valkoista, väriä joka loisti todella pitkään poissaolollaan pukeutumisestani. Ei me valkoisen kanssa vieläkään ihan sinut olla, se aiheuttaa minussa edelleen sottaamisen kauhua, mutta olen vain innostunut siitä miten valkoinen raikastaa olemusta.

 

farkut-Shaping Skinny Jeans H&M/paitapusero-Cubus/neuletakki-La Redoute, Ellos/kengät-Vans/kello-Ziiro (saatu)/korvikset-Merry Go Round

Tämän päiväisen valkoisen puseron olisi kyllä toki voinut silittääkin ennen päälle kiskomista, mutta kun mä vi-haan silittämistä. Etenkin tuollaisten paitojen. Ihan kaameeta ja tylsää. Mun pitää vaan hankkia joko sellaisia pese & pidä -vaatteita tai sitten vaan esittää, että mä oikeasti haluan paitani tällaisina ryppyisinä, koska en halua näyttää liian siistiltä ja skarpilta. Tänään vedetään sitten tota jälkimmäistä roolia. Hienosti kertoo elämän huolettomuudesta ja sopii rentoon vapaapäivään tollanen ryppykasa. Käytän aikani mieluummin muihin asioihin kuin silityslaudan edessä kiroiluun! Silittämistä rakastava äitini saa tästä julistuksesta näppyjä. 😀

Mustavalkoista teemaa jatkoi myös asuun loistavasti sopiva Ziiron minimalistinen kello. Sain valita Ziiron valikoimista mieleiseni kellon jo ennen joulua ja pidinkin sitä ahkerasti jo silloin, mutta jouduimme sitten hetkeksi sen kanssa eroon unohdettuani kellon Iinan luokse. Kun sitten vihdoin sain noudettua ajannäyttäjän itselleni, on se taas viihtynyt ahkerasti ranteessani. Oma kellomallini on nimeltään Eclipse ja sitä on saatavilla oman silikonirannekkeeni lisäksi myös metallisella rannekkeella. Äärimmäisen yksinkertainen Super-Luminova -kellotaulu on luettavissa myös pimeässä mikäli se on saanut riittävästi valoa päivän aikana.

Tykästyin tuohon Eclipse-malliin sen minimalistisuuden, maskuliinisuuden ja myös sporttisuuden vuoksi. Se onkin passannut hienosti yhteen niin urheiluvaatteiden, työasujen kuin muunkin arjen pukeutumisen kanssa. Silikoninen ranneke myös tuntuu ranteessa miellyttävältä. Itselleni kello on useimmiten enemmänkin asuste kuin ajannäyttäjä, mutta on se silti kiva, että aika on kellosta helposti luettavissa. Tässä omassa kellossani se on, mutta esimerkiksi Ziiron Celeste-malli on kaltaiselleni tippaleipäaivolle vähän hankala. Mielenkiintoinen ja visuaalinen kyllä, mutta omasta mielestäni jotenkin hämmentävä.

Mulla on muuten vieläkin tallessa mun ihan ensimmäinen kelloni. Sellainen pieni ohuella rannekkeella varustettu vaaleanpunainen Seiko, joka käytiin ostamassa kouluun menon kunniaksi. Se pysyi ranteessani päivästä toiseen koko ala-asteen ajan. Jossain kohtaa rannekkeen kuluessa poikki, valitsin siihen uuden mintunvihreän nahkarannekkeen. Tuolla se on edelleen tallessa korurasiassa, yksi itsenäistymisen merkkipaalu. Toinen hurjan tärkeä kello itselleni on ukkini vanha metallirannekkeinen kineettinen kello, jota käytän edelleen usein. Ukkini kuoli minun ollessa ihan pieni ja kello löytyi isäni kätköistä joskus kymmenen vuotta sitten jolloin sain sen itselleni. Ihan mihin tahansa en kuitenkaan uskalla kelloa ottaa mukaan, koska sen kadottaminen olisi todella surullista, joten on hyvä omistaa yksi tällainenkin aikarauta, johon ei liity suurta tunnesidettä.


Ekat uuden blogin asukuvat! Mä jaksan nyt olla innoissaan kaikesta "ekasta", kun tuntuu, että täällä uudessa mestassa kaikki vaan jotenkin näyttää ja tuntuu paremmalta. Mut kai mä saankin nyt jonkin aikaa intoilla ja vouhottaa? Saanhan?

Tänään oli taas yhden keväisen merkkipaalun aika, kun paljastin palan nilkkoja pilvien takaa varovasti kurkkivalle auringolle. Jotenkin vaan tuo pieni pätkä paljasta ihoa kenkien ja legginssien välissä (on muuten pitkästä aikaa päällä sellaiset) tuo paljon keväisemmän fiiliksen kuin se, että jalassa olisi ollut sukkahousut. Taas näitä ihmeellisiä fiilisjuttuja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

mekko-Soyaconcept/neultakki-La Redoute, Ellos/kengät-Vans (saatu)

Päälle pääsi Ratsulasta hetki sitten hankkimani Soyaconceptin mustavalkoinen mekko. Mä olen pahasti ehdollistunut Ratsulan kanta-asiakkaille muutaman kerran vuodessa lähettämiin alennuskuponkeihin ja päädyn lähes aina sellaisen saadessani rättiostoksille. Mä oon niin helppo. 😀 Hain tällä kertaa uudet suosikki rintaliivini toisella -20% alelapulla ja toisen käytin tuohon mekkoon, jonka lähtöhintakaan ei ollut kuin 39,90 €.

Sovitin ensin mekosta kokoa XL ja harmistuin, kun hieman väljälinjaiseksi tarkoitettu malli ei tuntunut oikein itselleni istuvan ja mekko jäi ikävästi pussittamaan rintojen alta.Kirosin siinä jo taas vaihteeksi puskureitani ihastellessani tuota mekon kuosia. Onneksi älysin ja uskalsin kuitenkin koittaa yhtä kokoa pienempää kolttua, sillä sehän näyttikin heti paljon paremmalta.

Soyaconcept on itselleni suht tuntematon merkki enkä ainakaan muista omistaneeni heidän vaatteitaan aiemmin. Mutta nyt ainakin tämän mekon perusteella uskaltaisin sanoa, että plussakokoisillekin voi siis kampetta heiltä löytyä. Näytti nettikauppoja vilkuillessa jostain mekoista löytyvän kokoja XXL:ään saakka.

Joku ehti jo Instagramissa kysellä mistä tätä mekkoa saa, niin Moda-ketjun myymälöistä voisi löytyä, kun Ratsulakin sellainen kerran on. Ja verkosta löysin mekon ainakin Booztin valikoimasta. Kokoja tosin jäljellä enää S ja XL.

  OLYMPUS DIGITAL CAMERA  

Tykkään mekosta ihan hurjasti!

Seuraavaksi vuorossa jotain aika mielenkiintoista… nimittäin rippikuvaus eräässä teille blogin lukijoillekin melko tutussa paikassa… nimittäin meidän pyykinkuivausullakolla! 😀