15.02.2015 Blogiepävarmuutta ja hölskyviä tissejä

Ette usko miten paljon tää bloggaaminen on tässä lähiaikoina mietityttänyt. Koko tää hemmetin blogimaailma ja sen kivat ja kuraiset puolet. Ilmassa on muutosten tuoksu ja pitäisi tehdä erinäisiä päätöksiä sen suhteen mikä on Tyyliä metsästämässä -blogin meininki vuonna 2015. Kerron muutoksista ja niiden syystä kyllä täällä blogissa sitten, kun on sävelet vähän enempi selvillä. Nyt en vielä ala sen enempi huutelemaan kuin että en olis joskus vuosia sitten uskonut kuinka paljon tää harmittomana alkanut harrastus, tai paremminkin sen mukana tulevat asiat, vois joskus tulla kiristämään vannetta. Mutta, ei muuta kuin valoa kohti! Ja keskityn niihin tän homman hyviin puoliin, eli urheilutermeillä ”omaan peliin” ja siihen, että ilman blogia mä en olis tavannut muutamaa elämäni todella tärkeää ihmistä.

Äh, tiedän itsekin miten ärsyttäviä tällaiset postaukset blogeissa on. Että sanotaan jotain muttei kuitenkaan kerrota juuri mitään. Mutta, pointti oli nyt siis se, että blogihommat aiheuttaa paljon mietintää ja just nyt ei kyllä oikein ehtis, kun on ihan pirusti töitäkin tehtävänä ainakin seuraavat viikot, mutta kyllä kaikki tästä vielä selkenee, niin mulle kuin teillekin.

Ja sitten tän ympäripyöreän kitinän jälkeen blogin otsikon mukainen ”tyyli”-osuus tähän postaukseen.

hame-Part Two/pellavateeppari-Esprit/neuletakki-H&M/kengät-Ellos

Olo oli perjantaina Iinan luona vieraillessa jotenkin ryönäinen, joten asun ikuistaminen roskalavan edustalla tuntui varsin relevantilta.

Viikonloppuna ei ole ollut taas pukeutumisesta tietoakaan, vaan olen hengaillut lähinnä kotona pyjamassa. Tänään oli kauppareissulle lähtiessä laiskuus huipussaan, enkä jaksanut pukea rintaliivejä enkä sukkia. (niin kuin olis ollut kauheen rankkoja suorituksia). Niinpä sain sitten muutaman korttelin kauppapyrähdykselläni kärsiä palelevista nilkoista ja hölskyvistä tisseistä. Kaks sanaa: Ei hyvä.

Tuohon tarjoilemaani kauniiseen mielikuvaan on hyvä päättää tämä viikko.

PS. Eihän tämän päivän edellinen video-postaus jäänyt huomaamatta!

06.02.2015 Sinihomejuustoa ja vaaleita sävyjä

Viikko on mennyt niin tiivisti työn parissa, että tarinaa ei ole irronnut tänne blogiin moneen päivään, mutta nyt se duuniviikko on vihdoin ohi! Tai no, ei nyt ihan, viikonloppuna saa kyllä paiskia hommia kuvankäsittelyn parissa, mutta siirrän ne hommat kyllä suosiolla sunnuntaille ja nyt vaan relaan tän illan ja huomisen.

Työkiireistä huolimatta tänään oli SK-vuorossa lounaan jälkeen keikalle lähtöä odotellessa hetki aikaa kipaista kameran kanssa porraskäytävään ja ikuistaa itseni ja värimaailmaltaan minulle kovin harvinainen duuniasu.

Epäilin ensin, että mitenkähän PEN kamerassani tänään kiinni ollut 9 mm fisulinssi (objektiivi saatu) oikein mahtaa passata asukuviin, mutta lopputuloshan oli varsin mainio! Olen aiemmin kuvaillut tuolla lähes runkotulpan kokoisella pikkulinssillä lähinnä maisemia tai käsilaukkuystävällisen kokonsa vuoksi monia kemukuvia. Niinpä olikin nyt kiva huomata, että tuosta kakkulasta on muuhunkin. Sopivalla kuvausetäisyydellä ja kohteen sijoittamisella sain itseni kuviin melko vähällä vääristymisellä.

Mut siis ne vaatteet, mitä mä tässä nyt kuvasin. Todella perus työsetti sillä tavalla kyseessä, että kaapista on nykäisty päälle mahdollisimman mukavat farkut ja yksinkertainen pusero, joissa tiedän olevan hyvä niin istua, seistä, kävellä kuin kontatakin. Mutta, en kyllä ainakaan itse muista että olisin aiemmin pukenut omalla mittapuullani melko vaaean farkun kaveriksi noin vaaleaa/väritöntä yläosaa.

Aamulla peiliin katsoessa tuntuikin hetken aikaa hieman haamulta, mutta päätin yrittää voisiko silmäni tottua tähän tummien sävyjen puutteeseen. Ja itse asiassa, nyt kun katson näitä kuvia, niin eihän se nyt niin pelottavalta näytäkään miltä se aluksi itsestä tuntui. Kaulaan kietaistun huivin muodossa oli kuitenkin pakko lisätä väriä haamumaiseen olemukseen ja yleiselle vaaleudelle kotrastiksi valittava mustaakin mustemmat kengät.

Mutta niin se vaan tuntuu menevän pukeutumisen kanssa kuin syömisenkin kanssa, että moni itseä epäilyttävä asia alkaa uppoamaan, kun vaan uskaltautuu maistamaan riittävän monta kertaa. Sinihomejuusto on salakavalasti uinut viime vuosina ruokavaliooni, vaikka vielä joskus vannoin, että ”hyi, yök, en varmasti syö!”. Samalla tavalla tekevät maihinnousuaan pukeutuimisessani esimerkiksi nämä tässäkin nähdyt aiempaa vaaleampi denim ja vaaleat harmaan sävyt. Mistä sitä enää uskaltaa sanoa, että ”hyi yök, en ikinä”?  Pelottaa, et uhous ”en tasan ikinä laittais päälleni…”, on sama kuin oikein tilaisin kyseisiä kamppeita vaatekaappiini. 😀

farkut-H&M Mama/neule-Ellos/kengät-Dr. Martens/huivi-Stylesnob

Ääh, peilistä tää vaalea neule ja hempeän värinen huivi yhdistelmä näyttää kyllä edelleen hieman epäilyttävältä ja vasta näin päivän kokemuksella kovin vieraalta, mutta näissä kuvissa mä kyllä tykkään värimaailmastani. Ehkäpä mä sovin tän asuni kanssa jotenkin erityisen hyvin tuohon rappukäytävään, mutta omaan keinovalaistuun sotkuiseen eteiseeni en niinkään. Taidankin siis vaihtaa nyt suosiolla pyjamahousut jalkaan ja jonkun pehmoisen kotipaidan päälleni, sillä niiden kanssa mä passaan loistavasti tähän sohvalle, johon mä nyt aion itseni kallistaa. Tarkoitus oli lähteä taidemuseolle näyttelyn avajaisiin, mutta mehut on nyt niin poissa, että pitää siirtää näyttelyn tsekkaus toiseen päivään.

Rentouttavaa viikonloppua!