31.10.2014 Itserakas muija raidoissa

Noudatan asukuvien määrässä postauksissani yleensä periaatetta vähemmän on enemmän, mutta tänään olen itserakkaalla tuulella ja oli niin kiva kuvaussessio ullakolla itse itseni kanssa, että ei enää kriittisyys riittänyt kuvien enempään karsimiseen. 😀

Näin keskiviikkona Helsingissä vilaukselta Jonnaa, jolla oli päällään nahkahousut punaisten nilkkureiden kanssa ja tuosta verkkokalvoilleni palaneesta upeasta näystä inspiroituneena kipusin vaatehuoneessa kenkähyllylleni ja nappasin itsekin tänään nahan  kaveriksi punaiset jalkineet.

Yläosaksi valitsin kaverin ja hänen äitinsä kanssa syömään lähtiessäni eilen Lindexistä ostamani pehmeän viskoosisen raitapaidan. Olin vielä joitakin vuosia sitten sen ”raidat leventää” uskomuksen uhri, mutta sittemmin olen ottanut menettämiäni minun ja raitojen yhteisiä vuosia innolla takaisin. Paskat ne raidat mitään levennä. Ja jos leventääkin, niin entä sitten. Tästäkin raikkaasta asukokonaisuudesta olisin jäänyt paitsi, jos edelleen uskoisin tuohon typerään mantraan.

Mutta kyllä minä edelleen vältän sellaista todella leveätä palkkiraitaa. Etenkin jos kyseessä on pusero, jossa osuu vaaleampi leveä raita juuri ryntäiden kohdalle, niin sellainen kyllä jää ehdottomasti kaupan tankoon. Mutta tällaiset ohuet raitakuosit ovat vieneet sydämeni ja vakuuttaneet ihanuudestaan jopa tissini.

pusero-Lindex/nahkahame-H&M/nilkkurit-Bullboxer/korvikset-Nouseva Myrsky (saatu)/rannekoru-2OR+ByYat

Ehdin tänään jo fb-statuksessani sanoa, että pitäisköhän mun nyt vihdoin asettaa itselleni laihdutustavoite. Nimittäin tää nahkahame istuis paremmin, jos olis vaikka 3 cm vähemmän laardia vyötäröllä, eikä se silloin ehkä kiipeäisi niin härskin lyhyeksi. Tulin kuitenkin samontein siihen tulokseen, että ei mun vartalossa ole edelleenkään mitään vikaa, vaan vika on hameessa jos ei istu. Mutta täytyy sanoa, että jotain tuossa vyötärön seudulla on ehkä viime aikojen treenaamisen ansiosta tapahtunut, sillä pystyin käymään tuo hame päällä jopa syömässä. Viime keväänä taisi samainen nahkalipare jäädä usemmankin kerran kaappiin, kun totesin sen päälle sovittaessa aina epämiellyttävän tiukaksi.

Ei siis varsinaiset laihtumishommat ole edelleenkään ykkösenä agendassa, mutta liikunnan myötä parantunutta liikkuvuutta ja lisääntynyttä voimaa kyllä arvostan. En ole kovinkaan kiinnostuntu kiloista tai senteistä enkä masentele jos jonain päivänä joku vaate ei mahdukaan päälle. Silloin se vain jää kaappiin ja päälle puetaan jotain missä olo on hyvä. Sitten jonain toisena hetkenä se aiemmin kaappiin sullottu vaate saattaakin taas sopia. Mutta mahtuu tai ei, niin itseäni en sen mukaan arvota. Sen sijaan nostan itselleni hattua kaikesta siitä tominnallisesta kehityksestä, jota sporttailu on mukanaan tuonut. Ja etenkin siitä, että olen päässyt urheiluahdistuksen ja vitutuksen yli ja odotan nytkin jo innolla sunnuntaita koska silloin on treenipäivä!