29.10.2014 Kengillä on väliä

Työkaveri kysyi muutama viikko sitten juttukeikalle ajellessamme, että ”tuollaisen kenkäfriikkinä ymmärätkö sä ollenkaan tällaisia ihmisiä kuin vaikka minä, joka ei omista kuin ehkä viisi paria kenkiä?” Suoraan kysymykseen suora vastaus kuului, että ”no täytyy myöntää, että en mä kyllä ymmärrä!”

Tai no, tarkennetaan hieman. Jos ihmisellä on hyvin pitkälti samanlaisena toistuva pukeutumistyyli päivästä toiseen, niin kyllähän siinä vaikka niillä yksillä vuodenaikaan passelelilla kengillä pärjää,  kun ne on siihen oman luottoasun variaatioihin valittu.  Mutta toisinaan huomaan ihmetteleväni jonkun ihmisen jalkineita tilanteessa, jossa muutoin on kiinnitetty selkeästi todella paljon huomiota tyyliin ja laittautumiseen (esimerkiksi baarissa) ja kaikki passaa hienosti yhteen aina siihen saakka kunnes katse tavoittaa jalat. Selkeästi harkittuun bileasun kanssa on sitten pistetty jalkaan esimerkiksi ne yhdet ja samat arkiset talvikengät joita kuluneisuudesta päätelleen käytetään päivittäin. En mä niitä kenkiä tuijottele siinä tilanteessa paheksuvasti, vaan kenkäfriikin suurella ihmetyksellä. Että ”häh, eikö kaikkia kiinnostakaan kengät?!?!?” 😀 Vastavuoroisesti saan todennäköisesti itse samanlaisia ihmetteleviä katseita vaikkapa ihmisiltä joille on todella tärkeää, että hiukset on aina tiptop. Sellaiselle voi minun viisipiikkisellä harottu reuhkani olla todellinen ihmetyksen aihe.

Eli juu, meillä on kaikilla omat kiinnostuksen kohteemme ja mulle ne sattuu olemaan kengät. Jollekin toiselle kengät ovat vaan käytännöllisyyden kannalta välttämätön asia, joille ei uhrata ajatusta muuta kuin sen verran, että osuvat eteisessä jalkaan. Itselleni taas kengät ovat useimmiten se juju, joka ns. tekee asun. Kenkiä vaihtamalla voi määritellä koko  asun fiiliksen uusiksi.

Muistanette eilen postaamani releet, tikatut collegepöksyt ja harmaan neuletakin, joiden kanssa jalassani oli arkista rentoutta henkivät pirteän pinkit tennarit. Samoilla vaatteilla suuntasin tänään Helsinkiin kiertämään muutaman pr-toimiston pressipäivät, mutta halusin vaikuttaa hieman edellispäivää skarpimmalta. Se tarkoitti uutta kenkävalintaa!

housut-H&M/neuletakki–H&M/kengät-RAS/kaulakoru-Dotti (saatu)

Kimaltelevat paljettiherrainkengät toivat edellisen päivän hieman sporttisesta vapaa-ajanasusta esiin uuden edustavamman puolen. No, lisäsin minä vielä kaulakorunkin kokonaisuutta asustamaan, mutta suurimman vaikutuksen yleisilmeen muutoksessa tekee mielestäni kengät.

Miltäs teidän silmään näyttää? Onko siinä mielestänne edelleen ihan sama asu kuin eilen, vai näettekö saman eron kuin minäkin. Omasta mielestänihän ero on valtava. 😀 Koetteko kengät tärkeäksi vai onko oman huomionne kohteena jokin muu asia pukeutumisessa?

Kuvista kiitos Jennille!

27.10.2014 Jos jotain olen elämässäni oppinut..

No missäs sitä bloggaaja nappaisikaan laadukkaammat asukuvat kuin vessan oven edessä kehnossa keinovalossa! Ollapa siisti ja rauhallinen luonnonvalostudio, ja sitä luonnonvaloa! No mutta se tästä olosuhdenarinasta, kyllä näistä kolttu erottuu ja kenkien ihanan kimalluksen voitte kuvitella.

Nämä rätit siis eiliseltä, kun kestitsimme päivällisvieraita. Kotona kun hiippailtiin, niin ei mulla oikeesti mitään kenkiä ollut jalassa, mutta jos olisi tuossa asussa pitänyt eteistä pidemmälle poistua, niin paljettiset herrainkengät olisivat oleet varsin oiva valinta.

Jos jotain olen elämässäni reilussa kolmessakymmenessä vuodessa oppinut, niin se on se, että useamman ruokalajin syömistä varten kannattaa pukeutua joustaviin materialeihin. Tai ainakin valita superkireiden housujen pariksi niin pitkä paita, että ähkyjen jälkeen avattu sepalus jää piiloon.

mekko-Marimekko/kashmirneuletakki-Peter Hahn/sukkikset-H&M Mama/kengät-RAS/korvikset-Uhana Design

Vyötärön ympäryksen räjähdysmäisestä kasvusta saatiin todisteita esimerkiksi viime perjantaina, kun suuntasimme raskaana olevan ystäväni P:n kanssa ravintolaan. Meiltä lähtiessä hän tuskaili, että ”olisi pitänyt ottaa se raskausvatsalle sopivampi takki.. tää parka alkaa olla ihan siinä ja siinä, että meneekö kiinni..” No, toistaiseksi rotsin vetskarin puolet vielä ylsivät yhteen, mutta toisin oli kuulkaa puolitoista tuntia myöhemmin.

Pöydästä noustessamme P kysyi veikkaustani, että mahtaako takki vielä yltää vatsan ympäri. ”No niin oli pinkeetä touhua jo aiemmin, että ei kyllä enää ton äskeisen pihvin jälkeen onnistu!” Tulosveikkaus meni ihan oikein ja siinä sitten repeiltiin ihan huolella sen vetskariäherryksen tiimoilta. Ei kuulkaa toivoakaan. Väliin jäi useampi sentti. Pihvi + jäätelöpallo olivat se viimeinen niitti.

Meidän eilinen kolmen ruokalajin menu olisi myös voinut aiheuttaa itselleni ongelmia vääränlaisella asuvalinnalla, mutta oman elämänviisauteni mukaisesti pukeuduin herkuttelun sallivaan joustavaan trikoomekkoon. (Marimekon mekko nähty aiemmin mm. TÄÄLLÄ) Päivällisen kellonajankin olin valinnut viisaasti siten, että väliin jäi riittävän monta tuntia sohvalla makaamiseen ja sulatteluun ennen illan treenejä. Hyvää ruokaa, kivat vaatteet ja kamalat treenit, niistä oli loistava sunnuntai tehty!