31.08.2014 Palaveriasu

Eilen töiden jälkeen väsytti siinä määrin, että päikkärit oli pakolliset ja niidenkin jälkeen tuntui, että olisi vaan voinut mennä yöunille jo heti päivällisen jälkeen, mutta pakotin kuitenkin itseni ylös, ulos ja ystävää tapaamaan. Piipahdettiin siis pitämässä viinibaari Elbassa nopea ”palaveri”, kuten me noita viininlipitys- ja kuulumisienvaihtotuokioita kutsumme. Väsyneeseen fiilikseen sopi hyvin verhoutua turvalliseen mustaan.

farkut-HM Mama/silkkitoppi-Coast/sifonki”liehuke”-Monki/laukku-2nd hand/kengät-Vagabond/huivi-Katri N. (saatu)

Niita HM:n raskausfarkkuja kun olen hehkutellut, niin tässäpä jalassa taas yhdet sellaiset. Kaipasin kipeästi uusia siistejä mustia tai tummanharmaita pillifarkkuja ja ne löytyivät näppärästi mammanurkkauksesta. Superjoustavat tumman harmaat pillit irtosivat naurettavan halpaan 24,90 hintaan, josta sai vielä -25% alennuksen, kun vilautti kassalla sähköpostiin tipahtanutta uutiskirjettä. Loisto löytö! Ovat odotetusti hurjan mukavat ja vielä näyttävätkin hyvältä päällä.

Ehdin jo pari päivää intoilla, että pääsen vihdoin ensi viikolla kampaajalle, mutta edellisessä postauksessa mainitsemani ylläri Berliinin reissu vesittääkin nyt suunnitelman ja joudun siirtämään torstain aikaani myöhemmäksi. Muuten ei ehkä niin haittaisi, koska sen reuhkan voi aina peittää eilisen tpaan turbaanivirityksellä, mutta ensi lauantaina oleviin kaverin häihin ehkä hieman hävettää mennä karvalakki päässä. Saisinkohan mä viriteltyä jonkin juhliin ja muuhun asuuni sopivan turbaanin..

Eilen tosiaan kietaisin työpäivän ajan lätsän alla muhineen karvakasani illalla Katri Niskasen mustan puuvillahuivin alle. Tuo ohuen ohut iso huivi on osoittautunut ihan kultaakin kalliimmaksi, sillä se toimii niin kaulahuivina, hartiahuivina kuin päähineenäkin ja materiaalinsa vuoksi turbaanisolmut ja kieputukset ovat todella pysyviä. Pakkaankin nykyään lähes poikkueksetta tuon huivin mukaan kaikille matkoille sen monikäyttöiseeden vuoksi.

Uinolta joskus blogikirppiksellä ostamani krokotiilinnahkainen laukku ei ole kauheasti päässyt käyttöön, mutta nyt hoksasin sen passaavan aivan loistavasti noiden uusien leopardi-Vagabondien kaveriksi. Laukkukaunotar ansaitsee ehdottomasti tulla käytetyksi aiempaa enemmän!

Oli ihanan haikea viimeisten kesäiltojen fiilis, kun yhden kuohuviinilasillisen ajan tarkeni terassilla vielä ilman takkia. Hei hei kesä, nähdään taas ensi vuonna!

30.08.2014 Tiilenpunainen torstai

Kävin taas torstain ja perjantain pyörähtämässä Helsingissä viihdyttyäni edellisen reissun jälkeen kotona kokonaiset 1,5 vuorokautta. Perjantai oli työpäivä Rajala Cameran Olympus-päivillä, mutta torstai-iltana ehdittiin hieman kemuttaa ja nauttia kulttuurista, sillä suuntasimme Jonna ja Iinan kanssa Elisan loppukesästä Suomeen tuomien Alcatel Onetouch -puhelimien lanseeraustilaisuuteen. Ohjelmassa oli ensin kuohuviinilasien kilistelyä ja tuotteisiin tutustumista Elisa Studiolla jonka jälkeen siirryimme osalla porukasta Musiikkitalolle kuuntelemaan Radion Sinfoniaorkesteria ja Karita Mattilaa.

Kaikenlaisia pienempiä klassisen musiikin kokoonpanoja olen kyllä ollut kuuntelemassa useinkin, mutta mietin, että olikohan tämä mun ensimmäinen kerta kuulemassa livenä sinfoniaorkesteria.. saattoi olla. Tämä oli myöskin minun ensimmäinen vierailuni kolme vuotta sitten avattuun Musiikkitaloon ja kyllähän se ihan vaikuttavan näköinen ja oloinen paikka oli ja RSO kuulosti siellä tietenkin varsin upealta.

Koska matkasin taas kevyesti repulla, piti valita mukaan vaatteet, jotka eivät ottaisi pahasti itseensä pieneen tilaan ruttaamisesta. Niinpä torstai-illan rientoihin päälle valikoitui Nanson helppohoitoinen ja paksu tiilenpunainen trikoomekko, joka oli varsin passeli tilaisuuden luonteeseen.

mekko-Nanso/kengät-Guess/laukku-Global Accessories/kaulakoru-H&M

Ilta ei sitten suinkaan päättynyt Musiikkitalolle, vaan löysimme Jonnan kanssa itsemme tanssimasta skumppalasit käsissä Kallessa ysärihittien tahtiin vastattuamme myöntävästi Elisalaisten jatkokutsuun. No, onnistuttiin onneksi pysyttelemään itsellemme antamassa aikarajassa ja poistuimme ihan ihmisten aikaan nukkumaan, sillä seuraavan päivän työt eivät totisesti kaivanneet itse aiheutettua päänsärkyä seurakseen. Mutta hurjan kiva ilta oli kyllä ja Movetronin Romeo ja Julia, Nylon Beatin Rakastuin mä luuseriin + muut ysärikarmeudet veivät mahtavasti nostalgiatripille yläasteen discoiltoihin. Oi että.

nahkarotsi-Junarose/huivi-Katri Niskanen (saatu)

Juhlan aihe oli siis Elisan Suomeen tuomat Alcatelin puhelinmallit Idol Alpha, Idol 2 S ja Idol 2 Mini S ja saman brändin juhliminen jatkuu myös ensi viikolla, kun suuntaan loppuviikosta Berliiniin muutaman uuden tuotteen pressitilaisuuteen ja lanseerauskemuihin. Tämä reissu tuli ihan puskista tuon torstain tilaisuuden tiimoilta ja kun kerran vapaapäivät sattui kohdalle sopivasti, nin tokihan tartun tilaisuuteen. Niin kuin mä juuri työkuvioista kertovassa postauksessani kirjoitin, niin parasta tämän hetkisessä tilanteessa on se, että koskaan ei todellakaan tiedä mitä seuraava viikko tuo tullessaan.

Torstaina oli jotenkin harvinaisen hyvä naamapäivä, mutta vain hetken aikaa. Sitten iski taas jotkut saakelin kuumat aallot ja pää ja naama päätti puskea ulso sellaiset hikiniagarat, että se oli sitten taas byebye kaikki meikki. Siis mistä hemmetistä ne hullut päähän ja naamaan rajoittuvat hikoilukohtaukset oikein voi johtua? Veikkailen kyllä liittyvä jotenkin kilpparihommiin, kun niiden alku mielestäni ajoittuu aikalailla Thyroxinin aloitusaikoihin. Mutta mee ihan hermo, kun sellainen tuska pukkaa yleensä juuri tilanteessa jossa haluaisi näyttää jotenkin ihmiseltä, mutta pään litimäräksi saava hikoilu saa olon tuntumaan ihan kammottavalta ja nololta. Niskatukasta voisi puristaa litran nestettä ja meikkivoiteet ja puuterit päätyvät yleensä johonkin servetin kulmaan. Olenko yksin tuskani kanssa? Löytyykö muita joiden meilit ja kampaukset kokevat usein kohtalonsa hikinorojen alla?

25.08.2014 Raikasta mustaa

Olen tainnut sanoa joka ikinen vuosi, syksyssä parasta on se, että voi taas ottaa nahkarotsin käyttöön ja mä sanon sen taas. Nahkatakin päällepukemisessa pitkän lämpimän kesän on jotain ihmeellistä turvallisuuden ja lohdun tunnetta. Että vaikka taas yksi ihana kesä on takana päin, niin on niitä hyviä asioita syksyssäkin.

Tänään keikuin pukeutumisen vuodenaikojen rajalla suostumatta päästämään vielä kokonaan irti kesästä. Tassuttelin Helsingin sateisilla kaduilla varpaat kengistä pilkistellen saaden osakseni huvittuneita katseita kumisaappaissa astelleilta vastaantulijoilta. Nahkarotsin päälle kiskominen oli kuitenkin myönnytys syksylle, samoin kokomusta yleisilme. Siitä jos mistä tietää kesän olevan enää muisto.

Käytiin Jonnan kanssa Bestsellerin Fashion Fair -tapahtumassa vilkuilemassa ensi kevään kuteita. Tää muodin kierto tuntuu joka kerta yhtä hölmöltä. En ole vielä täysin sisäistänyt syksyäkään ja jo tuijotellaan ensi kevään kamppeita. No, jokavuotiseen tapaan luvassa on pastellisävyjä ja seiloriraitoja. 😀 On kai siellä muutakin luvassa, mutta nuohan ne on ne kevätklassikot vuodesta toiseen.

Mitä tähän astetta ajankohtaisempaan pukeutumiseen tulee, niin täytyy kyllä sanoa, että kylläpä tällainen mustaa mustan päälle -kokonaisuus tuntuu kesän vaalean denimin, erilaisten oranssin sävyjen, kuosihousujen ja värikkäiden kenkien jälkeen ihan todella selkeältä ja jopa raikkaalta. Ja mikä parasta, mun vaatekaappi on täynnä mustia vaatteita!!! Kuinka helppoa pukeutuminen taas onkaan.

hame-Mamalicious/neule-Flash/nahkatakki-Junarose (saatu)/kengät-Vagabond/laukku-Global Accessories/kaulakoru-H&M/silmälasit-Rehn, Lensway (saatu)