Atsihh, niisk, tyrsk ja kroohpyyh, siinä tämän viikon luontoäänet, jotka ovat pitäneet huolen siitä, etten ole jaksanut blogatakaan. Miten sitä ehtiikin aina vuodessa unohtaa mitä helvettiä tämä allergia voi pahimmillaan olla. Ei minua niin tuo nokan vuotaminen ja silmien kutina haittaisi, mutta tämä täysin lamauttava väsymys, joka nitistää sänkyyn ja sohvalle jotakuinkin viikoksi, jos kevät sattuu olemaan oikein paha. Ja nyt se on. Olen tällä viikolla pysynyt vuorokaudesta hereillä keskimäärin 8 tuntia. Ja sitä ei siis suinkaan aiheuta lääkkeet, vaan se tuntuu olevan ihan vaan yksi allergian oire. Mutta jospa tämä jo ensi viikoksi hellittäisi hieman.

Tänään mun on kuitenkin ihan pakko sinnitellä ja tehdä töitä, sillä viime viikonlopun teinimallikurssin kuvausten kuvat on saatava jo vihdoin eteenpäin. Ja tässä samalla, kun kone hieroo RAW-kuvia jpg-muotoon, voin käyttää ajan hyödyksi ja ottaa päiväunet hieman blogata.

Minuun otti tuossa aiemmin keväällä yhteyttä Satakunnan AMK:ssa viestintää opiskeleva Outi, joka kyseli josko voisi haastatella minua plusmuodista ja -pukeutumisesta paikallislehteen (Uusi Aika) tulevaan muotiliitteeseen, jota hän teki opinnäytetyönään. Minulla ei tietenkään ollut mitään syytä olla suostumatta, joten höpöttelin sitten Outille täältä blogistakin tuttuja ajatuksiani plussamimmien pukeutumisesta ja kesän muodista.

zizzi_veera2

Itse jutussa nyt ei tullut esiin mitään sellaista uutta, mitä en olisi joskus täällä blogissakin jo tuonut esiin, joten en sitä jaksa tänne laittaa. Vaatteiden oikean koon tärkeydestä puhuin ja kevään ja kesän vaatteissa kerroin olevani kiinnostunut mm. aiempaa rohkeammasta kuosien miksaamisesta. Perus plaaplaa, siis.

Mutta se mikä jutussa oli itselle uutta ja kivaa, oli se, että Outi kuvasi minut Zizzin tämän kevään vaatteissa, joista suurin osa oli muiden kuin itseni valitsemia. Pääsin siis vähän niin kuin mallia leikkimään ja se on aina yhtä hauskaa ja mielenkiintoista tutkailla itseään peilistä vaatteissa joita ei olisi välttämättä itse ikinä kasannut päälleen.

Eka kuva on hyvä esimerkki sellaisesta asusta, en ikipäivänä osaisi itse pukea päälleni tuollaista pastelliminttua, se ei yksinkertaisesti kuulu omalle värikartalleni lainkaan, ei missään muodossa. Mutta, jos katson kuvaa ikään kuin ulkopuolisena ja ajattelematta, että siinä olen minä, niin eihän se kammoksumani väri niin kauhealta tuon mimmin päällä näytäkään!

zizzi_veera3

Tässä seepraleggari-/nahkarotsi-asussa puolestaan on paljonkin minua. Väritys on ihan minua itseäni ja seeprakuosi ja rotsikin tuntui varsin tutulta, mutta tuon topin röyhelöt olivatkin sitten jotenkin ihan jotain minulle uutta. Hauskalla tavalla siis sellaista omien mukavuusrajojen koettelua.

Nuo seepraleggarit olisi kiinnostaneet minua ihan omaan kaappiin hankkimiseen asti, mutta harmikseni niistä ei ollut enää sopivaa kokoa jäljellä. Tuossa kuvassa olen nimittän piilotellut kenkien varsien avulla sen tosiasian, että noiden M-kokoisten (46-48) lahkeet lepattivat omissa pohkeissani hyvin ei-legginssimäisesti. Minussakin on edes yksi kohta joka on kokonaisuuteen verrattuna suht kapoinen. 😀

zizzi_veera1

vaatteet: Zizzi, Pori, kengät: KooKenkä, Pori, kuvat: Outi Turunen

Tämän viimeisen kuvan vaatteet valitsin itse, mutta en kuitenkaan päätynyt mihinkään tuttuun ja turvallisee mustaan, vaan halusin asuun mukaan itseäni näin keväisin ja kesäisin kovasti kiinnostavaa korallinsävyä. Pusero ei malliltaan ollut aivan itselleni passeli, vaan sitä jouduttiin kuromaan takaa hakaneulalla telttaefektin välttämiseksi, mutta värinsä puolesta se olisi juurikin sellainen keveä ja pirteä kesäpusero, jota melko tunkkaisen värinen garderoobini kaipaisi.

Farkut puolestaan osoittautuivat ihan loistaviksi! Jos olisin tippaakaan farkkujen tarpeessa, päätyisin seuraavaksi testailemaan pyllerölle sopivia pöksyjä Zizziin.

Tykkäsin kovasti näistä Outin ottamista kuvista. Näytän niissä mielestäni ylättävän hyvältä näin omaan silmääni. Ja koko vaatteidensovitteluoperaatio Zizzissä muistutti taas siitä, että joskus sitä voisi ihan vaikka huvin vuoksi siellä sovituskopissa sovitella sellaisiakin vaatteita millaisia ei omasta vaatekaapista löydy. Sitä voi toisinaan vaikka yllättyä positiivisesti kokeilemalla jotakin uutta. (mutta en mä silti vieläkään suostuisi siviilissä pukeutumaan mihinkään mintunväriseen. :D)

Seuraavan kerran pääsen taas sujahtamaan muiden kokoamiin asuihin 24.5., jolloin kipuan lavalle Pori Fashion Day -tapahtuman muotinäytöksissä. Huiii! Vähänkö kivaa ja jännää! 🙂


-yhteistyössä Olivia Rouge Shop

Minä odotin viime perjantain Aussie Awards -kemuja etukäteen ihan innoissani. Syy ei kuitenkaan ollut varsinaisesti itse kekkerit, vaan mekko jonka olin päättänyt tuolloin ylleni pukea. Odotin hymy huulilla, että pääsisin käyttämään tuota hurmaavaa ja pirteää kirsikkaunelmaa, jonka Olivia Rouge minulle teki.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toki minä osasin odottaa kaunista mekkoa, mutta kirsikkaunelma vielä ylitti odotukseni huimasti! Tunsin itseni ihan suunnattoman nätiksi tuossa mekossa. Malli imartelee omenan mallista ruhoani pidentäen ja luoden jopa kevyen illuusion vyötäröstä. Olin ihan puulla päähän lyöty katsellessani itseäni peilistä kirsikkatarhaan pukeutuneena.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olivia Rouge Shop sijaitsee Tampereella enkä tähän hätään päässyt siellä käymään, joten mekko ommeltiin minulle ilman sovitusta. Otin kotona mitat Tommin avustamana ja Olivia toimi niiden varassa. Jännitinkin etukäteen hieman mekon istuvuutta, mutta aivan turhaan. Leninki oli kooltaan ihan justiinsa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

mekko-Olivia Rouge (saatu)/kengät-Via Uno/laukku-2nd hand/rannekorut-Glitter/korvikset-Ninja

Valitsin mekkomalleista tuon röyhelöllä varustetun kynämekon, koska ajattelin, että iso yksityiskohta lantiolla toimisi tasapainottavana elementtinä ja veisi hieman huomiota aina shown varastavilta rinnoilta. Kavereiden mukaan ei kuulema toiminut. Tissit tuppasivat viemään huomion edelleen. Mutta näitä kuvia katsoessa sanoisin kyllä, että kokonaisuus on  normaalia tasapainoisemman näköinen eivätkä boobsit hyökkää silmille niin pahasti.

Juuri passelit kengät ja laukku löytyivät helposti omasta kaapista. Via Unon punaiset korkkarit ovat olleet suosikkini jo vuosia ja niiden malli ja väri passasi mekkoon täydellisesti. Pieni satiinilaukku puolestaan on vuosien takainen löytö Nizzan antiikkitorilta ja  henki sekin mielestäni oikeanlaista tunnelmaa ollakseen kirsikkaunelman kaveri.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ajattelin, että kyllä sitä kerran vuodessa pitää naisen nättinä olla ja kun ei ainakaan mekosta ole homma kiinni, niin varasin itselleni ajan myös kampaajalle. Tai no, alunperin minulla oli aika kampaukseen ja meikkiin, mutta kampaajani sairastuttua edellisyönä vatsatautiin pädyin meikkaamaan itse kampaaja-ajan kuitenkin järjestyttyä sairasvuoteella maanneen Marin kollegalta.

Hiukseni laittoi Pauliina Sydämen Pohjasta -kampaamosta ja annan lopputuloksesta kyllä täydet pisteet, lähtökohta kun oli juurikasvunsa ja hiusten pituuden puolesta vähintäänkin haastava. Toiveenani oli jonkinmoinen mekon henkeen sopiva tötterö ja sellaisen sain. Varsin nerokkaana oivalluksena pidän kuitenkin tuota sivukiehkuraa, jolla Pauliina taikoi peittoon ylikasvaneen sivuosan järkyttävän juurikasvun ja muutenkin epäesteettisen olotilan. Loistava naamiointi!

Kaikin puolin ihan yllättävän naisellinen ja nätti lopputulos lähtökohdan huomioonottaen. Tykkäsin!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaikin puolin tykkäsin lookistani ihan hirmuisesti ja nyt odotankin, että olisipa pian jotkut toiset juhlat joihin voisin kirsikkaunelmani jälleen päälleni pukea. Mekko täräytti tiensä kertaheitolla vaatekaappini ihanimpien vaatteiden listalle. Ihanimpia vaatteita ovat ne joissa tuntee olonsa upeaksi ja tämä todellakin täyttää tuon kriteerin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Reissussa oli mukana tasan nuhjuinen camotakki ja nahkarotsi, mutta onneksi jälkimmäinen passasi mekon fiftarifiilikseen riittävästi, jottei ihan tarvinnut nolostella narikassakaan.

Melkoisen itserakas hehkutus tästä postauksesta tuli, mutta ei voi mitään, kun olin niin hitsin tyytyväinen mekkoon ja koko asuun, että hymyilin kuin typerys koko illan niiden vuoksi. Kuten jo sanoin, eiks sitä kerran vuodessa saa olla niin nättinä, että ihan halkee innosta? 😀

Aivan tuhannet kiitokset Olivialle mekosta!


Lauantaina tosiaan oli vuorossa Indiedays Blog Awardsit, joista kuvia postailinkin jo eilen. Olin itsekin ehdolla vuoden blogiteko-kategoriassa viime joulukuisella Läski ja vissiin vähän tyhmä -postauksellani, mutta ei tullut sijoituksia. Matkalla kemuihin muistettiin tietenkin Jonnan kanssa pysähtyä suorittamaan pienet photoshootit.

Minulla oli alunperin ihan muut asusuunnitelmat ja niihin kuuluin mm. mun mahtavat paljettipöksyt, mutta sitten hetken tultua ei fiilis ollutkaan enää sama, joten improvisoin matkalaukun sisällöstä sitten jotakin muuta ja se jotakin muuta näytti tältä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kekkereiden pukukoodi oli löyhästi ’inspiration’ ja mä inspiroiduin etupäässä huonosta tukkapäivästä, joka vaati turbaanin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

housut-Esprit Denim/silkkitoppi-Coast/kengät-Via Uno/huivi-Monki/korut-Glitter

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Helsingin reissu ei ollut mikään shoppailureissu, mutta turbaani-innostukseni edelleen kasvaessa tulin silti hankkineeksi jokusen huivin. Muut olivat muutaman euron alelöytöjä, mutta tämän upean kirjavan ja kesää huutavan viskoosihuivin lunastin Monkista ihan normihinnallaan joka oli 15 €. Aivan mahtavat värit ja kirjavuutensa vuoksi huivin voi yhdistää melkein mihin tahansa. Ihana, ihana, ihana. Huivia löytyy näköjään myös Monkin nettikaupasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tuli jälleen testailtua uudenlaista huivin sitomistapaa ja totesinkin tämän tyylin toimivan loistavasti. Turbaania ihailtiin juhlissa monen blogikollegan toimesta ja lupasinkin tuottaa sitä tutorialin ihan pian. Video-ohjetta siis tulossa!