Elän tällä viikolla taas matkalaukkuelämää Helsingissä, joten päälle eksyi yksi useimmin reissuille mukaan eksyvä vaate. Blogiani pitkään lukeneet varmasti jo tietävätkin mikä se on.

Niin, etkö arvannutkin? En matkusta oikeastaan koskaan mihinkään ilman, että mukana on joku mustista neulemekoistani. Tiedän, että tämä asia toistuu blogissani kerta toisensa jälkeen, mutta minkäs teet, neulemekot on mun juttu. Koittakaa kestää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Tänää kuitenkin piristin yksinkertaista mekkoani hilpeillä paljettisilla korvilla ja kenkäkaapin pohjalta mukaan pakkaamillani vetoketjukoristeisilla korkkareilla ja kokonaisuudesta tuli ainakin omasta mielestäni kaikkea muuta kuin tylsä. Paljettikorvat päässä ei yksinkertaisesti voi olla tylsä(ä)!

paljettikorvat

neulemekko-Esprit/super hyvöt mammasukkikset-H&M Mama/kengät-Dinsko/hiuspanta-H&M

Ja jos joku miettii, että yli kolmekymppisen akan ei kuuluis hiihtää julkisesti paljettiset nallekorvat päässä, niin en oo kuulkaa ainoa. Myös bloggaajakollega Nelliina on löytänyt saman söpön asusteen ja kirjoittikin siitä miten ne saavat vastaantulijoiden huulille hymyn. Hymyä ei maailmassa ole koskaan liikaa, joten toivottavasti tänään jotain minunkin korvat bongannutta henkilöä hymyilytti edes vienosti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Työttömän arjesta sen verran, että löysin yhden avoimen työpaikan joka olisi mielestäni ihan kuin minulle tehty. Aloin välittömästi suunnittelemaan millaisen portfolion räätälöin tuon hakemuksen kylkeen ja millaisia asioita minun olisi tärkeä hakemuksessa kertoa. Aion pistää hakemukseen ja portfolioon ihan kaiken osaamiseni ja energiani. Viime viikkoja vaivannut päämäärättömyyden fiilis muuttui kuin taikaiskusta tilanteeseen, jossa mulla on selkeä maali johon koitan osua. Tietenkin on ihan hirvittävän suuri todennäköisyys, ettei tästä maalia tule, mutta olen innoissani jo siitä, että minulla on kova halu yrittää. Haasteet ja tavoitteet pitää ihmisen virkeänä.

Mutta pakko kysyä vielä loppuun, että onko paljettiset nallekorvat teidän mielestä jei vai ei?


Mulla on kolme erilaista pukeutujapersoonaa. Persoona nro 1 on aamuzombie, joka nappaa jotain puoliksipidettyä sängyn viereltä tai sohvalta katsomatta peiliin ja ryntää ulos pipo päässä.

Joinakin aamuina taas vallalla on persoona numero 2., joka on päättämätön tuumailija ja kymmenien vaatteiden sovittelija. Tuota tyyppiä yhdet housut ahdistaa ja toisissa ei lahkeet sovi kenkien kaveriksi. Tuumailijasta suurin osa vaatteista tuntuu jotenkin vääriltä, ja hän päätyykin usein johonkin jo usein hyväksi havaitsemaansa suosikkivaatteeseen.

Näiden edellämainittujen tilalle saattaa joskus harvoin saapua illalla tai aamuyöllä pukeutujapersoona nimeltä näkijä. Näkijä saa ohikiitävän välähdyksen, jossa esiintyy joko jokin yksittäinen vaate tai asukokonaisuus ja tuon näyn jälkeen voi vaipua takaisin uneen ajatellen vain, että ”no joo, sitähän vois laittaa nuo kamppeet niskaan aamulla”.

veera1oma Usein nuo näkijän mielikuvitusverkkokalvoille tarjoilemat asut ovat sellaisia, ettei niitä ole tullut ainakaan juuri sellaisena yhdistelmänä aiemmin päälle puettua. Keskiviikkona havahduin hetkeksi hereille Tommin lähtiessä töihin ja tuolloin mieleen välähti nämä kuvissa näkyvät vaatteet ja juurikin noilla violeteilla kengillä.

Koska päähän salamana iskenyt mielikuva näytti ihan kivalta, en edes alkanut aamulla tuskailemaan sen kummemmin vaatekaapilla, vaan tottelin näkijää siitä huolimatta, ettei kokonaisuus vaikuttanut ihan perinteisimmältä Veeralta.

veera2oma

Vaaleanharmaa on ollut minulle perinteisesti todella hankala väri, enkä ole päässyt sen kanssa sinuiksi ennen kuin tämän kesällä ostamani Espritin pellavateepparin myötä, josta on tullut yksi suosikki t-paidoistani.

Epä-Veeramaista keskiviikon asussa oli kuitenkin lähinnä sen toimistotyylinen virallisuus. Siis koko tuo mustat housut, bleiseri ja korkkarit -meininki on itselle melko vierasta, mutta tällä tavalla t-paidalla rentoutettuna sentään jo ihan kokeilun arvoinen. Laukuksi piti ottaa käsipuoleen tuo rakas Dieselin ryhditön ostoskassi, että tuntuisi enemmän omalta itseltä.

veera3oma

Tamariksen tolppakorkoiset mokkakorkkarit on kesäinen huippulöytö kirpparilta. Pohjiensa perusteella käyttämättömät kengät maksoivat vain vitosen ja ovat tukevan korkonsa ansiosta kokopäivän kipittelyyn passelit. Mutta eipä ole tolppakorkojakaan kauheasti aiemmin jaloissani nähty. Eli yksi ns. vieras asia lisää tässä asussa.

veera6oma

bleiseri-H&M+/housut-Esprit Denim (saatu)/t-paita-Esprit/kengät-Tamaris/laukku-Diesel

veera7oma

Oonkohan mä tosiaan normaalisti ihan älytön rönttäpetteri, kun näinkin kovin basic vaatetus tuntuu niin kauhean viralliselta? No täytyy myöntää, että kyllä mä taidan olla. 😀 Mut ehkä mä nyt tämän kenkähaasteen tuoman lisääntyneen korkkariuskalluksen ja arjen muuttumisen myötä voisin alkaa vähän enemmän tsemppaamaan. Arjen muuttumisella tarkoitan tietenkin sitä, että töiden loputtua ei tarvite enää ryömiä ja kontata päiviään studion lattialla, joten vaatteitakin voi ehkä miettiä hieman eri lähtökohdista kuin tähän saakka.

Mutta sitten taas toisaalta, jos ei oo töitä, niin mitäpä sitä edes pukeutumaan, kun kotona voi tursastella pyjamassakin… Musta tuntuu, että saan tällä hetkellä aiheen kuin aiheen käännettyä tähän tämän hetken suurimpaan ahdistukseen, eli työttömyyteen. Huoh.

veera9oma

 

Kuvat: Milla Grönman Photography

 

Tulevan viikon mä tapan aikaani taas vaihteeksi Helsingissä. Tulin tänään ehtiäkseni käymään DigiExpossa ja nyt vietän aikaa ystävien luona Suomenlinnassa. Sitten saa taas Iina katsella mua jonkin aikaa. Voin sanoa, että pakkaaminen tuotti taas hieman hankaluuksia ja syypää siihen oli tietenkin edelleen jatkuva kenkähaaste! Edellisenkin reissun jäljiltä on Iinan luona mun kenkiä joita en saanut viimeksi kuskattua kotiin tavaran paljouden takia, joten pelkään, että joudun lähettämään itselleni laatikollisen kenkiä takaisin kotiin. On tämä fiksua puuhaa… 😀

 


Ei siitä ole vielä montaakaan vuotta, kun vielä ajattelin, etten koskaan laita päälleni mitään kukkakuvioista. Mutta niin ne vaan tiukimmatkin yäk-mielipiteet menevät usein nurin pukeutumisen suhteen. Tässä postauksessa näkyvät kukkahousut eivät suinkaan ole siis edes ainoa puutarha vaatehuoneessani, vaan sieltä löytyy jo useammankin vaatekappaleen verran floraa.

Treffasimme eilen toisen porilaisen bloggaajan, Chasing Coconuts -blogin Millan, kanssa asukuvatreffien merkeissä. Kivaa aina välillä saada kameran taakse tyyppi joka oikeasti tykkää kuvata ja jaksaa räpsiä ruutuja niin paljon, että joukkoon osuu väkiselläkin sellaisia joissa poseeraa ihminen suomonsterin sijaan.

16

 

housut-Ellos/neuletakki-La Redoute, Ellos/nahkatakki-S.T.I./kengät-Vagabond

Kiskoin eilen ihan innolla nuo perjantaina Ellokselta saapuneet housut jalkaani. Tykkään ihan hurjasti noista väreistä ja parin päivän käytön perusteella totean housut myös todella mukaviksi. Tilasin pöksyt jollain alekoodilla joten maksoin niistä vain jotain alle parikymppi. Normaalihinnaltaan 29,90 € maksavia Gunnel-tregginssejä löytyy kuudella eri kuosilla ja kokoja on saatavilla aina 52 saakka. Itselleni koko 46 on nyt tosi jees, mutta hieman kyllä mietityttää, olisko pitänyt uskaltaa ahtautua kokoa pienempiin venymisen vuoksi.. Aina sama juttu housujen kanssa.

1

Tykkään mutten ihan hirmuisesti näiden kuvien  tummasta tunnelmasta. Uskon, että asukuvatreffailut Millan kanssa eivät jää tähän. Kuvattiin eilen myös yhdet toiset kuvat minulle ja niiden joukossa on ihanan iloisia ruutuja. Noita kuvia luvassa tulevalla viikolla, kun esittelen yhden jokin aika sitten saamani, ja lyhyessä ajassa korvaamattomaksi osoittautuneen vehkeen. Ensi viikon postauksissa tulossa muuten myös se lupailemani tarkempi esittely Nomo-farkuistani. Postaus on tuossa jo puoliski kirjoitettuna luonnoksissa, joten pitäisi kyllä ehtiä se lähipäivinä viimeistelemään.3

 Kukkapuskahousujen väreihin natsasi lähes täydellisesti nuo alemmassa kuvassa näkyvät korvakorut, jotka ostin vuoden takaiselta Rooman reissulta. Käytetyistä kahvikapseleista valmistetut kevyet korvakorut löytyivät le Artigiane -nimisestä mahtavasta puodista, joka oli täynnä italialaisten käsityöläisnaisten tuotteita. Tarjolla oli ihan kaikkea: vaatteita, asusteita, sisustustavaraa, astioita, koruja ja vaikka mitä. Viivyimme mamman kanssa liikkeessä vaikka kuinka kauan ihastelemassa upeita tuotteita ja juttelemassa myyjien kanssa. Sinne myös palattiin vielä pariinkin otteeseen ja ostoksiakin tehtiin ainakin muutamien korujen muodossa. Suosittelen le Artigianessa vierailua lämpimästi kaikille Rooman matkaajille, jos haluaa löytää vaikkapa tuliaisiksi jotain astetta persoonallisempaa.

17

 

kuvat: Milla Grönman Photography

 

Tuleva viikko onkin sitten viimeinen johon mulla on töitä tiedossa. Sitten musta tulee kokonaan työtön luuseri. Pitää alkaa naputtamaan hulluna avoimia hakemuksia, sillä julkisesti tarjolla ei ole näkynyt yhtään mitään omaa koulutustani ja kokemustani edes liippaavaa. No, kaikki tähän astisetkin työpaikkani olen löytänyt joko puskaradion kautta tai  tarjoamalla itseäni firmaan jossa ei ole juuri tuolloin julkisesti etsitty työntekijöitä. Eli täytyy toivoa, että näillä metodeilla nappais tälläkin kertaa.

Yritän kuitenkin vielä ensi viikon olla hirveästi ajattelematta noita työnhakuhommia, sillä viikko on ihan riittävän täynnä töitä ja stressiä muutenkin. Kuvauksia on luvassa kahdessa firmassa ja niiden lisäksi kohtaan myös yhden ihan uuden haasteen kiivetessäni catwalkille Porin uudistuneen Sokoksen avajaisissa. Huhhuh. Oon ihan varma, että kompuroin korkkareilla ja tuiskahdan nenälleni. 😀

Nyt kenkähaasteen 4. viikon raportin kimppuun!