Sillä välin, kun odottelen, että olisi aikaa jälleen purkaa muistikortin antimia ja ja kirjoitella tänne uusia juttuja, häiriköin teitä jälleen parilla ”mä oon taas mediassa”-otteella.

Kuten jo viime viikolla mainitsinkin, niin kävin torstaina Radio Porin Taru Saineen vieraana Kauppahallissa turisemassa tunnin ajan itsestäni ja bloggaamisesta. Tuli oikeastaan aika kiva haastis vaikka itse sanonkin. Juttu on kuultavissa Radio Porin sivuilta ja tarkemmin ottaen TÄÄLTÄ.  Siitä on leikattu ohjelmassa soitetut biisit pois, joten haastis kestää n. puoli tuntia. Kertoilen jutussa mm. siitä miten Sotkamon tyttö alunperin päätyi Poriin ja millainen prosessi sopeutuminen oikein oli. Puhetta on myös blogin alkutaipaleesta ja siitä mikä on ollut parasta koko kuuden vuoden blogiuralla. Luvassa myös omia tulkintojani blogin motosta ”Paino vaihtelee, mutta laukut mahtuu aina!”. Eli jos mun jutut kiinnostaa audiomuodossa, niin ei muuta kuin kuuntelemaan.

480413_10151474779843955_365549381_n

Viime viikon toinen esiintyminen mediassa tuli vastaan vähän vahingossa, kun alakerran vaatekaupan, eli Bonitan myyjä kertoi bonganneensa minut Iltalehden Ilonan mainoksesta. En itsekään ollut varma, että millä viikolla oma juttuni lehdessä ilmestyy, mutta mainoksesta päätellen se on luvassa tällä viikolla ilmestyvässä lehdessä! On ihan pakko nyt epäsuomalaisesti vähän kehua itseään (ja samalla tietenkin erityisesti valokuvaaja Harri Joensuuta) ja sanoa, että mä en muista koska oisin viimeksi näyttänyt noin hyvältä kuin noissa kuvissa! Ihanaa viime aikoina loskan seassa raahautuneen itsetunnon kohotusta nähdä itsestään näin onnistuneita kuvia. Jännittää mitkä kuvista päätyvät lehteen. Mutta tuo Ilona siis myynnissä muistaakseni torstaista lähtien.

Kuvassa näkyvät kamppeet on yläosan puolesta nähty täällä jo aiemminkin. Paljettitoppi siis Lindexin Generous-mallistosta ja nahkableiseri Moda-ketjun S.T.I.-mallistoa. Laukku on viime postauksessakin nähty Diesel. Mutta alaosassa onkin sitten esittelemättömiä uutuuksia. Mulle iski kuvauksia edeltävänä iltana paniikki, että mulla ei ole mitään muuta kuin mustaa ja se tarkoittaa vähän tylsiä kuvia, joten syöksyin klo 19.45 juoksemaan läpi Lindexin ja henkkamaukan värikkään alaosan toivossa.

Uusi rakkauteni, eli H&M:n raskausvaateosasto ei pettänyt tälläkään kertaa. Punaiset pillit (veikkaisin, että nettikaupasta ne on NÄMÄ vaikka kirkkaan punainen vaihtoehto puuttuukin) sovittamatta mukaan hintaan 19,95 € ja sattui ihan justiinsa passelit! Mä en ikinä pysty ostamaan vaatteita sovittamatta, koska aina menee mönkään, mutta nyt oli onni matkassa. Mahtavat kevätpöksyt. (Sen verran monet mama-pantsit on viime aikoina löytänyt tien kaappiini, että mun tarvii varmaan kohta pissata tikkuun  ja kuvata se tänne, että ihmiset uskovat etten ole pieniin päin. 😀 )

Kengät taas ovat H&M:n Maison Martin Margiela -malliston pleksikorkoavokkaat joita kyttäsin alesta pidemmän aikaa ennen kuin oma koko sattui kohdalle hintaan 70 €. Normihinnalla (199 €), kun ei tullut mieleenkään kenkiä hankkia.

Sellaisia kuulumisia tähän väliin. Kello on 20.12 ja mun täytyy vielä jatkaa töitä ainakin tunnin verran ennen kuin pääsen kotiin. Veti nimittäin aamulla päänsärky niin voimattomaksi, että piti nappailla useampia nappuloita ja painua takaisin sänkyyn. Olen siis aloittanut työpäiväni vasta kolmen jälkeen. Ei siis ihan kahdeksasta neljään duunipäivä tänäänkään. 😀


Se elää sittenkin! Tämä bloggaaja nimittäin. Tuli jotenkin ihan tahattomasti tällainen parin viikon lähes tappava hiljaisuus tälle tontille, kun arki vaan tuntui vievän kaikki mehut. Etenkin viime viikko oli jotenkin niin tervassa rämpimistä, ettei mitään rajaa. Mutta tämä viikko tuntuu vihdoin keikauttaneen vaakakupin jälleen toiseen suuntaan siitä huolimatta, että aamut ja töihinlähtö tuntuu edelleen maailman vaikeimmalta asialta.

Mutta tänään oli kivaa päästä taas tekemään Sovituskoppia, sitten leffailta ystävän kanssa, huomenna menen vuorostaan itse radioon haastateltavaksi ja illalla suuntaankin jälleen kohti Helsinkiä ja Tallinnaa pariksi päiväksi ja tänään tuntui ekaa kertaa siltä, että se kevät saattaa oikeasti joskus tulla, joten löytyi vaihteeksi paljon iloittavia asioita vaihteluksi perusarkimössölle.

Joo, mä tiedän, että pitäis osata nauttia siitäkin normaalista arjestaan, mut just nyt se ei vaan tunnu maistuvan. Jospa se työnilo ja energia tehdä vapaa-ajalla muutakin kuin nukkua löytyy taas jostain.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänään, aurinkolasit ekaa kertaa käytössä tänä vuonna. Kevät!!!!

Kirjoittelinkin jo Facebookin puolella, että postimiehen mukana saapui eilen aamupäivällä jotakin mikä ratkaisi pukeutumispulmat moneksi päiväksi just nyt ja todennäköisesti moneksi päiväksi myös tulevaisuudessa. (Miksi muuten se postimies onnistuu aina soittamaan ovikelloa just sillon, kun oon totally naked? Ja ei, mä en oo erityisen paljon alasti, mutta toistuvasti mä juoksen avaamaan ovea Itellan tyypeille johonkin torkkupeittoon hätäisesti kääriytyneenä. 😀 )

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pelastajavaate oli Katri Niskasen Nansolle suunnittelema musta Salli-mekko. Kirjoittelin jo aiemmin lehdistönäytöksestä, jossa esiteltiin Nanson kevät-mallistoja. Kaikki paikalla olleet saivat valita muutamasta vaihtoehdosta itselleen veloituksetta mekon ja oma valintani oli heti melko selvä.

Vetoketjuyksityiskohdalla ja taskuilla varustettu yhtäaikaa rento ja skarppi Salli näytti heti ihan omalta. Hetken aikaa leikittelin ajatuksella violetista vaihtoehdosta, mutta ajattelin asiaa järjellä ja totesin käyttäväni tätä mustaa ehdottomasti enemmän. Violettia Sallia voi muuten vilkaista vaikkapa Jonnan päällä.

Mekko pääsi päälle välittömästi paketista kuoriuduttuaan ja sama toistui tänäkin aamuna. Mekko toimii arkisesti maihareiden ja rennon repun kanssa ja nahkarotsin vetoketjukin on sopivasti juuri samaa sävyä kuin mekon vetskari.

Testailin Sallia kuitenkin jo myös hieman sirompien kenkien ja asusteiden kanssa ja mekko taipuu siis näppärästi myös fiinimpään menoon. Kuvia korkkarimeiningistä ehkäpä jo huomenna.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Arvoin hirvittävän kauan, että tilaanko mekosta koon L vai XL, sillä sovitusmahdollisuutta ei ollut. Päädyin kokoon XL, sillä Nanso by Katri Niskanen -malliston syksyn vaatteita sovitellessa minulle oli tullut kuva ennemminkin pienestä kuin reilusta mitoituksesta. Koko on muuten aika jees, mutta tykkään tyylilleni uskollisena rutata mekon pitkät hihat tuohon kyynärvarteen 3/4 mittaan ja siinä kohtaankin yhden paikan josta pienempi koko olisi ollut parempi. Käsivarteni ovat muuhun ruhooni nähden sen verran sirot, että hihat tahtoo olla liian löysät pysyäkseen ylhäällä.  Mutta noin yleisesti koosta, että menee tuo XL koko siis hienosti tällaiselle 46-48 kokoiselle.

Kuvan laukkuakaan ei ole täällä vielä nähty, joten hieman infoa siitäkin. Kyseessä on nettikauppa Zalandon oman Zalando collectionin viime syksyn nahkaa ja mokkaa yhdistävä pussukkamallinen veska jota kannetaan reppumaisesti yhdellä olalla.

En ollut edes tiennyt, että Zalandolla on omakin merkki, mutta pr-toimistolla mallikappaleita tutkiessa selvisi, että heiltä löyty varsin mielenkiintoisia omia tuotteita, etenkin kenkiä ja laukkuja. Nahkaisten laukkujen ja kenkien hinnat liikkuvat n. 100-150 € tienoilla, eli varsin kohtuullisia. Vaikka en muuten Zalandon valikoimia jaksakaan selata, niin nämä tuotteet jäävät kyllä kyttäyslistalle. Aika kivoja laukkuja löytyy kevätmallistostakin.

Sellaisella asulla tänään. Kengistä mun tuskin tarvitsee enää mainita. Martensit ovat kasvaneet lähes kiinni jalkoihini.

ps. sekä mekko, että laukku on saatu veloituksetta.


 Heiiiiiii! Terkut täältä studiolta! Tuli tuossa vähän ohimennen ikuistettua tällaisen ”torkutin aamulla kymmenen kertaa ja töissäkin oli luvassa vain yksinäistä koneellä töröttämistä” -päivän ”eleganssi” ja pitäähän se nyt toki jakaa tännekin asti. Kameran takana oli jälleen työtoverini Nelly.

IMG_9677

Tylsyydestään huolimatta tämän päivän pukeutumisessa on useampikin huomionarvoinen asia:

  • H&M:n vahapintaiset farkut ovat uudet lempparityöhousuni. Ja tiedättekö minkä vuoksi? Siksi, että ne on mallia raskaus ja sen vuoksi osoittautuneet aivan loistaviksi työpäivien kyykistelyyn, kumarteluun ja kiipeilyyn. Ei vilku persvako vaikka mitä tekisin. Ja se on kuulkaa todella toivottu ominaisuus duunihousuissa. Sovittelin samanmoisia housuja normimimmmien osastolta, mutta olemattoman matalan vyötärön vuoksi en olisi voinut kuvitellakaan pystyväni liikkumaan housuissa ilman toistuvaa nostelua. Eli ensin tuli mammasukkikset, nyt vuorossa mammafarkut! Jos joku muu omenavartaloinen (tai lasta odottava  pallomaha) kiinnostui, niin housut löytyy TÄSTÄ.
  • Päälläni oleva Lindex Generous-malliston neulepaita on siitä harvinainen näky päälläni, että kyseessä on akryylineule. Niin paljon kuin koitan neuleissa suosiakin luonnonmateriaaleja, eksyy minunkin kaappini silloin tällöin joku epäilyttävä akryylikasa. Annoin tälle puserolle mahdollisuuden kivan värinsä ja tekstuurinsa sekä olemattoman alehintansa vuoksi. Ensikosketuksella materiaali on jopa petollisen mukavan ja pehmoisen tuntoista, mutta luonnonmateriaalien 6-0 voiton muistaa taas ulkona, kun paita ei lämmitä ja sisällä, kun se on hiostava. Mutta tällaisella en tiedä onko talvi vai ei -kelillä tämä menee päivinä jolloin ei tarvitse juuri hikoilla tahi palella vaan pysyy tasalämpöisesti rauhassa paikoillaan.
  • Kaulan ja kaksoisleuan peittävä palestiinalaishuivi on jo noin neljänkymmenen vuoden ikäinen ja kotoisin mamman kokoelmista. Omaan kaulaani huivi löysi tiensä jo yläasteaikoina ja on ollut siitä lähtien yksi rakkaimmista ja pitkäikäisimmistä asusteistani. Se on palvellut niin piknikvilttinä, festaripeittona, kuivana yläosana uimareissun jälkeen kuin kaulanlämmittäjänäkin ja jatkaa edelleen työtään mitä uskollisimmin.
  • Ensimmäistä kertaa punaisten Martensien saapumisen jälkeen vedin jalkaani jotkin muut kengät (lauantain baarikorkkareita ei lasketa) ja mitkäs ne sitten olivatkaan.. No, kenkäkaappini karmeaan kuntoon kahdessa vuodessa lompsitut luottopakit eli Cloun täydellisen mukavat bikerit. Se on aina tietenkin just näin, että vaikka omistaa sen sata paria kenkiä, niin päätyy silti aina käyttämään muutamia samoja. Fiksua.