12.07.2012

Posted at 15:15h in Yleinen by
0 Likes

Suoritin koko eilisen päivän arkeologisia kaivauksia paikalla, jossa olin kuullut asuntomme sijaitsevan. Uurastus palkittiin, sillä kaiveltuani tuntitolkulla kaikkia rätti- ja lumppukerrostumia paljastui alta jotain kauan kateissa ollutta, meidän kiva koti nimittäin!

Siinä sivussa löytyi paljon muutakin unholaan painunutta kuten useampi pari varsin kivoja kenkiä ja yksi kauan kaipaamani läskin kuristus -toppi. Ihan tuntuu nyt siltä kuin olis käynyt ostoksilla ja muuttanut uuteen asuntoon. Jännä miten positiivisesti vaikuttaa moneen asiaan sellainen inhottava juttu kuin siivoaminen. 😀

 Koko päivän hiki päässä huhkiminen tarkoitti tietenkin sitä, että itseään piti sen jälkeen hieman palkita. Palkinnoksi lunastin sitten jääkaapissa odottaneen valkkaripullon ja join sen hyvässä seurassa puhuen meikeistä ja pojista. (Koska tytöthän ei luonnollisestikaan keskustele keskenään mistään muusta.)

Minä halusin päästä ulkoiluttamaan uusia pöksyjäni ja vaatehuoneen kaivauksissa löytyneitä kenkiäni, joten hipsittiin viinipullon tyhjennyttyä läheiselle terasille hytisemään. Ostin nuo housut toissapäivänä H&M äitiysvaateosastolta kympillä. En kyllä kuolemaksenikaan tajua mikä noista tekee juurikin Mama-malliston housut. Vissiin se kuminauhavyötärö sitten.Mutta en mä noissa housuissa enää kyllä paksuna mahtuis olemaan.

Mutta äitiyspöksyt tai ei, niin arvelin, että ei kai sillä väliä millä tämän ison mahansa on hankkinut, ja nappasin seeprat mukaan. Ja ostinpa sitten samat housut vielä mustanakin, kun olivat niin mukavat. Erityisen onnellinen olen kuitenkin juuri noista seeprahousuista, sillä olen himoinnut sellaisia jo pitkään. Nyt minäkin voin leikkiä savannin asukasta.

Hyvänä seuranani toimi Porin virallinen tukkajumalatar Anni. Sillä neidillä tuota karvaa vaan riittää tolleen ihan holtittomasti. Aina ei edes naista itseään sieltä alta näe.

Loppuillasta törmäsin vielä rakkaaseen Emmikseen jonka kanssa päädyttiin torille iskemään miehiä. Hieman olivat kyllä jäykkiä tyyppejä eivätkö oikein tuntuneet lämpeevän meidän lähentelyille. Minä ujona tyttönä vaan vienosti hieman halailin, mutta Emma-Kaisa päätti, että suora toiminta on tehokkain lähestymistapa ja pussata päräytti pulunpaskapäistä tyyppiä intohimoisesti. Nice.

Huomeasitteko muuten, että siellähän ne kuvissa mun uudet lasitkin vilahtaa.. ei menny teidän arvaukset ihan nappiin.. Lähikuvia myöhemmin..


11.07.2012

Posted at 12:38h in Yleinen by
0 Likes

Miten voi ihminen olla ihan totaalinen raato palattuaan lomareissulta? Lomailunhan pitäisi olla rentouttavaa ja voimauttavaa, mutta meikäläinen makasi eilen  lähes kahden viikon matkoiltavihdoin  kotiin palattuani sängyssä ihan kuolleena. Ylös noustessa ja kävellessä  vasta tuntuikin, että kuolema tulee, kun joka paikkaan sattui niin pirusti. Kyllä se vaan on siis rankkaa tämä lomailu, mutta onneksi myös hirmuisen ihanaa ja hauskaa!

Mun kesälomakierrokseni kulki reittiä Pori-Sotkamo-Kuopio-Sotkamo-Jyväskylä-Kylmäkoski-Helsinki-Tallinna-Helsinki-Fiskars-Hanko-Pori. Että ehtihän tuota parissa viikossa paikkaan jos toiseenkin.

Maanantaina hyppäsin Helsingistä ystävieni Pauliinan ja Minnan kyytiin kohti hankoa ja matkalla pistäydyttiin tutustumassa Fiskarsin ruukkiin ja sen ihaniin pikku putiikkeihin ja kahviloihin.

”Ihana toi kellotorni!” ”Oo, mahtavan näköinen tuo tiilitalo, voisinpa asua tuossa!” ”Vähänkö söpö tuo pieni silta!” Tuolta se kuulosti, kun me mimmit koko ajan vaan ihailtiin kaikkea. Mutta kun siellä tosiaan oli vallan kauahian kaunista ja viihtyisäää ja kaunis kesäpäivä korotti kaiken vielä potenssiin kymmenen.

Ensimmäiseksi autosta ulos astuttuamme piti kylläkin jo turvautua ensimmäisen torikahvilan antimiin ja laittaa vähän pullaa ääntä kohti. Tytöt varmasti rakastaa mua nämä ahnaat kuvat julkaistuani, mutta kun just tältä me hiukopalan tarpeessa olleet matkailijat näytettiin. 😀

Ihastelu ja awww-ääntely jatkui tietenkin putiikeissa sisällä. Kaikenlaista kivaa ja nättiä oli tarjolla sisustustavaroista ja koruista kaikkeen totaalisen turhaan mutta silti niin ihanaan.

Hartaimmin tuijoteltiin parin kultasepänliikkeen antimia. Tässä tytöt keskittyy valitsemaan itselleen vihkisormuksia siltä varalta, että joskus natsais.

Yhden kahvilan perältä löytyi muutaman huoneen täydeltä taide-, antiikki- ja sisustuskirjoja. Tuolta olisin keksinyt kyllä vaikka mitä ostettavaa, mutta hillitsin itseni.

En ehtinyt missään matkani pysäkillä pesemään pyykkiä, joten reissun edetessä vaatevalikoima alkoi käydä melkoisen nihkeäksi. Fiskars-päivän asu koostuikin siis niistä lähes ainoista matkalaukusta löytyneistä vaatteista, jotka eivät vielä haisseet ihan kuolemalta. Mutta se on kuulkaa pukeutuminen helppoa tuollaisista lähtökohdista. Ei tarvii paljon miettiä mitä haluaisi päälleen pukea, tai mikä sopii yhteen minkäkin kanssa, vaan vaatteet valitaan ihan vain tarkastamalla tahratilanne ja nuuhkimalla. Ja niskaan vedetään sitten vähiten irvistyksiä ja epätoivon huokauksia aiheuttaneet rytkyt.

 

Ennen matkan jatkamista piti tietenkin vielä varmistaa, että verensokeri pysyy sopivasti koholla, joten pysähdyttiin Pauliinan jo jo joskus aiemmin testaamaan Petris Chocolate Roomiin kakulle. Hyvin upposi mulle kolmen suklaan moussekakku, omnom. Jos keli ei olisi ollut niin kuuma, niin olisin varmasti ostanut noita ihania käsintehtyjä suklaita myös mukaan, mutta en uskaltanut ottaa sitä riskiä, että kotiin päästyäni minulla olisi ollut pussillinen sulaa suklaata.

Pikkuinen miinus on kyllä annettava muuten niin todella hurmaavan kahvilan käsittämättömän rumista harmaista muovitarjottimista! Jos on miljöö kohdillaan ja söpöt ruusuastiat ja suussasulavat herkut ja sisustus selkeästi mietitty vanhaan ympäristöön sopvaksi, niin linjan soisi jatkuvan sitten pikku yksityiskohtiin saakka. Kutsukaa vaan mua pienestä nillittäjäksi, mutta yksityiskohdilla on väliä.

   

Fiskarsista matkamme jatkui Hankoon illalliselle. Tarkoitus oli alunperin jäädä tuonne Suomen eteläkärkeen myöskin yöksi, mutta paikkakunta teki meille majoituksen suhteen oharit majapaikkojen oltua lähes viimeistä huonetta myöden täynnä. Me extempore matkailijat kun emme olleet kuitenkaan valmiita pulittamaan yöpymisestä ihan tähtitieteellisiä summia. Mutta ihana illallinen siis käytiin nauttimassa loistavassa Hangon Makaronitehtaassa, josta on tulossa vielä ihan oma postauksensa.

Kun ei kerran ollut matkalaisille sijaa majatalossa, niin posoteltiin sitten yötä myöten kotia kohti. Kotona kamerani kuvia selatessa vastaan tuli tällainen minun tietämättäni napattu otos. Oli vissiin possulla rankka reissu.


09.07.2012

Posted at 01:27h in Yleinen by
0 Likes

Antakaas mä taas vähän intoilen.. mulla on edelleen kesälomakesälomakesäloma! Piipahdettiin Iinan kanssa yhden yön Tallinnan reissulla ja ai että ehdittiin puolessatoista vuorokaudessa päästä niin mahtavaan lomafiilikseen. Ehdittiin tehdä ja nähdä yllättävän paljon ja nauraa ihan hillittömästi ja jopa nukkuakin melko hyvin.

Tultiin takaisin illan viimeisellä laivalla, joka oli yli tunnin myöhässä, joten oltiin kotona Iinan luona vasta nyt puolenyön aikaan ja ollaan koko päivän käveltyämme ihan poikki. Nyt ei siis irtoa vielä kummempaa satuilua, mutta heitän kuitenkin muutamia kuvia kehiin ja kerron parista omasta mielestäni viikonlopun kivoimmasta jutusta lisää sitten kun ehdin paremmin koneen ääreen.

Minun piti palata kotiin huomenna, mutta ystäväni Pauliinan soitettua minulle tänään tien päältä, suunnitelmat muuttuivat niin, että suuntaankiin huomenna kohti Hankoa. En ole siellä vielä koskaan käynyt, joten odotan innolla! Eli reissailu jatkuu, kotiin ehkä tiistaina.

Maailman hauskin matkaseuralainen on ehdottomasti Iina. Kenenkään muun ihmisen seurassa mä en naura yhtä paljon. 😀

Voisinko muuttaa tuohon söpöön taloon?

Kadriorgin palatsia ympäröivä puistoalue ihanine rakennuksineen on ihan hurjan kaunis paikka, jossa pääsee ihanasti menneen ajan tunnelmiin. Taidemuseoon suunnatessa näkee sopivasti nämäkin ihanat paikat, sillä KUMU sijaitsee nimenomaan tuolla Kadriorgin puistoalueella.

Kokomusta asu ja helle on kyllä kovin valloittava yhdistelmä. Enkö mä koskaan opi? Tuubitopilla yritin hieman vältellä karmivan näköisiä rusketusrajoja.

Merkistä huolimatta ei onnistuttu bongaamaan noita Iinan lähisukulaisia.

Taidemuseo KUMU on aivan upea paikka! Vierailin siellä jo toista kertaa ja tykkään tosi paljon. Tuolta ainakin tulossa lisää juttua ja kuvia kunhan kotiin kerkiän.

Yritettiin vähän tuunata mun asua värikkäämmäksi KUMUn pääsylipputarroilla, mutta ei se nyt ehkä mennyt ihan putkeen… ;D

Toki minunkin sukulaisia piti käydä tervehtimässä.

Nyt painaa luomet siihen malliin, että pakko pistää silmät kiinni. Jaetaan tässä taas yhden yön ajan yksi sänky kolmestaan Iinan ja Jonnan kanssa. Ihmeen paljon ämmiä sitä mahtuu yhteen parisänkyyn. 😀