Sanoin jo heti tuon mustan mekon ostettuani, että siitä tulee tämän kesän luottoasu enkä todellakaan ollut väärässä. Monikäyttöinen trikoomekko on ollut ostohetkestä saakka ahkerassa käytössä ja taipunut niin päivä- kuin iltamenoihinkin.

Eilen kahdenkympin koltulla juhlittiin Iinan tupareita ja se sai asusteikseen juuri sopivasti Helsinkiin saapuneet United Nuden korot, Gina Tricotin alesta muutamalla eurolla ostamani kirjavan paljettilaukun ja mamman kätköistä löytyneet vihreät malakiittihelmet. Tykkäsin ainakin itse kovasti tästäkin kokonaisuudesta.

Uusiin kenkiini ihastui moni muukin ja kaikki sopivan kokoisella jalalla varustetut tuparivieraat niitä sovittelivatkin. Kamerastani löytyi tämäkin kuva, jossa kengät ovat jonkun muun kuin minun kintuissani. Ah ja voi, on ne vaan aika ihanat!

On muuten ihan pakko laittaa tähän muutamia kuvia siitä miten uskomattoman kauniiden tyttöjen seurassa eilistä iltaa vietin. Näyttivät niin ihanan säteileviltä, että sitä piti ikuistaa oikein monin kuvin. Näiden kesäisten neitojen (Iina, Salla ja Jonna) myötä siis aurinkoista viikonloppua kaikille! Mä alan nyt pakkaamaan ja kohta syöksytään Iinan kanssa kohti Tallinnaa. Mahtavuutta!


 Ei siitä ole kuin reilut pari vuotta, kun muistan vielä julistaneeni, että raidat ei kyllä todellakaan ole mua varten. Että, ”hyi. en osaa käyttää ja ne vaan leventävät ja valivali”. Sitten Marimekon kampanjassa mukana ollessani päätin jälleen rohkaistua ja kokeilla olisiko minusta ja klassisesta tasaraidasta kanssaeläjiksi. Kerta kerran jälkeen mustavalkoista tai punavalkoista vaakaraitaa päälle pukiessani huomasin aina pitäväni yhä enemmän sen raikkaudesta. Se on pirteän valkoinen paita olematta kuitenkaan pelottavan valkea.

Pari vuotta Maripaidoilla varovasti silloin tällöin harjoiteltuani olen tänä kesänä vihdoin saanut huomata olevani hurahtanut, sillä kaappiin on kevään ja kesän aikana muuttanut laskujeni mukaan ainakin kolme raitapaitaa ja pystyraitaa tuli hankittua mekon muodossa. Viimeisen viikon ajan olen viihtynyt seiloriraidoissa lähes päivittäin. Voin taas kerran vaan kysyä, että mitä mulle tapahtuu?? 😀

Ensimmäisen lomaviikon raitapaitaöverien syynä ovat olleet Gina Tricotin alesta vitosella kipale ostamani 3/4 hihaiset trikoopaidat, jotka ovat osoittautuneet aivan supermukaviksi päällä. Ostin viime maanantaina mustavalkoisen (näkyi tässä asussa) ja asuttuani siinä muutaman päivän nappasin perjantaina mukaani vielä tuon kuvissa näkyvän sinivalkoraidallisen.

Paidoista erityisen kivoja tekee niiden pääntie, joka on takaa uurrettu todella syväksi sen paljastaen kauniisti yläselkää. Mutta sitähän minä en tietenkään tajunnut tähän kuvauttaa.

Näin ne omat joskus niin tiukat pukeutumisperiaatteet siis kaatuvat. Ei raitoja, ei sinistä, ei valkoista, en yhdistä eri kuoseja.. Ja mitä on ämmällä päällä nyt? Sinivalkoista ja raitaa yhdistettynä leopardikuosiin.. olisittepa ennustaneet tämän minulle pari vuotta sitten.

Sitä aina kuvittelee kunkin hetkisistä omista pukeutumismieltymyksistään, että ”tässä se nyt on, tämä on totuus, tämä mielipide ei muutu”.  Mutta paskat, koko ajan saa olla takkiaan kääntämässä.

Tällä hetkellä mä dissaan tiukasti  esim. pastellisävyjä, erityisesti mintunvihreää, kitten heel -korkoja ja vaaleita farkkuja. Ja mä ihan todella toivon, että nämä mielipiteet myös pitäisivät. Mutta kuten tässä nyt on saatu huomata, niin never say never..


LomalomalomalomaLOMA! Mulla on sellainen meneillään juurikin nyt ja sitä riemua riittää vielä yli pari viikkoa. Alkuviikko on mennyt ihan vaan kotona lepäillen ja pyykkiä pesten sillä viimeisten työviikkojen aikana oli ehtinyt kertyä melkoinen vuori sekä väsymystä, että pyykkiä. Kotona makoilun lisäksi olen ehtinyt myös pyörähtää pikaisesti tarkastamassa lähikauppojen alerekit ja löytyihän sieltä jotain varsin käyttökelpoista.

Musta trikoomekko. Kuinka mielikuvituksellista ja villiä heittäytymistä! Mutta kun tämä Lindexiltä alle parillakympillä löytynyt mekkonen nyt vain sattui tuntumaan päällä ihan suunnattoman mukavalta  ja mallikin on itselleni lähes justiinsa eikä melkein. Ajattelin, että tämä vaate voi pelastaa melko montakin  kesän”mulla ei oo mitään päällepantavaa”-päivää.

Kaula-aukko on melkoisen antava, joten ainakin näin kirkkaalla päivänvalolla kaupungilla kuljeskellessa on parempi pitää toppia alla. Mutta sopivassa tilanteessa mekkoa voi kenties käyttää joidenkin pientä vilauttelua kestävien liivienkin kanssa.

Tokihan kolttu on malliltaan tuollainen ikävä etupuskurin korostaja, mutta samallahan se tarkoittaa sitä, että mekon leikkaus myös luo illuusiota vyötäröstä, jota minulla ei todellisuudessa ole. Tuon positiivisen aspektin vuoksi koitan sietää sen negatiivisenkin.

Hihat ovat pituudeltaan juurikin rakastaamaani 3/4-mittaa vaikkakin kuvassa ovat ruttaantuneet lähes kyynärtaipeisiin. Ja helman pituudestakin tykkään, passaa niin matalien kuin korkeampienkin kenkien kanssa. Kaikin puolin siis oiva perusmekko! Ja sehän tarkoittaa, että mekko pääsee ehdottomasti mukaan reissuun.

Tai itse asiassa pääsi jo, sillä nyt kun jatkoin latauksen loppuun kirjoittamista, istun jo junassa kohti Kainuuta.

Lähtiessämme eilen murun kanssa syömään sujautin lompakon ja muut välttämättömyydet kauniin krokolaukun uumeniin. Ostin laukun talvella blogikirppiksellä Uinolta, joka luopui elukasta vitosella. Aito krokotiiliveska muutamalla eurolla on huippulöytö!

Minähän en noin niin kuin muuten siedä matelijoita lainkaan, mutta näin laukkuina käärmeet ja krokot ovat kyllä kovin kauniita. Voin myöntää, että tieto siitä, että noita eläimiä tapetaan puhtaasti tällaisten tuotteiden materiaaleiksi, ei hetkauta minua tippakaan. Pelon ja inhon tunteet hakkaavat kaiken säälin ihan 6-0. Olen siis julmuri, jolla on kaunis laukku ja useampikin.

Vielä pari tuntia junailua jäljellä. Palaankin sitten tänne pelipaikalle seuraavan kerran vaarojen kupeesta isin ja äidin luota!