Posted at 11:00h
in
Yleinen
by Veera Korhonen
Kyllä se on tosi hyvä, että tilaamani henkkamaukka paketti saapui torstaina mukanaan loistava tummanharmaa perusneule, sillä se oli juuri se mitä tarvitsin eilen mätsätäkseni asuni yhteensopivaksi kävelykeppini kanssa. Koska ei kai sitä nyt haloo voi lähteä töihin siten, että se kepukka näyttäis ihan joltain ylimääräiseltä häiriköltä! 😀 Onneksi uljas ja tukeva avustajani oli sävyiltään kuin luotu yhteen uuden neuleeni kanssa.
Tuo 60 % villaa ja 40 % polyamidia sisältävä LOGG -malliston perusneule 3/4 hihoineen on juuri sellainen yksinkertainen lämmöntuoja jollaisia tykkään syksyllä ja talvella käyttää. En kestä sellaisia hillittömän paksuja ja raskaita villapaitoja, vaan haluan neuleeni keveinä tai ainakin ohuina. Tämä pusero kyllä itse asiassa menee omassa neulekokoelmassani kyllä sinne raskassarjalaisiin, kun kaapissa sen seurana on keveää kashmiria tai mamman neulomia n. 150 g ”painavia” henkäyksen ohuita, mutta suunnattoman lämpimiä silkki-mohairneuleita. 😀 Olen kuitenkin viime vuosina ilokseni onnistunut avartamaan näkemystäni ja kelpuuttanut garderoobiini myös villaa ja merinovillaa. Nuorempana kun olin järkähtämättömästi sitä mieltä, että ”hyi yäk, villa kutittaa!”
farkut/Lindex, neule/H&M LOGG, huivi/Asos, kengät/Ten Points, kävekykeppi/lainakamaa Satakunnan sairaanhoitopiiriltä
Tajusin eilen aamulla ulos astuessani, että niin kovasti kuin punaisia kenkiä rakastankaan, niin en muista olenko koskaan ennen yhdistänyt niitä punaisiin housuihin tai punaiseen alaosaan ylipäätään. Olen aina jotenkin jumiutunut sellaiseen pun.musta kaavaan, että niitä on pitänyt pukea päälle vuorotellen, mutta ei koskaan punaista punaisen viereen. Mikähän alitajunnassa riehunut sääntö sekin on mahtanut olla? Vallan makeeltahan nuo punaisen eri sävyt vierekkäin tuolla alaosassa näyttää.
Tuota kuvaa katsoessa muistan myös toisen kirjoittamattoman vuosia voimassa olleen sääntöni. En ole vuosikausiin pukeutunut punaisiin yläosiin vaan olen toteuttanut suosikki yhdistelmääni punaisten housujen, mustien yläosien ja punaisten kenkien avulla. Jostain syystä olen pitkään häätänyt kaikki väripilkut pois kasvojeni lähettyviltä ja pitäytynyt yläosissa turvallisessa mustassa. Nyt kun katson tuota punaista huivia lärviäni vasten, niin mietin ihmeissäni tuotakin päähänpinttymää. Ei se naama yhtään sen karmeammalta näytä värin ympäröimänäkään, ennemminkin päinvastoin.
Kovin ne on pieniä tämän ämmän oivallukset ja kehitysaskeleet tässä pukeutumisessa, mutta ilahduttavia silti. Baby stepseillä kulloisenkin oman mukavuusalueen ulkopuolelle, niin muutosta tapahtuu sopivasti pikkuhiljaa. Ei nyt sitten kohta kolmekymppisenä tarvitse kauhukseen todeta jämähtäneensä vaikkapa siihen vuonna 2003 hyväksi havaitsemaansa tyyliin. Ai kauhee.. mä näyttäsinkin nykyään aivan todella upeelta niissä vesirajamittaisissa vekkihameissa ja pornopiikkareissa. Ketjut helisemässä ja pinkki asusteissa pilkahdellen. Koskaan en ole radikaalisti tyyliäni muuttanut, mutta onneksi pukeutumisevoluutio ja muotivirtaukset ovat tehneet koko ajan tehtäviänsä ja esim. MotherFucker-tekstillä varustetusta paidasta, vaaleista Miss Sixtyn matalista farkuista ja muista menneiden vuosien lempivaatteista on päästy vaikkapa tämän päivän simppeliin lookkiin.
Ja kaikki nuo ajatukset minä sain päähäni puettuani yhtenä marraskuisena päivänä päälleni harmaan neuleen ja punaiset housut, kengät sekä huivin. Keskiharmaasta perusneuleesta teiniuhoa henkivään motherfucker t-paitaan, tällaista on minun ajatusteni hämärä juoksu pitkin pimeitä kinttupolkuja.
Viimeisessä kuvassa puolestaan ei enää niin teini ämmä yrittää tuoda esille jonkinmoista uhoa osoittelemalla katsojia kävelykepillä. Aika vaarallista ja vakuuttavaa.
PS. Jos joku ei ole käynyt täällä muutamaan päivään, niin kannattaa selailla blogia vähän taaksepäinkin. On nimittäin tuo runosuoni sykkinyt siinä määrin, että postauksia on tullut huomattavasti normitahtia tiheämpään. Enkä tietenkään toivo yhdenkään briljantin, mielenkiintoisen ja maailmaa mullistavan ajatukseni jäävän keneltäkään teiltä lukematta.
