04.08.2010 Rock Marimekko

Useimmille meistä Marimekko tuo ensimmäisenä mieleen värikkäät printit ja naiset, jotka kesäjuhlissa näyttävät pöytäliinaan pukeutuneilta. Unikkokuosinen mekko hämäsi jotain sukulaislasta vuosia sitten rippijuhlissa ja poika kysyi erään naisen marikoltun nähdessän, että ”miksi tuolla tädillä on pöytäliina päällä?” Ei voi kyllä lasta paljoa syttää tuosta kysymyksestä, sillä samaa mä mietin joidenkin kuosien kohdalla aina itsekin. 😀

Vaikka itsellänikin ensimmäinen Marimekko mielleyhtymä on aina juurikin kaikki se printtien kirjo, niin minun tyylissäni villit kuviot kuuluvat ainoastaan ikkunoihin, pöydille ja sänkyihin, eivät missään nimessä ylleni. Marimekon kirjavasta tarjonnasta päälleni pääsee vain aiemmin esittelemäni tasaraidat.

Marimekko ei kuitenkaan todellakaan ole pelkkien printtiensä vanki, vaan merkin vaatteissa on erittäin vahvasti esillä myös tyylikäs ja graafinen minimalismi. Jotain noilla adjektiiveilla kuvailtavaa tarttui raitapaitojen lisäksi mukaan viime viikkoisella showroon vierailulla, kun kävin valitsemassa tuotteita jotka sain itselleni tähän Minun Marimekkoni- kampanjaan osallistumisen vuoksi. Niin kuin ei saaduissa kamoissa olisi jo ollut riittävästi ihanuuksia, niin sorruin vielä yhteen ostokseen tehtaanmyymälässä.

Ritva Fallasta tulee itselleni ensimmäisenä mieleen keski-ikäiset, johtavassa asemassa työskentelevät, tyylikkäät naiset, jotka luottavat pukeutumisessa kotimaiseen laatuun ja suunnittelijoihin. Olipa suunnittelijan kohderyhmä sitten mikä tahansa, niin ainakin tuo tehtaanmyymälästä ostamani läpikuultava pellava-viskoosineule taipuu yhtälailla siistiin bisnesstyyliin kuin omaan rock-renttuiluunikin. Tiesin heti neuleen nähtyäni, että se kuuluu minulle ja olemmekin viihtyneet yhdessä jo useampana päivänä.

Tuo viskoosin ja pellavan yhdistelmä on näköjään viimeaikoina osoittautunut kovasti itseäni miellyttäväksi, sillä muutama postaus sitten esittelemäni Benettonin täydellisyys t-paitakin yhdisti juurikin noita kahta materiaalia. Niin t-paita kuin tämä neulekin laskeutuvat aivan käsittämättömän hyvin eivätkä jää millään tavoin ikävästi tönöttämään tissieni päältä. Lisää tällaista unelmamateriaalia minulle. Neule tuntuu yhtäaikaa pehmeältä, vilpoiselta, laskeutuvalta ja kuitenkin todella jämäkältä. Rakkautta.

Mutta mitäs sitten tarttui mukaan showroomilta?  Jotain mikä sai minut haukkomaan henkeäni ihastuksesta ja pyörtymään lähes onnesta peilin eteen kuullessani, että voisin saada ihanuudet omakseni. Julia Lundstenin suunnittelemat uskomattoman upeat ja särmikkäät kiilakorkonilkkurit!

Nämä kengät eivät jättäneet muitakaan tyttöjä kylmäksi, sillä kävi ilmi, että myös Jenni, Irene ja Salla olivat valinneet nuo samat kaunottaret. Onkin hauska nähdä miten samat kengät taipuvat mahtavasti hyvin erityylisten ihmisten pukeutumiseen. Tsekatkaa ainakin tuo linkkaamani Jennin Marimekko-postaus, se nimittäin sisältää henkeäsalpaavan mahtavia kuvia!

Kuvista kiitokset ystävälleni Jari Laasaselle!

Katsokaa nyt niitä. Käsittämättömän upeat, eikö vain? Yhtä aikaa  rauhalliset ja räyhät, hienostuneet ja täynnä rokkia. Kahden erilaisen nahan yhdistelmä tekee yksivärisistä kengistä mielenkiintoiset, huikeat korot tuovat koko olemukseen melkoista nostetta ja piiloplato tekee kengistä hyvät jalkaan.

En ihan hirvittävästi ole innostunut Lundstenin Finsk-merkin kengistä, eikä Marimekon kesämalliston jalkineetkaan aiheuttaneet minkäänlaista värähdystä, mutta nämä syysmalliston upeudet ovat ihan täysosuma. Jos en näitä jo omistaisi, kuolaisin itseni hengiltä nämä nähdessäni.

04.08.2010 Myrsky repii puita… ja mekonkin

”Ihanko maksoit valmiiksi repaleisesta lumpusta?”, saattais mun isäni nyt tokaista, jos tämän riekaleen näkisi. No niinpä tein, niin järjettömältä, kun se tarkemmin ajatellen kuulostaakin. Mutta eipä oo eka kerta.

Just mamman kanssa kaiveltiin mun vaatekaappeja ja sieltä löytyi säästämäni 8 vuotta sitten Italiasta ostettu siihen aikaa kovin rakas, edestä ja takaa poikkiviilloilla pahoinpidelty punainen rokkitoppi. Ja joo, siihen aikaan siellä alla ei tullut käytettyä muuta kuin rintaliivejä.. mielellään push-up-sellaisia. Jep.

Samalta ajalta kykenen palauttamaan mieleeni myös ne monet itse sabotoimani t-paidat joita sitten rock-uskottavuuden maksimoimiseksi kokoiltiin takaisin kasaan hakaneuloilla. Repaleet vaatteet hakaneuloineen kuorrutettiin sitten vielä muutamalla kilolla niittejä ja kettinkejä.  Oi niitä aikoja.

Ehdin viime viikon Helsingin pikareissulla pyörähtää nopeasti myös Weekdayn alerekeillä ja 4€ hinta yhdistettynä Cheap Mondayn riekaleisen tunikan  nostattamiin teinifiiliksiin oli liian houkutteleva paketti ohitettavaksi.

Työpäivä ja illan kauppareissut hoituivat uuden repaleen ja viikonlppuna kesäteloilta takaisin käyttöön kaivettujen maihareiden yhdistelmällä. Siveydestä piti huolta tunikan alle puettu GT:n pitkä toppi ja ruokakaupan kylmähyllyjen viileydessä kaivoin kassista lämmikkeeksi täällä jo moneen kertaan nähdyn Miss Sixtyn loimen.

Neljän euron mekko yhdistettynä vitosen saappaisiin, ei paha. alustoppi kympin, kesäkassi kahdeksan euroa ja loimikin alle parikymppiä. Kutsuisin tätä asua jo edulliseksi. Mutta sitten mä muistan kuinka kirvelevän paljon päälläni olevat rintaliivit maksoivatkaan, eikä pukeutuminen yhtäkkiä enää olekaan niin halpaa. 😛 Mutta hei, eihän kalliit rintsikat muuta sitä tosiasiaa, että tuo repale oli halpa. Kyllä, mahtava neljän euron alelöytö.  Sitä iloa ei voi ilkeät alusvaatteet viedä multa pois.Nih.

Kirjoitan tätä nyt illalla, kun ei ole tiedossa mahtaako loistavalla nimellä ristitty myrsky pyyhkäistä maamme yli tehden tuhojaan.  Vähän toivon, et tulis sellanen pieni myrsky yöksi. Sellanen, et vähän pelottaa ja sit voi kaivautua murun kainaloon. Mut mitään ei kuitenkaan menis rikki, eikä kukaan joutuis pulaan.

ps: Niin, että se on nyt sitten mun ja sen myrskyn yhteinen nimipäivä.

pps: jos en kaiva jotain julkaisemattomia kuvia arkistosta, niin nämä on viimeiset asukuvat tällä karvareuhkalla. Seuraavissa sitten (ainakin suunnitelmieni mukaan) ihan hiton paljon lyhyempi tukka!