Ei mulla tällä kertaa muuta kuin,  A) mä näytän noissa kuvissa siltä kuin mulla olis viikset, B) meidän kämppä kaipais aika kipeesti siivousta kuten kuvien villakoirakavereistakin näkee ja C)  mä olen ihan rakastunut noihin reilu viikko sitten KappAhlin alennusrekistä löytämiini housuihin!

KAhousut1B housut2B

Kuvissa ei ole mikään todellinen asu, (tai siis on, mutta en ole vielä lähtenyt noin ulos saakka) mutta halusin vaan testata kuinka uudet pöksyt toimivat korkkareiden ja bleiserin kanssa. Omasta mielestäni toimii. Olenkin aina haaveillut särmikkäistä mustista housuista jotka taipuisivat yhteistyöhön bleiserin kanssa, mutta eivät näyttäisi tylsiltä ja tavallisilta bisnespöksyiltä. Alunperin 45€ maksaneet epäsymmetrisellä etuosalla varustetut housut irtosivat ”alehinnat puoliksi” tarjouksen vuoksi niinkin huokealla kuin 7,45 € ja halpa hinta sitten hieman villiinnytti.

Kävin nimittäin yhden illan testailujen jälkeen hakemassa toiset samanlaiset. Ajattelin nimittäin niin, että koska housut ovat niin supermukavat ja mahtavat kesähousut ballerinojen kanssa lahkeet käärittyinä, niin ne tulevat todennäköisesti käytettyä ihan puhki ja nuhjisiksi ja sen vuoksi halusin kaappiin toiset kappaleet, jotka on tarkoitettu fiinimpään kekkerikäyttöön. Mä löydän hyvännäköisiä, mukavia ja istuvia housuja niin nihkeästi, että kun jotain näin rakastettavaa kävelee vastaan tuollaiseen hintaan, niin on oltava terveellä tavalla ahne.

Mä tykkään tollasesta maltillisesta haaremitouhusta missä housut ovat etumuksesta rennot, mutta haaroväli ei roiku polvissa saakka. Näistä housuista mahtavat tekee se, että takamuksesta ne eivät roiku epäedullisesti vaan  kevyt haaremihousuefekti on saatu aikaiseksi vain noilla etuosan laskoksilla.

Yksi miinus housuissa on, nimittäin se, että edestä menevät koristenauhat ovat takapuoleltaan liukasta satiinia eivätkä ne siksi pysy kiinni vaan luistavat pois metallisista soljistaan. 🙁 Täytyy keksiä joku patentti. Mutta kaikilla muilla tavoin housut ovat niin puhdasta rakkautta, että tuollainen pikku ongelma ei paljoa hetkauta.

Iskeekö mun pöksyt lainkaan? Kuka muu tunnustaa ostavansa vaatteita tuplana?


Edellisen postauksen kommenttiboksissa hämmästeltiin sitä, että en kuulema oikein vaikuta niin isokokoiselta kuin mitä vaatekokoni kertoo. Samaa on kommentoitu joskus aiemminkin ja sehän on vallan imartelevaa, mutta lyödään nyt kaikki faktat kuitenkin pöytään. Mun mitat ei ole todellakaan mikään salaisuus ja niitä aina silloin tällöin kysellään, niin täältä pesee.

Tämä lihapulla on 167 cm pitkä ja viikonloppuna pahoinpitelin vaakaa 83,4 kilon massalla. Noilla luvuilla saamme painoindeksikseni 29,9, joka todistaa mun olevan melkoisen heviä kamaa ja painonpudotuksen tarpeessa. Käytän useimmiten vaatekokoa 44-46 tai XL, mutta esim. henkkamaukan 46 kokoiset joustamattomasta materiaalista tehdyt mekot eivät ole ystäviäni.

En just nyt löydä mittanauhaa, mutta mikäli muistan viime viikkoiset vaatetilausta varten tekemäni mittaukset, niin strategiset lukemani taisivat olla 116 – 99 – 113. Kuppikokoni vaihtelee merkeittäin välillä E-G.

060310-2B

Koitan pukeutumisessani välttää suuria telttoja ja niien sijaan puen päälleni mieluummin vartalonmyötäisiä linjoja. Suurin kauhistuksen aiheeni ovat liian pienet vaatteet, jotka saavat kenet tahansa näyttämään todellista suuremmalta. Yritän siis olla välittämättä kokolappujen huimista merkinnöistä ja valita vaatteeni ainoastaan sen perusteella miten ne oikeasti mahtuvat ja istuvat.

En ikinä suostu hirttämään päälleni esimerkiksi  farkkuja jotka mahtuvat väkivaltaa käyttäen juuri ja juuri kiinni jättäen vatsan roikkumaan housunkauluksen päälle vaan valitsen ennemmin korkeamman mallin joka luo linjakkaamman figuurin. Tästä omaan silmääni kammottavasta vatsamakkaran epätoivoisesta esittelystä olenkin kirjoittanut jo pari vuotta sitten. 😀

Olen aiemmin kirjoittanut myös alusvaatteiden vaikutuksesta ja siitä kuinka olen jo hyväksynyt sen, että tälle ahterille ja eturepulle on malli maxi alushousuissa huomattavasti stringejä ja muita pikkunöpsyjä parempi. Ja niissäkin on sitten vaan suosiolla otettava se koko joka ei pureudu rumasti ja ikäväntunoisesti lihaan eikä huijata itseään ja itsetuntoaan kokolapun pienemmillä numeroilla.

En kuitenkaan käytä mitään läskinkuristussysteemejä tai antigravitaatio spandexpukuja vaatteideni alla litistämässä lihojani, vaan koitan vain valita vaatteita jotka alkavat ja loppuvat oikeisiin kohtiin.

En kuitenkaan mieti joka ikinen päivä, että millaisilla vaatevalinnoilla onnistuisin näyttämään hoikemmalta vaan keskityn enemmänkin siihen mikä tuntuu hyvältä. Tänään esimerkiksi näytin neuletakki+lyhyt nahkatakki yhdistelmässäni matalilla kengillä melkoiselta pullalta, mutta ei se haittaa. Oli just mukavat ja itseni näköiset kamppeet kaupungilla juoksenteluun.

190410B

kuvassa muuten mun uudet viime viikolla ostamani Vagabondin kangaskengät.Käytin viime kesänä samettiset kiinantossuni puhki, joten piti saada jotain saman mallista tilalle. Söpöläiset kustansivat 35 €

Mä olen itseeni yleensä melko tyytyväinen enkä siis ole koko ajan ahdistunut koostani. Ärsytys iskee toisinaan sovituskopissa, kun en mittojeni vuoksi löydä jotain etsimääni, mutta esim. alastomana olen mielestäni vallan mukiinmenevän kokoinen ja mallinen. Se onkin jännä, että tunnen itseni isommaksi vaatteet päällä kuin ilman. 😀

Viime aikoina minua on kuitenkin alkanut tympimään kilojen näkyminen kasvoissani ja rintaosasto on alkanut aiheuttaa ongelmia melkoisten kipujen ja jumituksen muodossa. Kaipaisin välillä jonkun assistentin kantamaan näitä tissejä puolestani. 😀 Näiden syiden vuoksi onkin alkanut tuntua, että jonkinmoinen painonpudotus olisi hyväksi. Mutta mun tuurilla grammaakaan ei varmasti lähtis etupuskurista!

Mutta kuten olen jo joskus aiemmin todennut, mahdolliset laihdutushommat eivät kuulu tänne blogiin, joten jos päätyisikin niihin hommiin, niin en varmaankaan niitä täällä kovati kuuluttelisi.

Jonkun mielestä tämä postaus todennäköisesti sisälsi jo liikaa informaatiota, mutta itse oen sitä mieltä, että tässä aiheessa blogiini sopii tällainen avoimuus. En halua blogini olevan varsinaisesti mikää läskiblogi, jossa asiaa joka välissä korostettaisiin, vaan haluan itseeni liitettävän muitakin määreitä, mutta en myöskään tippaakaan halua peitellä ja salailla tosiasioita.

Että sellaista raivorehellisyyttä tänään. Herättikö ajatuksia?


Sovitin syksyllä Ratsulassa upeaa vaalean khakinvihreä toppia koossa XL ja kaikesta mahdollisesta venkoilusta ja venyttelystä huolimatta se oli minulle auttamattomasti liian pieni. Malli oli mielestäni niin suunnattoman kaunis ja täysin itseni näköinen, että olin ihan murheen murtama, kun tajusin ettei meistä mitenkään tulisi paria.

Mutta arvatkaapa mitä vastaani sattui eilisellä kaupunkikierroksella? Se sama mahtavuus mustana! Katkerista sovituskokemuksista huolimatta päätin uskaltautua vaatteen kanssa pussausk.. ei kun sovituskoppiin ja onneksi uskalsin. Kävi nimittäin ilmi, että siinä syksyllä sovittamassani on kenties ollut väärä kokolappu, sillä tämä kaunotar mahtui päälleni ilman minkäänlaisia ongelmia. Hintaa paidalla oli 59,95 €, eli varsin sopiva hinta vaatteesta joka tuntuu ensi sekunnista lähtien siltä kuin olisimme aina kuuluneet yhteen ja on vielä miellyttävistä materiaaleista valmistettu.

mexx

Mexxin upeassa kaksikerroksisessa puserossa ns. alustoppi on modaalia ja tuo kauniin mallinen päällisosa silkkiä. Sillkiosuus rajoittuu vain etupuolelle ja takaa se näyttää kaulusta lukuunottamatta melko normalilta trikootopilta, jossa on yksityiskohtina muutamia  saumoja. Noissa kuvissa tuo etuosa ei ole asettunut ihan ihan parhaalla mahdollisella tavalla, sillä unohdin vilkaisa itseäni peiliin ennen kuvien ottoa. Rintsikan olkaimet saa survottua piiloon ja pusero laskeutuu rintojen päältä ja sivultakin oikeasti tuota kuvaa paremmin. Mutta saatte jonkinlaisen ksityksen tuosta epäsymmetrisestä kietaisumallista.

Keksin jo sata ja yksi asiaa minkä kanssa ja missä tilanteissa voin tuota heti lempivaatteiden listalle kivunnutta uutukaista käyttää. Eilen Dress Up!:in Ence sai houkuteltua minut illalla hetkeksi mukaansa baariin (jossa allekirjoittanut tunsi itsensä hyvin vanhaksi, sillä paikalla oli sen ikäistä sakkia, että pahimmassa tapauksessa mulla voi olla vähemmän ikäeroa heidän äitiensä kuin heidän itsensä kanssa. 😀 ). Päädyin yhdistämään uuden toppini löysiin vajaamittaisiin Vero Modan housuihin jotka ovat ehdottomasti tämän hetkiset suosikkini.

170410B

Yhdistän harvemmin löysää yläosaa ja löysää alaosaa, mutta tässä tapauksessa toppi on mielestäni riittävän istuva tuollaistenkin pöksyjen kaveriksi. Tykkäsin asusta ihan mielettömästi, sillä se oli yhtäaikaa käsittämättömän mukava ja rento, mutta silti melkoisen särmä. Tällä yhdistelmällä uskoisin poistuvani kotoa useamminkin. Kokonaisuus on juuri oikealla tavalla yhtä aikaa sekä feminiinen ja seksikäs, mutta ripauksella rakastamaani maskuliinisuutta. On ihanaa kulkea korkokengissä kädet survottuna  jätkämäisesti syvälle taskuihin.

Testasin yläosaa myös kireiden pillien kanssa ja kuten arvata saattaa sekin toimi upeasti. Mutta eiliseen fiilikseen tuo löysäily sopi vallan mainiosti.

Bronxin nilkkurit ovat edelleen melkoisen vaikeat pukea ja riisua vetoketjun puuttumisen vuoksi, mutta upean ja uljaan ulkomuotonsa vuoksi saavat pienen dysfunktionaaliuutensa anteeksi.

tuuttitukkaB

Koska asukuva oli otettu tänään työpäivän jälkeisellä tukalla, niin tässä vielä kuva eilisestä frisyyristä. Ensimmäistä kertaa ikinä mä sain joten kuten onnistumaan tuollaisen etutötteröviritelmän!

Keskiviikkona olisi vuorossa Maikun tuoliin kiipeäminen ja suunnitelma olisi sanoa Kiprusoff-kiharoille hei hei ja ajella toinen sivu kenties taas ihan sängelle, mutta jättää vielä toistaiseksi etu ja päälliosan pituus entiselleen. Sitten kun kesä paremmin koittaa ja sitä myötä lämpötilat nousevat, on aika raapaista kuontalo kokonaan huolettoman lyhyeksi ja viileäksi. Mutta siihen asti ehtii vielä nauttia itselleni harvinaisen pitkien hiusten tuomista kampausmahdollisuuksista. Tällaista tötteröä pitää nimittäin päästä ulkoiluttamaan toistekin!