20.06.2018

Posted at 21:54h in Yleinen by
0 Likes

 

Tän kesän ekat asukuvat duunipaikan rappukäytävässä! Viime kesänähän näitä nähtiin paljonkin. 

Leveälahkeiset housut meinasivat tänään koitua kohtalokseni, kun mummopyöräni odotellessa edelleen huoltoa, hyppäsin aamulla Pinnaclen selkään ja jo parin korttelin päästä ketjut meinasivat haukata lahkeen reunan hampaisiinsa.

Eli muistutus itselle ja kaikille muillekin, jos pyörässäsi ei ole ketjusuojia, niin valitse joko kapeammat puntit, tai taltuta lahkeet ajon ajaksi pyykkipojilla tai vaikka hiuslenksuilla. Muuten saattaa matka stopata ikävällä ja kivuliaalla tavalla. 

Voisi ottaa nyt juhannusviikonlopun hommaksi huoltaa se mummis ajokuntoon, niin onnistuu pyöräily sitten hulmuhelmoilla ja lahkeillakin paremmin. Tuon sportimman fillarin kanssa kun ei hameet ylipäätäänkään ole tangon vuoksi ihan parhaita asuja. Kyllä pitää siis olla pyörä joka asulle! Pyöräilyyn vakavasti hurahtanut kollegani saattaisi tässä kohtaa kylläkin sanoa, että pitää olla asu joka pyörälle. 😀

Tämä oli sellainen puolikkaan työpäivän asu. Piti vaan saada nuo uudet Gaborin sandaalit jalkaan töihin lähtiessä, joten asu lähti niistä. Illalla pesäpalloa ja futista kuvaamaan lähtiessä vaihtui sitten jalkaan lenkkarit ja farkkutakki huppariksi. 

Bongasin nämä Gaborin mukavuussandaalit alunperin Sokokselta valkoisena ja tykästyin kovin. Jäin kuitenkin niitä melkein viikon ajaksi harkitsemaan ja kun vihdoin päätin, että ne haluan, olikin oma kokoni jo mennyt. Tsekkasin Helsingin Sokoksen myös, mutta slut, finito.

Ajattelin sitten jo, että ohi meni nyt nämä, mutta otin vielä kuitenkin yhden googlauskierroksen. Zalandolta sandaalit sitten löytyivät ja ilokseni vielä niitä valkoisia parempana versiona. Hopeiset rusetit ovat vielä pikkuisen hurmaavammat.

Nämä ovat paksun ja mutoillun pohjansa ansiosta hyvää vaihtelua kaikille lättäpohjasandaaleille, joita olen pääasiassa kesäisin käyttänyt. 

housut – H&M / t-paita – Marks & Spencer / farkkutakki – Junarose (saatu) / sandaalit – Gabor / korvikset – H&M / rannekoru – Salmiak Studio

Ah, enää huominen töitä ja sitten kolmen päivän juhannusvapaa! Tokikaan mulla ei ole suunnitelmissa mitään juhannusjuhlintaa, vaan ajattelin tehdä rästitöitä, jotta voisin sitten viikon päästä jäädä hyvillä mielin oikeasti lomalle. Ja jos vaikka muutaman kirjan ehtisi viikonlopun aikana lukea. Ajattelin muutaman Anna-Leena Härkösen opuksen pitkästä aikaa ahmia. Onhan sitä siinä jo kolmelle päivälle suunnitelmaa.


17.06.2018

Posted at 20:46h in Yleinen by
0 Likes

Perjantai oli kepein päivä pitkään aikaan. Kävin Helsingissä vetämässä yhden valokuvaus work shopin ja päivään mahtui ilokseni myös lounas Iinan kanssa ja illallinen Jonnan kanssa. En halunnut kiirehtiä viimeiseen Porin bussiin, joten otin ex tempore itselleni hotellihuoneen ja jäin fiilistelemään kesähesaa. 

Totesin, että kun loma vihdoin koittaa, pitää ehdottomasti tehdä muutaman päivän Helsinki-reissu. Käyn siellä todella usein, mutta aina siten, että on melko tiukka aikataulu työjuttujen parissa. Olisi ihanaa viettää kaupungissa muutama päivä ilman sen kummempia suunnitelmia. Hengailla vain. 

Kesälomaohjelmani sisältää nyt siis luultavasti kohteet Lohja, Helsinki ja Sotkamo. Hurjan eksoottista! 

Olen muuten siinä määrin riippuvainen korvakoruista, että kun perjantaina toinen korvikseni hajosi bussissa, minun oli pakko suunnata ensitöikseni hankkimaan jotkin uudet killuttimet korviin. Ajatus koko päivästä ilman korviksia ihmisten ilmoilla tuntui ihan mahdottomalta ja alastomalta.

Tiedän, että se on ihan hassua, mutta jos minulta puuttuu korvakorut, niin olo ei ole kunnolla pukeutunut. Ja tajuan ihan hyvin, että kenenkään muun ihmisen silmissä sillä ei ole mitään väliä killuuko korvistani jotakin, mutta mulle se vaan on kynnyskysymys. Voi olla, että jos olisi valittava, että kummat jätän pukeutuessa pois, korvikset vai alushousut, niin luopuisin jälkimmäisistä. 😀

mekko – Kude Design (saatu) / takki – Amy Vermont, Klingel (saatu) / sandaalit – H&M / laukku – Pieces / aurinkolasit – Le Specs / korvikset – Lindex

Nappasin siis Lindexistä tuollaiset kullanväriset renkaat. Joskus 2000-luvun alussa mulla oli kaiken kokoisia renkaita vaikka missä väreissä, mutta ihan lähivuosina en kyllä muista isoja korvarenkaita juuri käyttäneeni. Mut nythän nämä tuntuvat taas varsin kivoilta.

Tuo Klingeliltä talvella saamani takkimekko on nähty aiemmin blogissa keinonahkahousujen kanssa, mutta totesin, että toimii tälleen kesämekonkin kaverina!

 


14.06.2018

Posted at 21:58h in Yleinen by
0 Likes

Näin 36 vuotiaana mietin edelleen, että mikä musta vois tulla isona. Mihin suuntaan työelämäänsä voisi viedä ja kehittää? Mutta nämä pohdiskelut eivät suinkaan tarkoita, etten pitäisi nykyisistä töistäni. Itse asiassa viime aikoina etenkin lehtikuvaustyöt ovat taas monella keikalla muistuttaneet miksi sen homman parissa viihdyn.

Nämä asukuvat ovat parin viikon takaa päivältä, jolloin kävin Reposaaressa yhden aikakauslehden keikalla kuvaamassa hurmaavaa vaaleanpunaista kesähuvilaa. Oli ihanaa päästä kurkistamaan sisälle sellaiseen. Olen nimittäin usein miettinyt, että jos minulla olisi a) paljon ylimääräistä rahaa ja b) kesäisin paljon vapaata, haluaisin kesäasunnon idyllisestä Reposaaresta.

Siellä minä mielikuvissani makaan riippumatossa lukemassa kirjoja ainaisessa auringonpaisteessa. Pihalla olisi omenapuita, talon ikkunoissa pitsiverhot ja lattioilla värikkäitä räsymattoja. Samoissa mielikuvissa olen tietenkin elämäni suunnan löytänyt onnellinen ihminen, jolla on kevyt ja kupliva olo. 

Ehkä joskus. Nyt kuitenkin iloitsin siitä, että työt veivät minut vierailulle unelmiini.

housut – Pola, Tokmanni / t-paita – H&M / bomber – KappAhl XLNT (saatu) / sandaalit – H&M / korvikset – Viaminnet (saatu)

Tänään työt eivät vieneet minua haavemaailmoihin, mutta todella mielenkiintoiselle keikalle kylläkin. Ja paikkaan, mihin ei ihan heti uskoisi päätyvänsä. Kävin nimittäin yli 400 m syvyydessä maan alla, kun juttukeikka vei minut ja työkaverini kultakaivoksen syövereihin.

Olin tuosta vierailusta oikeasti tosi innoissani. Kaikki mielikuvani kaivoksista ja etenkin kullan kaivamisesta perustuivat lähinnä Aku Ankkaan ja elokuviin, joten ne ehkä hieman kaipasivat reality checkiä. 

Opin päivän aikana hurjasti asioita mm. tunnelien räjäytystöistä, malmiesiintymistä ja kairaamisesta. Mielikuvat selkeistä kultakikkareista saivat kyytiä, kun kuulin, että kyseisessä kaivoksessa on tonnissa kiviainesta kultaa ihan vain muutama gramma! 

Itse kaivoksen syvyyksissä käynti oli tosi jännää. Huristeltiin autolla spiraalina maan alle menevää pimeää tunnelia pitkin tosiaan aina sinne n. 400 m syvyyteen ja käytiin katsastamassa muutamat perät. Ei sentään mitään työmiesten peppuja vaan perä tarkoittaa niitä tunneleita mitä sitten pikku hiljaa räjäytellään aina eteenpäin jotta päästään lähemmäksi malmia.

Odotin näkeväni ison joukon työmiehiä työskentelemässä porukalla tunneleissa, mutta kaivosheppujen hommat osoittautuivatkin aika itsenäisiksi. Meni siis kaivosmielikuvat todella uusiksi! Ja kyllä me jokunen kultahippukin sitten nähtiin.

Oli kyllä ihan sairaan kiinnostava visiitti kaikin puolin. Tämä oli juuri sellainen keikka missä taas muistaa miksi tämä lehtiduuni on niin kivaa. Minusta on aina ollut todella kiehtovaa päästä näkemään ihmisiä työssään, etenkin kaikissa sellaisissa itselle aivan vieraissa hommissa ja on siistiä oppia aina kaikkea uutta.

Mua kiinnostaa erityisesti kaikenlaiset tehtaat ja teollisuuslaitokset, joten olen saanut ihan mielettömiä innostuksen kiksejä mm. puimuritehtaalla ja sahalla vieraillessani. 

Mieleen jääviä keikkoja ovat yleensä myös eläimiin ja luontoon liittyvät jutut. Olen istunut kamera kädessä tuntitolkulla kyyhkypassissa ja tuntenut jännityksen kihelmöintiä vatsassani jouduttuani kymmenien sarvipäisten Highland-lehmien piirittämäksi. Noihin tilanteisiin tuskin olisin päätynyt vapaa-ajallani. 

On hyvä koittaa muistutella itseään niistä asioista mitkä elämässä on kivoja. Etenkin aikoina, jolloin mieli on matalalla. Nyt koitankin siis keskittyä tähän miten hienoa on, kun työssä kohtaa koko ajan tilanteita joissa huomaa olevansa todella kiinnostunut ja innoissaan uuden oppimisesta ja kokemisesta.

Jee, kiva työviikko siis meneillään! Huomenna duunit jatkuu yhden koulutuksen vetämisellä. Sekin on muuten varsin kiva homma, mutta tällä hetkellä ääneni poissaolo hieman huolestuttaa.

Puheeni on eilisestä saakka ollut sekalaista ja täysin ennakoimatonta matalan ja käheän mörinän ja toisinaan väliin iskevien kimeiden kiljahdusten sekoitusta. Tällä soundilla onkin helppo puhua pari tuntia putkeen. Pitäkää peukkuja, että selviydyn!