Feeling shitty, but pretty. Siinäpä summattuna tämän päivän tunnelmat. Vaikka sisäpuolella vellookin stressi ja ankeus, voi silti pukeutua nättiin mekkoon, valita kivat korut ja levittää poskille hempeää punaa. Vastausta olemassaolon ja elämän merkityksellisyyden suuriin kysymyksiin ulkoiset asiat eivät toki vastausta anna, mutta tekevät arjesta kuitenkin vähän nätimpää. 

Tykästyin niin kovin tässä postauksessa nähdyn KappAhlin VIntage Stories -malliston sinisen lintumekon mukavuuteen, että kävin ostamassa samasta leningistä myös tämän vaaleanpunaisen version. Koen, että tummansininen on itselleni parempi väri, mutta kaunis on tämä herkkä pinkkikin. Nämä mekot ovat samaan aikaan kauniita, juhlavia ja rentoja, joten sopivat monenlaiseen kesämenoon. 

Korvissa roikkuu Zarasta pari viikkoa sitten löytämäni ”kristallikruunut”, kuten näitä isoja helmiröykkiöitä nimitän. Ranteeseen puolestaan kietaisin mekon sävyyn ihanasti mätsäävän Vernadan nahkaisen rannekorun.

Tämän ahdistuksen, johon olen viime aikoina usein viitannut, pohjimmaisena kysymyksenä tuntuu olevan, että mitä ihmettä minä haluan elämältäni. Olen niin kauan lillunut ilman minkäänlaisia haaveita, suunnitelmia tai tavotteita, että se tuntuu jo pelottavalta. Mulla on ollut viime kuukausina usein sellainen olo kuin olisin jonkin kuplan sisällä. Ihan kuin katselisin ympäröivää maailmaa jonkin kalvon läpi. Sitä on vaikea selittää, mutta ihan kuin en aivan olisi nyt ja tässä, vaan jossain muualla. Lukittuna jossain itseni sisällä. 

Myös omat fiilikset sosiaalisista suhteista ovat ristiriitaisuudessaan mietityttäneet kovasti. Toisaalta minusta tuntuu, että kaipaan todella kovasti ihmisiä lähelleni ja haluaisin olla läheinen ystävieni kanssa. Samaan aikaan kuitenkin tunnun vuosi vuodelta vaan vetäytyväni enemmän ja enemmän omiin oloihini ja karttavani vapaa-ajalla tilanteita missä pitäisi olla sosiaalinen ja ihmisten seurassa. Miten kokea kaipaamaansa yhteenkuuluvuuden tunnetta, jos ei halua ja jaksa olla ihmisten seurassa?

mekko – KappAhl / laukku – Rebecca Minkoff / sandaali – H&M / korvikset – Zara / rannekoru – Vernada (saatu)

Että sellaisia mietteitä mm. liikkuu tuon tukkatötterön alla. Bookbeatin lukulistalla on kasa ties mitä elämäntaito-oppaita ja viimeisimpien google-hakujeni joukossa komeilevat mm. seuraavat asiat: ”ikäkriisi”, ”eksistentiaalinen kriisi” ja ”elämänmuutos”. Olen etsinyt tietoa myös muutamista koulutuksista ja selannut työpaikkailmoituksia. Aivan kuin kuvittelisin vastaukset kaikkeen löytyvän netistä oman sisimpäni sijaan. KVG. 

 


Vaikka ovat valkoiset farkut joskus päässeet jalkaan lumen keskelläkin, niin kyllä ne silti ovat mielestäni ihan kesävaate. Ja siis vielä pari vuotta sittenhän ne eivät olleet minun mielestä yhtään minkään vuodenajan vaate, vaan jotain hirvittävän kauhea kamalaa, mitä en ikinä päälleni pistäisi. Mutta nämä vannomisethan tiedetään, ihan turhia. 

 

Suuntasin tänään mallikeikalle Tampereelle ja aamulla himotti kovasti saada päälle tuo upea pitsihihainen pusero. Kokomusta ei kiinnostanut ja ensin ei tuntunut löytyvän mitään passelia alaosaa, mutta onneksi farkkupinosta pilkisti nämä valkoiset. Mustakin muuttuu jotenkin raikkaamman näköiseksi, kun parina on valkoista.

Olin vajaa pari viikkoa sitten kivoissa kuvauksissa, joissa sain ylleni kaksi erilaista asukokonaisuutta. Toinen oli värikästä ja leikkisää pin up -tyyliä kellohelmoineen. Toinen asu taas olis tumma ja diivamaisempi.

Sain pitää kaikki kuvauksissa käytetytvaateliike Bombuksen valikoimista olevat vaatteet ja ilahduin erityisesti tästä Josepf Ribkoffin puserosta. Pitsihihat ovat todella näyttävät ja rypytetty venepääntie tekee puserosta kesäisen ja kepeän. 

farkut – Marks & Spencer / pusero – Joseph Ribkoff, Bombus (saatu) / kengä – Crocs / laukku – Rebecca Minkoff / korvikset – Viaminnet (Saatu)

Menneen viikon perusteella tuntuu, etten tarvitsisi kesäksi mitään muita kenkiä kuin pinkit Otzit töihin ja nämä Crocsin sandaalit vapaalle. Sovittelen ulos lähtiessä aina jotain muutakin, mutta päädyn aina näihin. Saisipa samoja punaisena! Ja valkoisetkin kelpais.

Puseron pääntie jättää hartiat kauniisti paljaaksi ja luo näin loistavan taustan isoille ja näyttäville korvakoruille. Viaminnetin kiiltävän mustat Grande Feathers -nahkakorvikset sopivat mielestäni tyyliltään ihan täydellisesti puseron pitsihihojen henkeen. 

Olipas tämä kaikin puolin kyllä kivan näköinen asu omasta mielestäni!

Melko hullu työviikko takana. Onneksi eilen illalla sai hyvin ajatukset irti töistä, kun pääsin paijaamaan mun uutta naapuria. Rappumme uusin asukas oli luonani hetken aikaa hoidossa ja olin siitä niiiiin iloinen. Onni on koiranpentu naapurissa!


Huh, tää viikko tuntuu aivan sietämättömän pitkältä ja menossa on laskujeni mukaan vasta keskiviikko. Fiilis johtunee siitä, että mulla on lähes epätavallisen paljon töitä tällä viikolla. Maanantai ja tiistai tuli suhattua ees takaisin pitkin Poria keikalta toiselle, tämä ja huominen kuluu Helsingissä muutamien tapaamisten merkeissä, perjantaina on taas monta kuvauskeikkaa ja lauantaina mallikeikka Tampereella.

Harvoin mulla sattuu näin paljon omia lehtikuvauskeikkoja samalle viikolle kuin nyt. Ja jossain välissä pitäisi kaikki otetut kuvat vielä tehdäkin. Se joku väli taitaa olla nyt tänä iltana ja sitten sunnuntaina.

Mutta tosi kiva, että riittää hommia. Voi sitten huoletta pitää heinäkuussa muutaman viikon ihan oikeasti lomaa, kun tää loppukevätkin onkin osoittautunut rahallisesti arvioitani paremmaksi. Kun tekee maltilliset tavoitteet, on helpompi yllättyä positiivisesti. Sillä ajatuksella on nyt nämä yrittäjyyden ekat kahdeksan kuukautta menty. Perus pessimisti ei pety -meininki siis. 😀

Kaikki kivat hotellit olivat tulevalle yölle ihan hirveän hintaisia, Omena-hotsku täynnä ja kavereitakaan en jaksanut majoituspyynnöillä vaivata, joten nappasin pitkästä aikaa Airbnb-kämpän tätä yhden yön Helsinki-visiittiäni varten.

Totesin heti oikeaan osoitteeseen päästyäni, että asuapa itse tällaisessa talossa, jonka sisäpiha tarjoilee sata ja yksi erilaista asukuvauslokaatiota. Tässä ison vehreän pihan ympärillä on monta eri väristä taloa ja kivan näköisiä porttikongeja ja portaikkoja. Rakastan tällaisia vanhoja taloja!

Olisi ylipäätään kiva asua joskus vähän aikaa täällä Helsingissä. Käyn täällä vähän väliä, mutta aina on niin aikataulutettu meininki, että jään usein miettimään, että olisi kiva ehtiä viettämään täällä enemmän aikaa. Vaikka yhden kesän joskus.

Jos vaikka jonkun muutaman kuukauden duunipestin täältä löytäisi, niin sitten voisi käydä vähän aikaa leikkimässä Helsinki-elämää. Ikään kuin lähtis vähäks aikaa vaihto-oppilaaksi. 😀

mekko – Evans, Zalando / farkkutakki – Junarose (saatu) / sandaalit – Crocs / laukku – Rebecca Minkoff  / aurinkolasit – Le Specs / korvikset – Viaminnet (saatu)

Edellinen viininpunainen trikoomaksimekkoni oli muutaman kesän käytön jäljiltä jo niin nyppyinen, että tilasin Zalandolta uuden. Näille yksinkertaisille yöpaidoille on nimittäin kokemukseni mukaan todella paljon käyttöä kesäisin. Mukava viskoositrikoinen mekko on merkkiä Evans, ja sitä on saatavilla myös tummansinisenä. Koot 44-54/56. Itselläni koko 46, eli reilua mitoitusta! 

Farkkutakkia ei kyllä tänään oikeastaan tarvinnut, mutta en nyt ihan ilman takkia uskaltautunut reissuun lähteä. Ihan tasan tätä samaa farkkurotsia ei Junaroselta taida enää tänä kesänä löytyä, mutta hieman eri sävyssä ja eri pesuilla löytyy kyllä muutamakin eri vaihtoehto. Kannattaa siis tsekata Junarosen valikoima, jos on pluskoon farkkutakki etsinnässä. 

Mut nyt mä kyllä alan luukuttamaan Amorphiksen tuoretta kiekkoa ja toivon kunnon örinäbiisien motivoivan mua kuvankäsittelypuuhissa. 

Huomenna onneks vuorossa vähän kivaa ja relaakin töiden lomaan. Mennään nimittäin Einon kanssa katsastamaan Kansallismuseon Barbie-näyttely. Ihan mahtavaa!