09.11.2017

Posted at 19:25h in Yleinen by
0 Likes

Asia johon en tunnu koskaan pukeutumisessa kyllästyvän, on mustat asut ripauksella pinkkiä. Voin aina hetkeksi yhdistelmän unohtaa, mutta sitten kun taas kiskon mustaa ja pinkkiä päälleni, rakastun uudelleen. Pinkit kengät, korvikset, laukku ja huulet tekevät tässäkin mustan mekon ja sukkisten kokonaisuudesta pirteän ja elävän. 

mekko – Junarose (saatu ) / kengät – Minna Parikka / clutch – Marimekko / korvikset – Aarikka

Oikeasti mun tukka oli taas koko päivän tutulla tylsällä pikkumyy -nutturalla, mutta näytti hetkellisesti kivalta tää auki oleva takkukasa, että otin kuvat näin. Voi kunpa mun kärsivällisyys riittäisi ihan oikeasti pitää näitä hiuksia enemmän auki! 

Tämä Junarosen hopealangalla maustettu trikoomekko on tainnut olla päälläni nyt jo neljä päivää putkeen. Selkeää talven lempivaatepotentiaalia siis. Bling blingiä on juuri sopivasti, ettei tunnu  liian kimaltavalta arkeen, mutta asusteita päivittämällä tälläkin koltulla menisi helposti myös juhliin.

Ja selän kaunis aukko tuo mekkoon kivaa keveyttä. Oma mekkoni on mallikappale, myyntiin tulleessa versiossa takana on pieni halkio noin ison aukon sijaan.

Jes, mun flunssa alkaa vihdoin olla selätetty! Se tarkoittaa sitä, että pääsen viikonloppuna matkaamaan kotikonnuille perhettä näkemään. Ihanaa päästä pitkästä aikaa halimaan äitiä, isiä, mummia, tätitettäviä ja isotäitettäviä. Muistan kuinka lapsena en halunnut, että mua niitetään tädiksi. (Olin siis 7 vuotias, kun ensimmäinen siskojeni lapsista syntyi) Mutta nyt mun mielestä isotäti on ehkä coolein titteli mitä mulla on koskaan ollut! 


07.11.2017

Posted at 22:02h in Yleinen by
0 Likes

Ai luoja, että mulla meinaa iskeä ikäkriisiä aina kiinnittäessäni huomion kurttuisiin silmänalusiini! Mut kai se on vaan hyväksyttävä, että kun mittariin on muutaman viikon kuluttua kilahtamassa kokonaiset 36 vuotta, niin ei sitä vaan enää näytä 19 vuotiaalta. 😀 

Että kyllä sitä itse kukin joutuu toisinaan käymään keskustelua itsensä kanssa minäkuvaa koskien. Mä suhtaudun itseeni suurimman osan ajasta todella positiivisesti ja olen sinut useimpien ns. vikojeni kanssa. Mutta joidenkin muutosten kanssa sitä tuntuu menevän hetken aikaa, jotta ne hyväksyy osaksi itseään.

Aikoinaan vatsani leikkausarpi oli esimerkiksi asia, jonka kanssa meni aikaa jotta sen pystyi unohtamaan ja tuntemaan sen osaksi omaa kehoa. Se tuntui pahalta ja näytti mielestäni rumalta. Vuosia myöhemmin en juurikaan enää muista koko arpea (paitsi silloin kuin se kutiaa ihan helvetisti) ja silloin kuin muistan, se tuntuu tärkeältä osalta omaa kehoa ja sen tarinaa. 

Nyt muutosprosessin ja vastarinnan kourissa on selkeästi iän tuomat muutokset ihossa. Silmien ympärille pikku hiljaa syntynee juonteet ja leukapieleen ilmestynyt pigmenttiläiskä. (Miten niin pikkuinen läntti voikin ärsyttää niin älyttömästi??? :D) Niihin minun silmäni osuvat peilin edessä niinä päivinä, kun olo on ankea ja väsynyt. Virkeinä ja iloisina päivinä huomaa ennemmin kivat silmät niiden ryppyjen keskellä.

Kosmetiikkateollisuus takoo miljoonia juuri tämän muutosvastarinnan vuoksi. Vaikka kuinka tekee töitä itsensä kanssa pysyäkseen peilikuvan kanssa ystävinä vuosien tuomista muutoksista huolimatta, niin ei sitä silmänympärysvoidetta ja ryppyrasvoja vaan pysty jättämään kauppaan. Kylppärin kaappiin se silmänympärysvoide mulla kyllä tuppaa useinkin jäämään.

Ehkäpä kraaterini eivät olisikaan vielä niin hurjat, jos olisin ymmärtänyt läträtä voiteiden kanssa huolella jo sieltä kaksvitosesta asti! Sitä emme saa koskaan tietää. 

samettilegginssit – Marks & Spencer / pusero – Kappahl XLNT / kengät – Dr. Martens / korvikset – Viaminnet (saatu)

Mutta kyllä tää taas tästä. Tätä ikäkriisiä ja oman naaman kriittistä tutkailua on havaittavissa enimmäkseen tässä marraskuun aikana syntymäpäivään valmistautuessa. Jotkut ikävuodet tuntuu karummilta kuin toiset. Nyt on sellainen astetta ahdistavampi numeromuutos tuloillaan. 36 kun on jo vajaa nelikymppinen reilun kolmekymppisen sijaan. Siinä sitä onkin sopeutumista. 

Silmänympäryskraatereista ahdistumista saattoi ryydittää myös reilun viikon kestänyt flunssa, jonka aikana iho on muutenkin mennyt huonoon kuntoon. Nokka punoittaa niistämisestä ja olo on kaikin puolin nuutunut, niin onko se nyt ihmekään, jos vähän naamakriisiä pukkaa.

Mut hei, mulla oli kuitenkin ihan sairaan siistit korvikset ja pirtsakan väriset kengät! Ja huikeen hyviä kuvia kuvasin tänään töissä. Silmärypyt ehkä iän myötä pahenee, mutta taidot sen kun paranee. Ja se jos mikä on hienoa vuosien ja kokemuksen karttumisessa.


03.11.2017

Posted at 17:24h in Yleinen by
0 Likes

-Kaupallinen yhteistyö KappAhlin kanssa-

KappAhlin oma plusmallisto XLNT täyttää tänä vuonna pyöreät 20 vuotta! Ketju on siis tarjonnut muotia myös 44-54 (L-3XL) koossa jo 90-luvulta lähtien. 

Oma ensimmäinen KappAhl-muistoni sijoittuu jo ysärin ihan alkuun, kun Helsingin reissulla äiti osti minulle kovasti himoitsemani sinipohjaisen auringonkukkakuvioisen mekon. Sellainen edestä napitettava oikein viimeisen päälle ysärivaate. Käytin mekkoa niin farkkujen päällä kuin sukkahousujenkin kanssa. Oi että mä rakastin sitä vaatetta!

Auringonkukkamekon jälkeen kaapissani on asunut lukemattomia KappAhlin tuotteita niin perusmallistosta kuin pluspuoleltakin. Nyt XLNT-malliston synttäreiden kunniaksi sain etsiä tämän hetkisestä valikoimasta omat suosikkini. Sovituskoppimaratonilta mukaani valikoitui asuja niin kuin juhlaankin. 

Halusin ehdottomasti yhteen asuun farkut, sillä XLNT-mallistosta on aina löytynyt omalle omenavartalolleni passeleita korkeavyötäröisiä malleja. Nämäkin todella joustavat pillit istuivat koossa 48 päälleni kuin nakutettu. Eikä tietoakaan tympeästä housunkauluksen päälle pyrkivästä vatsamakkarasta, kun vyötärö on riittävän korkea.

Mukavan ja joustavan materiaalinsa ansiosta näiden farkkujen alle istui sukkahousutkin ihan miellyttävästi (näin ei todellakaan ole kaikkien farkkujen kanssa), joten sopivat siis hyvin myös talvikäyttöön.

Minua jostain syystä kiehtoo kovast tuollainen mustavalkoinen pilkkukuosi, joten yhdistin farkkuihin suloisen viskoospuseron. Tai no tunikamittainen tuo jo itselleni on.

Tällä farkut, tunika ja neuletakki -setillä tulikin tällä viikolla viuhdottua jo useampanakin päivänä, kun siihen niin tykästyin. Entinen sinisenvihaaja taas kerran ihastuneena miettii, että miten paljon mustaa raikkaammalta tuo tummansininen näyttääkin! 

Ja aivan kuin se muistelemani auringonkukkamekko silloin ysärillä, myös tämä pilkkutunika toimii sekä farkkujen että kepeämmin sukkahousujen kanssa, kun pukee päälle edelleen tuon pitkän neuleen. Näin ei tunikan sivuhalkiotkaan paljasta liikaa. 

Sekä tunika että neuletakki minulla kokoa XL.

Farkkujen lisäksi halusin käyttää yhden asun lähtökohtana tätä saalikauluksella varustettua bleiseriä. Rennon mallinsa vuoksi tämän alaosaksi sopi mielestäni ehdottomasti parhaiten tiukempi alaosa, joten valitsin monikäyttöiset paksusta trikoosta valmistetut legginssit.

Vyötärön leveä kuminauha sopii jälleen kaltaiselleni möhömahalle ja lahkeiden vetoketjut sekä etuosan tikkaukset tuovat trikooseen hieman housumaisempaa ja puetumpaa fiilistä. Ei siis mukavuudesta huolimatta ole sellainen olo, että olisi ihan kalsarisillaan lähtenyt.

Kun bleiserin alle sujautti metallinhohtoisen t-paidan, oli kuljetti tämä asu minut onnistuneesti keskiviikkona duunitapaamisten kautta vielä yhteen juhlavampaankin tilaisuuteen. 

Legginssit ja pusero minulla kokoa XL, bleiseri 48.

Rentojen arkivaatteiden ja skarpin työpukeutumisen lisäksi XLNT-mallistosta löytyy myös juhla-asuja. Nyt pikkujoulujen kolkutellessa ovelle, upein löytö oli ehdottomasti tämä ylt’ympäri paljetein kuorrutettu pikkumusta. Kiinnitin huomioni mekkoon jo nettikauppaa selatessa ja livenä se oli vieläkin upeampi. 

Paljettipommin lisäksi sovittelin juhlamielellä myös upeaa violettia samettimekkoa, mutta paljetit veivät voiton! Rakkauteni paljetteja kohtaan on pysynyt vahvana jo vuosikausia, enkä usko sen laantuvankaan, joten minulle tämä on ajaton vaate. 

Sen olen vuosien aikana paljettivaatteista oppinut, että hihattomana tai lyhyellä hihalla ne eivät toimi. Mikään ei pilaa juhlafiilistä tehokkaammin kuin valuvat sukkahousut tai alleja raapivat terävät paljetit. Onneksi myös KappAhlin suunnittelijat ovat ymmärtäneet asian ja valinneet mekkoon pidemmän, mutta silti keveän hihan. 

Oma mekkoni on kokoa L ja tätä on saatavilla kokoon 2XL saakka.

XLNT-malliston 20 vuoden merkkipaalun kunniaksi liikkeissä XLNT-tuotteita yli 50 € shoppailevat saavat kaupan päälle t-paidan. (paitoja on rajattu erä)

XLNT-mallistoon pääset TÄSTÄ.

Löytyikö näistä asuista suosikkia?