08.01.2019

Posted at 20:54h in hyvinvointi, Yleinen by
0 Likes

Lempeä lämpöjooga, Hyvinvointicenterillä Porissa, oli ensi kokeilun perusteella juurikin nimensä mukainen. Etukäteen jännitti, että tehdäänkö siellä jotain itselle liian vaikeaa ja kuukahdanko kuumuuteen.

Pelkoni olivat kuitenkin aivan turhia sillä tunti oli kaltaiselleni rapakuntoiselle lähes joogan ensikertalaiselle (olen käynyt muutamalla astangajoogatunnilla joskus vuosia sitten) todella sopiva. Sellaista mukavan leppoisaa kehonhuoltoa, mikä sopi nyt loistavasti niin mielen kuin kropankin tilaan.

Salin lämpötilakaan ei ollut mitenkään pakahduttavan kuuma, vaan sellainen miellyttävän lämmin, mikä teki olosta rentoutuneen ja liikkeistä ja venytyksistä enimmäkseen nautinnollisen tuntoisia. 

Toki piti kestää myös hieman epämiellyttäviä tuntemuksia kehossa. Minulla on paljon yliliikkuvuksia (ihan diagnosoitu hypermobiliteettisyndrooma) ja muutamissa liikkeissä jouduin kiinnittämään erityistä huomiota siihen, että en kiusaa liikaa esimerkiksi alaselkääni. Myöskään ranteet eivät pitäneet ihan kaikesta, mutta onneksi esimerkiksi nelinkontien tehdyt liikkeet pystyi tekemään myös kyynerpäät maassa, jolloin ranteet säästyivät niihin kohdistuvalta kipua aiheuttavalta asennolta. 

Koin kuitenkin, että tietyistä kivuista huolimatta tunti tarjosi keholleni ehdottomasti enemmän hyvää kuin huonoa, joten menen kyllä toistekin. Toisin oli sen astangan aikoinaan, se tuntui monella tapaa vain pahalta ja loppuikin siksi lyhyeen. Mutta tällainen hellävarainen joogailu voisi olla minulle sopivaa.

Yksi aivan hirveä asia tunnista kuitenkin seurasi. Nimittäin aivan järjettömän kamala ”darra”. Pistin jo tunnilla merkille, etten hikoillut lämpimästä salista huolimatta juuri lainkaan. Nyt tänään todellisuus sitten iski ihan huolella. Kärsin ihan kunnollisesta nestehukasta.

Olen aina ollut huono juomaan ja tiedostanut kyllä, että minun pitäisi ehdottomasti pistää enempi nestettä koneistooni, mutta eilinen hikoilemattomuus ja tämän päivän totaalisen kamala olo päänsärkyineen ja lihaskramppeineen sai todellakin heräämään asiaan.

Mun keho on kuiva. Ei vain tänään, vaan se on ollut sitä jo pitkään. Ja tuo lämpimässä tehty aineenvaihduntaa kiihdyttänyt treeni oli sitten vähän liian kova niitti siitäkin huolimatta, että join sen aikana. 

Tänään menikin sitten pitkälle iltapäivään ennen kuin olo jotakuinkin normalisoitui. Pystyin vain lepäämään ja tankkaamaan enkä muista koska viimeksi olisin kärsinyt samanlaisesta pääkivusta. En edes oikeassa krapulassa.

Muistan kuinka joskus vuosia sitten kehonkoostumusmittauksessa mittaaja oli ihan kauhuissaan , ei suinkaan mun korkeasta rasvaprosentista, vaan huolestuttavan alhaisesta nestepitoisuudesta. Tää asia on nyt vihdoin oikeasti korjattava. On alettava juomaan. Todennäköisesti mun viimeaikaiset iho-ongelmatkin ovat vain seurausta tästä yleisestä kuivuudesta.

En tiedä miksi juominen on mulle niin vaikeaa. En edes tunne janoa kovinkaan helposti. Mutta nyt mä yritän tätä yhtä uudenvuodenlupausta, lisään vedenjuomista huomattavasti. Iho tarvitsee nestettä, aivot tarvitsevat nestettä. Ihan koko akka tarvitsee nestettä pysyäkseen hengissä.

Tiedän, että en ole ongelmani kanssa yksin. Kuka muu lupaa parantaa tapojaan juomisen suhteen?

– Kuvan Biancaneve -toppi ja BomBomin trikoot saatu 


12.08.2016

Posted at 23:48h in Yleinen by
0 Likes

Mä olen aina ajatellut, etten ole mitenkään kummoinen penkkiurheilija, että ei vaan kauheesti kiinnosta. Kovasti aina huokailen, kun kaiken maailman EM- ja MM-kisat, Karjala-turnaukset, Mäkiviikot sun muut seuraavat toinen toisiaan ja välillä tuntuu, ettei televisiostamme tule mitään muuta kuin urheilua. Samalla fiiliksellä olin taas, Olympialaiset alkoivat. Mutta niin sitä vaan kuitenkin kerta toisensa jälkeen huomaan itsekin uppoutuvani katsomaan milloin mitäkin kisoja, kun niitä tosissaan vahtaava mieheni vaan kanavan valitsee. 

Kaksi edellistä iltaa olemme ihastelleet ja kommentoineet naisten telinevoimistelua pystymättä menemään nukkumaan ennen kuin tulokset ovat selvinneet. Ai luoja, mitä teräsmimmejä! En vaan käsitä, miten ne pystyy sellaisiin temppuihin vaikkapa eritasonojapuilla. 

Nyt olen yksin kotona ja katselin äsken jousiammuntaa ja nyt mietin, että jaksaisko valvoa aamuyölle saakka nähdäkseen naisten moukarinheiton karsinnan. Moukariringistä nimittäin löytyvät meikäläisen ns. kaksoisolennot, ainakin Pumpuin FB-sivulta bongaamani BBC-sportin testin mukaan. Mä luulen, että vois olla aika inspiroivaa katsella sellaisia fyysisesti edes hitusen samaistuttavan oloisia naisia tekemässä huippusuorituksia!

Kuvakaappaus BBC.n sivuilta

Lähimmät Olympic body matchit mulle olivat Puolan Joanna Fiodorow ja Jamaican Daina Levy. Piti heti googletella kyseiset moukarimimmit ja kyllä he koon ja vartalonmuodon puolesta kovasti tutulta näyttivät. Toki tuo laardin ja lihaksen suhde on heillä pikkuisen eri kuin kaltaisellani peruspylleröllä, mutta silti. Noiden naisten näkeminen on hyvä muistutus siitä, että hyvä kunto ja suorituskyky ei ole vain hoikkien ihmisten saavutettavissa. 

Että ei muuta kuin reeniä horo reeniä! Lihavakin voi olla urheilullinen ja hyvässä kunnossa vaikka ei suorittaisikaan laihtuminen mielessään. Sillä ajatuksella mä tänäänkin salilla taas kyykkäsin, lankutin ja hikoilin, että mua kiinnostaa enempi se mihin ne mun vatsamakkaroiden ja reisilaardien alla olevat lihakset pystyvät kuin se mikä on mun vaatekoko taikka paino. 

Mutta hei, käykää tekin etsimässä omat body matchinne olympiaurheilijoista ja inspiroitukaa!