08.01.2019 Joogakokeilua ja kaamea darra

Lempeä lämpöjooga, Hyvinvointicenterillä Porissa, oli ensi kokeilun perusteella juurikin nimensä mukainen. Etukäteen jännitti, että tehdäänkö siellä jotain itselle liian vaikeaa ja kuukahdanko kuumuuteen.

Pelkoni olivat kuitenkin aivan turhia sillä tunti oli kaltaiselleni rapakuntoiselle lähes joogan ensikertalaiselle (olen käynyt muutamalla astangajoogatunnilla joskus vuosia sitten) todella sopiva. Sellaista mukavan leppoisaa kehonhuoltoa, mikä sopi nyt loistavasti niin mielen kuin kropankin tilaan.

Salin lämpötilakaan ei ollut mitenkään pakahduttavan kuuma, vaan sellainen miellyttävän lämmin, mikä teki olosta rentoutuneen ja liikkeistä ja venytyksistä enimmäkseen nautinnollisen tuntoisia. 

Toki piti kestää myös hieman epämiellyttäviä tuntemuksia kehossa. Minulla on paljon yliliikkuvuksia (ihan diagnosoitu hypermobiliteettisyndrooma) ja muutamissa liikkeissä jouduin kiinnittämään erityistä huomiota siihen, että en kiusaa liikaa esimerkiksi alaselkääni. Myöskään ranteet eivät pitäneet ihan kaikesta, mutta onneksi esimerkiksi nelinkontien tehdyt liikkeet pystyi tekemään myös kyynerpäät maassa, jolloin ranteet säästyivät niihin kohdistuvalta kipua aiheuttavalta asennolta. 

Koin kuitenkin, että tietyistä kivuista huolimatta tunti tarjosi keholleni ehdottomasti enemmän hyvää kuin huonoa, joten menen kyllä toistekin. Toisin oli sen astangan aikoinaan, se tuntui monella tapaa vain pahalta ja loppuikin siksi lyhyeen. Mutta tällainen hellävarainen joogailu voisi olla minulle sopivaa.

Yksi aivan hirveä asia tunnista kuitenkin seurasi. Nimittäin aivan järjettömän kamala ”darra”. Pistin jo tunnilla merkille, etten hikoillut lämpimästä salista huolimatta juuri lainkaan. Nyt tänään todellisuus sitten iski ihan huolella. Kärsin ihan kunnollisesta nestehukasta.

Olen aina ollut huono juomaan ja tiedostanut kyllä, että minun pitäisi ehdottomasti pistää enempi nestettä koneistooni, mutta eilinen hikoilemattomuus ja tämän päivän totaalisen kamala olo päänsärkyineen ja lihaskramppeineen sai todellakin heräämään asiaan.

Mun keho on kuiva. Ei vain tänään, vaan se on ollut sitä jo pitkään. Ja tuo lämpimässä tehty aineenvaihduntaa kiihdyttänyt treeni oli sitten vähän liian kova niitti siitäkin huolimatta, että join sen aikana. 

Tänään menikin sitten pitkälle iltapäivään ennen kuin olo jotakuinkin normalisoitui. Pystyin vain lepäämään ja tankkaamaan enkä muista koska viimeksi olisin kärsinyt samanlaisesta pääkivusta. En edes oikeassa krapulassa.

Muistan kuinka joskus vuosia sitten kehonkoostumusmittauksessa mittaaja oli ihan kauhuissaan , ei suinkaan mun korkeasta rasvaprosentista, vaan huolestuttavan alhaisesta nestepitoisuudesta. Tää asia on nyt vihdoin oikeasti korjattava. On alettava juomaan. Todennäköisesti mun viimeaikaiset iho-ongelmatkin ovat vain seurausta tästä yleisestä kuivuudesta.

En tiedä miksi juominen on mulle niin vaikeaa. En edes tunne janoa kovinkaan helposti. Mutta nyt mä yritän tätä yhtä uudenvuodenlupausta, lisään vedenjuomista huomattavasti. Iho tarvitsee nestettä, aivot tarvitsevat nestettä. Ihan koko akka tarvitsee nestettä pysyäkseen hengissä.

Tiedän, että en ole ongelmani kanssa yksin. Kuka muu lupaa parantaa tapojaan juomisen suhteen?

– Kuvan Biancaneve -toppi ja BomBomin trikoot saatu