Taas yksi musta pusero. Eikö niitä ole jo kaappi täynnä? Mutta ei ollu vielä yhtään off shoulder -mallista! Muistan joskus vuosituhannen alussa käyttäneeni paljonkin tällaisia olkapäät paljastavia yläosia (yksi meshkankainen yläosastaan rypytetty paita oli ihan lemppari! :D), mutta sitten niitä ei taas hetkeen markkinoilla näkynyt.

Mutta nyt on olkapäiden paljastelu jälleen ajankohtaista ja hyvä niin, sillä itse tykkään tästä pääntien mallista edelleen kovasti. Pieni pala paljasta pintaa keventää yleisilmettä kovasti ja itse ainakin laajennan kaula-aukkoa mieluummin noin leveys suuntaan kuin tissivakoa kohti. 

farkut-Levi's/pusero-H&M/kengät-Crocs (saatu)/laukku-Diesel/korvikset-Nouseva Myrsky (saatu)

H&M:ltä hankittu paksua ribbineulosta oleva paita on ehtinyt tällä viikolla päälle jo moneen otteeseen ja osoittanut kaveeraavansa hienosti niin farkkujen kuin hameenkin kanssa. Ihan juuri tuota samaa puseroa en enää Henkkamaukan nettikaupasta löytänyt, mutta plussamallistosta löytyy yksilö jonka uskaltaisin väittää olevan ainakin melkein sama. Omani oli normimalliston puolelta ja maksoi kympin vähemmän kuin tuo HM+ -versio. Toki monia muitakin off shoulder -yläosia heidän valikoimistaan löytyy samoin kuin lähes jokaisesta ketjuliikkestä tällä hetkellä.

hame-Junarose (saatu)/pusero-H&M/kengät-Minna Parikka/korvikset-Even&Odd/laukku-Diesel

Kuten kuvista näkyy, itselläni paita ei luonnolisimmillaan kuitenkaan asetu ihan nimensä mukaisesti, vaan nousee olkapäiden "kulmien" yli. Toki pääntien saa vedettyä niinkin, että on kokonaan olkapäät paljaana, mutta omat hartiani kun ovat hieman tuollaista mallia "luiska", tuntuu puseron vaivattomin asento olevan hieman peittävämpi. Ei haittaa mua, nätiltä näyttää kuitenkin ja pääntie on joka tapauksessa  avaran näköinen.

Veikkaan tästä paidasta syksyn pese & pidä -yksilöä, joka tuskin ehtii paljoa vaatekaapin hyllyllä makoilemaan. 

 


Neuleturbaani – ​Nurmi ClothingPisarakorvikset – Uhana Design / Nahkalaukku – Marimekko / Nilkkurit – Palmroth Original

Blogit on kyllä viheliäisiä. Kollega Nina esimerkiksi kertoi juuri pari päivää sitten olleensa oman bloginsa uhri "jouduttuaan" tilamaan aiemmin kollaasiin kokoamansa tuotteet H&M Premium -mallistosta. Minä puolestaan kiroan, että miksi pitikään nähdä Nelliinan ja Nooran blogeissa vilahduksia Palmroth Originalin uutuuksista, sillä nuo kollaasissa näkyvät kiilotnahkaist Chelsea bootsit ovat nyt palaneet kiinni verkkokalvoihini tuijoteltuani niitä verkkokaupasta monta kertaa päivässä. (se sivu on ollut auki välilehdissä jo kaksi päivää 😀 )

Viininpunaisen himotuksen numero 2 puolestaan bongasin Kolmistaan blogin Karoliinan päästä, kun Nurmi Clothingin neuleturbaani suorastaan huusi nimeäni. 

Kollaasin kaksi muuta viininpunaista asiaa puolestaan on jo vanhempia himotuksia. Uhanan Pisara-korviksia olisi ihana omistaa kaikissa vaatekaappiin passeleissa väreissä, niin ei enää koskaan olisi puutetta asuun sopivista korvakoruista. Nuo viininpunaista ja hempeää roosaa yhdistelevät pisarat olisivat aivan täydelliset syksyyn. 

Marimekon kaunista Miniä 2 -laukkua taas olen ihastellut kerta toisensa jälkeen liikkeessä käydessäni. Ostoskassin näköiset nahkalaukut ovat suuri heikkouteni. 

Niin paljon vähemmillä mieliteoilla kyllä säästyisi, kun ei viettäisi aikaansa täällä internetin pauloissa. Kaupoissa kierrellessäkin toki näkee monia omasta mielestä ihania asioita, mutta siellä ne myös torppaa nopeammin. Kaukaa upealta näyttävä neule tuntuukin käteen karhealta ja maailman kauneimmat kengät osoittautuvat heti sovittamalla väärän mallisiksi. Problen solved, ei tee enää mieli.

Netissä nähtynä himotuksen kohteesta ehtii luoda mielessään koko vaatekaappinsa pelastajan ja ennen fyysistä kohtaamista on ehtinyt miettiä kymmenen eri asua mihin meinaa halujensa kohteen yhdistää. Kiima sen kuin kasvaa, kun kaikki realiteetit eivät ole heti todettavissa.

Se on ainakin itselleni ihan hirvittävän vapauttava tunne, kun joku mielessäni täydelliseseksi kuvittelema tuote osoittautuukin sovittaessa huonoksi. Enää ei tarvitse tehdä itse päätöstä, että ostaako vaiko eikö. Näin kävi aikoinaan esimerkiksi Minna Parikan Pupu nilkkureiden kanssa. Säästin rahaa niitä varten ja kenkien kuva oli jopa puhelimeni taustakuvana hetken aikaa. Mietin kuitenkin koko ajan, että raskisinko mä muka oikeasti ostaa lähes 400 € kengät. Kun vihdoin koitti sovituksen aika ja puput osoittautuivat lestiltään liian kapeiksi minulle, tunsin vain suunnatonta helpotusta enkä lainkaan pettymystä. Ihanaa, ei tarvinnut enää elää sen himon vallassa. Päätös oli tehty puolestani.

Mutta kuka tekis mun puolesta nyt päätöksen noiden nilkkureiden ja turbaanin suhteen? Taitaa kyllä pankkitili olla se paras neuvonantaja tässä kohtaa. 


Ekan kuvan reput Asos 69 €  / Asos 76 €

Onko teillä jäänyt vuosien varrelta mieleen jotakin vaatteita tai asusteita jotka olette aikoinaan nakanneet kiertoon ja vuosia myöhemmin niiden muisto on palannut kummittelemaan mieliinne ja eroon hankkiutuminen on kirvelevästi kaduttanut? 99% kiertoon kärrätyistä kamppeista on itsellä unohtunut jo siinä vaiheessa, kun kirpparikassi on kuukausitolkulla odotellut vaatehuoneen nurkassa eteen päin pääsyään, mutta muutama viiltävä poikkeuskin mukaan mahtuu. Lähivuosina olen kaiholla muistellut mm. kaksia yläasteaikaisia Vagabondin kenkiä, jotka olisivat nyt 2010-luvulla todellinen hitti. Esimerkiksi ysäriltä tuttua ja jälleen pinnalla olevaa tolppakorkomuotia voisi testailla hyvin niillä vuoden -96 mustilla Vagabondeilla, jotka näyttävät hyvin pitkälti näiltä nilkkureilta, elleivät ne olisi lentäneet ulos kenkäkaapista siinä 2000-luvun alun terävien kärkien ja ohuiden korkojen huumassa.

Parikymppisenä sitä ei vielä ollut ehtinyt ymmärtää kuinka nopeaa muodin kierto loppujen lopuksi onkaan, vaan kuvitteli naivisti, että omat teini-ajan jutut eivät missään nimessä enää koskaan voisi olla ajankohtaisia. Ja ei, en todellakaan kaipaile mitään 90% angel -napapaitoja tai muitakaan vaatteita, mutta laadukkaiden nahkakenkien ja laukkujen kohdalla olen nykyään sitä mieltä, että voivat hyvinkin levätä vuosia kaapissa odottamassa uudelleen tulemistaan.

Laukuista puheen ollen, yksi niistä hukatuista teiniajan kamoista joita olen myöhemmin ikävöinyt, on Ranskassa asuvalta tädiltäni joskus 90-luvun alussa saamani reppu, jollaista nyt himoitsen. Se oli aika tasan tämän Asoksen repun mallinen (ilman sivutaskuja), mutta musta. En ihan tarkkaan muista oliko tuo yläasteella käyttämäni laukku nahkaa vai keinonahkaa, mutta vaikka tällä hetkellä haaveilenkin aitonahkaisesta mustasta repusta, niin kyllä iloitsisin suuresti vanhasta repustani keinonahkaisenakin, jos se vaan jostain ilmestyisi. Mutta mulla on kyllä aika vahva muistikuva, että kyseinen ysäriveska on laitettu kiertoon jo joskus 15 vuotta sitten ymmärtämättä ollenkaan, että sen muotoilu tulisi nousemaan kuolleista jälleen 2015.

Whistles, Zalando / Kiomi, Zalando

Nyt mä sitten vaan tuijottelen mustia nahkareppuja kaupoissa ja internetissä ja mietin, että en mä nyt kuitenkaan montaa satasta sellaiseen raskisi laittaa. Kokosin tähän muutamia eri hintaluokkien edustajia ostopaikkoineen. Oma nahkareppuinnostukseni sai alkusysäyksensä tuosta allaolevan kollaasin Michael Kors -repusta nähdessäni sen Stockalla joskus loppukeväästä. Mutta ei, mä en yksinkertaisesti ole nainen, joka osaisi laittaa laukkuun monia satoja (puhumattakaan tuhansista) euroja. (Tästäkin aiheesta ollut mielessä ihan oma postauksensa. Siis merkkilaukut, hintakipuraja ym.)

Nyt enemmän malleja vertailtuani tykkäisin ulkonäöltään eniten ehkä yltä löytyvästä Whistlesin repusta, mutta se on kooltaan turhan pieni. Minireppuhommaan en nyt sentään lämpeä sen aikakauden jo kerran kokeneena! Ja sitä paitsi reppu on mielestäni juurikin sellainen väline johon pitää mahtua suht paljon tavaraa. En nyt mitään naparetkeilijän megarinkkaa tässä nahkareppukuumotuksessani kaipaile, mutta sellainen keskikokoinen veska, joka vetäisi sisäänsä pakollisten lompakon, puhelimen ym. lisäksi myös vaikkapa meikkipussin, villapuseron, lounaseväät ja iPadin.

Saattaa kuitenkin olla, että tämä reppuhomma jää pelkän haaveilun tasolle, kuten jäivät kesän alussa himottelemani hopeanväriset terveyssandaalitkin. Kun sandaaleita vihdoin olisi löytynyt melko sopuhintaan alesta, alkoi kesä olla jo selkeästi ohi ja mietin, että ensi kesänä on varmasti jo jotkut uudet tuulet ja uudet "pakko saada" -sandaalit, joten sitä aikaa odottamaan ei enää tämän kesän hittejä kannattaisi hankkia. Eli katsellaan tätä reppuhommaakin sitten seuraavien alennusmyyntien aikaan, että vieläkö herättää tunteita.

Lämmittääkö nahkareput kenenkään muun mieltä?

Ted Baker, Zalando / Michael Kors, Zalando / Rebecca Minkoff, Zalando