31.10.2011

Posted at 10:37h in Yleinen by
0 Likes

Kirjoittelin jo aiemmin minun ja muutaman muun bloggaajan parin viikon takaisesta vierailusta hattufirma KN Collectioniin, mutta siitä postauksesta jäi vielä puuttumaan iso läjä omia hattusovittelukuviani, joten niiden vuoro on nyt.

Olen tosiaan aina ollut ihastunut kaikenmoisiin päähineisiin, mutta erityisesti tänä syksynä hatut ovat tuntuneet entistäkin tärkeämmiltä. Jotain tekemistä asian kanssa voi olla sillä, että en ole itsestäni riipumattomista syistä päässyt hyvin hyvin pitkään aikaan kampaajalle, joten reuhkan julkinen esittely ei paljoa innosta. Mutta juuri tällaisia kriisikausia varten on luojan kiitos olemassa kypärää ja myssyä jos jonkinmoista. Mutta vaikka niistä päähineistä kuinka tykkäiskin, niin ihan kaikki ei välttämättä omaan päähän sovi, sen osoittavat myös jotkut tämän postauksen kuvat.

Yllänäkyvän mustan huopahatun nimesin Lentoemännäksi. Jokin tuossa ristiriitaisia tunteita herättäneessä asusteessa toi ihan mieleen reippaana matkustamon ovella hymyilevät hatuin, huivein ja hansikkain viimeistellyt lentoemot. Minä jollain omituisen kierolla tavalla tykkäsin tuosta hatusta, mutta tosiasiahan on, että ei se oikein istu omaan tyyliini. Mutta saa sitä tykätä hölmöistäkin jutuista vaikkei ne aina ihan niin omaa itseä olisikaan.

Mä en tiedä pidänkö mä tuosta ylimmästä punaisesta piposta  lähinnä sen takia, että näytän tuossa kuvassa jotenkin niin nuorelta vai onko se muutenkin tosi kiva. Mä jotenkin tykkään tuollaisista pipoista jotka tekee musta vähän pallopään näköisen. 😀 Violetti hattu puolestaan menee tuon kukkakoristuksensa takia hieman minulta ohi, mutta toisaalta väri sopii mielestäni todella hyvin kalpeisiin kasvoihini, joten ihastuin siihenkin.

Mutta mitäs veikkaatte tuolle harmaalle turbaanipipolle käyneen? No niinpä, kassan kautta kotiin. Olen niin riippuvainen ohuesta kesäturbaanistani, joten kyllä kai sitä pitää olla myös lämmin talviversio. Nyt mua vaan jäi himottamaan sama vehje myös muissa saatavilla olevissa väreissä eli mustana ja punaisena. Katsotaan nyt kauanko pystyn vastustamaan. Hintaa tuolla villa-akryyli (50% ja 50%) -pipolla oli ainakin tuolla KN:n omassa puodissa 35 €.

Tuota Zoe-hattua tosiaan soviteltiin ahkerasti kaikkien meidän osallistujien toimesta, eikä suotta. Saimme valita ilmaiseksi yhdet valinnaiset hatut ja tuo harmaa versio lähti Minnan mukaan ja ehkä hieman yllättävästi myös minä päädyin samaan hattuun, mutta tietenkin turvallisesti mustana. Olin ensinäkemältä sitä mieltä, ettei tuollainen pompula-lippahattu voi sopia minulle, mutta ihastuin lopulta ihan ikihyviksi.

Täytyy muuten sen verran mainita tuosta peilissä näkyvästä asusta, että pellavainen neulemekko on parin kuukauden takainen löytö mamman vaatekaapista. InWearin kolttu on varmasti yli 15 vuotta vanha ja edelleen ihan suunnattoman pätevässä kunnossa. Mekosta tuli heti olkatoppausten poistamisen jälkeen yksi syksyn lempivaatteistani, niin käsittämättömän mukava se on päällä. Toisinaan se saa kaverikseen lämpöä ja turvaa tuovan neuletakin (tässä asussa Vieruska-neuletakki joka on mamman kätten töitä) toisinaan taas hieman räyheämmin nahkarotsin ja pitkät maiharisaappaat.

Niin.. kuten sanoin, niin ihan kaikki hatut ei sit ehkä oo ihan oma juttu. Vai mitä ootte mieltä ylimmän kuva ihanasta kesähatusta? Tohon kun yhdistäis kivan mustan uikkarin jossa on edessä kaistale seeprakuosia niin kyllä olis ens kesän rantalookki kunnossa. 😀

Räiskähtelevän pinkin höyhenhässäkän puolestaan nostaisin ilolla kutreilleni aurinkoisiin kesähäihin. Voin niin nähdä itseni litkimässä skumppaa tuo hyvällä tavalla överi luomus päässäni ohuiden kengänkorkojeni upotessa puutarhajuhlissa nurmikkoon.

Mitä viimeiseen hattuun tulee, niin mustalla lierihatulla nyt ei voi juuri mennä vikaan. Mä olen ihan vakuuttunut että tarvitsen lisää hattuja.

Viimeisestä kuvasta puolestaan näkee kaikkien mukana olleiden hattuvalinnat. Tai siis ainakin yhdet niistä, moni meistä kun tosiaan osti lisää päähineitä sitten vielä sen saadun lisäksi.

Eikös ole vallan loistavia valintoja kaikilla?

Yksi hatujuttu viime viikolta vielä tähän loppuun. Mun Mamma soitti mulle muutama päivä sitten töihin kesken kirpputorikierroksensa. Puhelu meni seuraavasti: Mamma: Ostanko sulle stetsonin? Minä: Joo, toki! Osta ihmeessä! Laskettuani luurin aloin miettimään, että se sanoi tosiaan että stetsoni. On kaksi vaihtoehtoa, joko se on päässäni jotain ultimaalisen mahtavaa, tai sitten sanoinkuvaamatonta horroria. Stetsonin kohdalla ei vaan voi olla mitään välimallia nimeltä ”ihan kiva”. 😀

Mamma kyllä vakuutti kyseessä olevan todella hieno ja laadukas huopainen musta yksilö, jonka hän uskoo passaavan minulle hienosti. Mamman vainu ei kyllä onneksi ole mennyt koskaan pahasti pieleen, joten jännityksellä odotan hatun näkemistä. Niin varmasti tekin…

PS: KN Collectionin tämän talven mallistoon voit tutustua heidän nettisivuillaan.


22.10.2011

Posted at 17:18h in Yleinen by
0 Likes

Vaikka olenkin erityisesti tänä syksynä kokenut oloni alastomaksi, jos olen ollut liikkeellä ilman päähinettä, niin voisin silti väittää olleeni hattuihminen jo lapsuudesta lähtien. Päässäni on vuosien aikana nähty kaikenlaisia lierihattu, huopahattu, myssy, turbaani ja huivivirityksiä. Laiskan tukanlaittajan, eli minun, pelastus on kasa päähineitä. Minun ei siis tarvinnut kahdesti miettiä, kun Pupulandian Jenni viime viikolla kyseli, josko haluaisin tulla muutaman muun bloggaajan kanssa tutustumaan hänen ystävänsä Katin vetämän KN Collectionin tuotteisiin hattukestien merkeissä.

Niinpä siis suuntasin viime viikonlopun reissuillani myös Keravalle, missä KN Collectionin toimitilat ja myymälä sijaitsevat ja vietin mahtavat kolme tuntia sovitellen kymmeniä ja kymmeniä mahtavia päähineitä. Voitte kuvitella minkälainen hulina pienessä liikkeessä kävi, kun minä, Jenni, Minna Cest -blogin Minna ja Oi Ihana Turhamaisuus -blogista tuttu Annukka peilailimme, kuvailimme ja kikatimme Katin opastaessa meitä syvemmälle hattuiluun. Kivoja kuvia on ihan valtava kasa, joten luvassa on kaksi hattujen täyteistä postausta. Nyt ensin ylestunnelmia ja kakkososassa sitten enemmän omaa pärstääni erilaisilla hatuilla kuorrutettuna.

Aah, kuinka ihanalta näyttääkään tuollaiset kymmenet hyllymetrit täynnä värikkäitä baskeripinoja! Jos ei noistra valikoimista löydy jokaiselle sopivaa väriä, niin jo on ihme.

Olen itsekin käyttänyt baskereita aikoinaan paljonkin, mutta viime vuosina ne ovat jostain syystä hautautuneet laatikoiden pohjalle. Minusta on aina tuntunut siltä, etten oikein osaa asetella baskeria kauniisti, pitää ehkä jatkaa harjoittelua. Vaikka rusettibaskeri tuntuikin omasta mielestäni vähän turhan tyttömäiseltä, niin nyt kuvia katsoessa täytyy todeta, että eihän se oikeastaan näytäkään hullummalta.

Jenni näytti upealta ihan hatussa kuin hatussa. Erityisesti kylmät violetin, sinisen ja punaisen sävyt saivat tytön oikein hehkumaan mätsäten upeasti päivän huulipunasävyyn.

Toiset näyttää tyylikkään viileiltä jopa hylkeenpyytäjän mieleen tuovassa karvareuhkassa…

.. toisia kyseinen tyyli taas ei ihan niin kovin imartele.

Villakankainen turkistupsulla somistettu Zoe-hattu taisi ihastuttaa jossain määrin meitä kaikkia ja sitä soviteltiinkin todella ahkerasti. Itse en ensin uskonut tuon tyylisen lakin passaavan itselleni, mutta kuinkas kävikään.. selviää myöhemmin. 😉

Nyt ajankohtaisten talvihattujen lisäksi KN Collectionilta löytyy tietysti myös kesään ja juhliin sopivia ihanuuksia. Hattujen käyttö esimerkiksi häissä on Suomessa  mielestäni ihan harmittavan vähäistä. Jos ei suuren suuret lierit innosta, niin kehotan kokeilemaan seuraavan häävieraan asun kanssa edes jotain upeaa hiuskoristetta tai pannalla päässä pysyvää pienempää hattua. Mutta tuota Annukan kuvaa katsoessa tajuaa kyllä, että kyllä välillä saa olla hatulla kokoakin. Annukka on kyllä siitä onnellinen ihminen, että hänestä ei saa naurettavan näköistä oikein millään hatulla, vaan hän näyttää kaikkien päähineiden kanssa siltä kuin olisi syntynyt pillerirasia tai upea juhlahattu päässään.

Kati yritti kovasti sanoa meille, että tuon Jennin sovittaman sinisen pillerihatun puetus, eli tuo rusetti (puetus tarkoittaa hatun koristetta, tämä oli uusi sana minulle)  kuuluisi taakse, mutta me kaikki neljä oltiin sitä mieltä, että hattu näytti paljon mielenkiintoisemmalta rusetti eteenpäin puettuna. Sehän menisi niskassa ihan hukkaan!

Minna onnistui rokkaamaan jopa tuon punaisen leirihatun, jonka minä nimesin Dolly Parton -hatuksi. Minä puolestaan näytin samassa hatussa Pirjo-Riitan mummolta. Ei oo reilua.

Kuka voi vastustaa tupsumyssyjä? Minä vastusin ennen, mutta enää en pysty. Ihania.

Isosilmäiset hattupäät ovat ihan samanlaisia mitä kummitätini liikkeessä oli, kun olin pieni.

Niin kivoja kuin monet hattumallit olivatkin, niin naisellisia rusetteja ja kukkia oli minun makuun vähän liikaa. Itse kaipailin lisää hieman yksinkertaisempia koristeita ja Kati lupasikin pistää palautteeni mieleen.

Saimme jokainen valita yhdet hatut ilmaiseksi mukaamme ja voin kertoa, että yhden suosikin valitseminen ei ollut kenellekään meille helppoa. Vaihtoehtoja punnittiin hartaasti ja lähes kaikki joutuivatkin saadun hatun lisäksi kuljettamaan jotain vielä kassankin kautta.

Jos oli tarjolla Dolly Partonia, hylkeenpyytäjää ja venäläistä sotilasta, niin riemua riitti myös tuosta Blossom-hatusta. Jenni esittääkin tässä parhaillaan miten hattu vaikuttaa knatajaansa, se päässä ei voi kävellä normaalisti, vaan päähine pakottaa hypähtelemään yli-iloisesti. 😀

Blossom muuten oli yksi ensimmäisiä pukeutumiseeni vaikuttaneita julkkiksia/hahmoja, minä nimittäin hankin samettisen lierihatun, jonka lieri nostettiin edestä pystyyn, juurikin Blossomin innoittamana.

 

Mulla alkaa olla pikku hiljaa kiire loihtia itsestäni ihminen ennen kuin suuntaan Encen kanssa syömään ja sen jälkeen katsomaan Magiaa! -nimistä taikashowta joka sisältää taikojen lisäksi mm. tulennielentää ja jonglöörausta. Varmaan kiva ilta tulossa.

Teille haluaisin kuitenkin vinkata, että jos olette suuntaamassa vielä huomenna avoinna oleville Muotimessuille Helsingin messukeskukseen, niin KN Collectionilla on siellä osasto 5N34. Siellä voi siis käydä tutustumassa mallistoon ja hankkia ihannuksia omaksi.

Ja tässä vielä KN Collectionin omat nettisivut, missä esillä koko mallisto ja heidän Facebook-sivunsa, jossa myös paljon ihania kuvia.

Hattuillaan lisää lähipäivinä!


09.10.2011

Posted at 23:41h in Yleinen by
0 Likes

..mm niistä on huippuilta tehty.

Melkoinen Helsingin reissu. Kivaa oli ja halvaksi tuli. En ehtinyt/jaksanut shoppailla, skumppa oli ilmaista ja paluumatkakin oli Tampereelle asti maksuton konduktöörien unohdettua minut ja lipunostoyritykseni tyystin. Eilinen meni syödessä hyvää ruokaa ja juotua hyviä ja vähemmän hyviä juomia. Itse Voicen muotiviikko -tapahtuma ei tarjonnut kovinkaan mielenkiintoista ohjelmaa, mitä nyt muutamat mekot catwalkilta katsastin, mutta seuran vuoksihan mä sinne meninkin. Kaapelitehtaalla hikoilemisen jälkeen siirryttiin sitten jatkamaan iltaa Tigeriin, missä viihdyttiin ainakin Salluskan ja Moksun kanssa tappiin saakka.

Edellämainitut neitoset varmasti rakastavat minua tämän postauksen jälkeen, mutta mun muistikortille tallentuneesta surkeasta muutaman kymmenen otoksen seasta nämä olivat ainoat joiden edes jollain tavalla saattoi katsoa ylittävän julkaisukelpoisuuden kynnyksen. Sen pidemmittä puheitta tässä siis muutama otos eiliseltä todistamaan, että hauskaa ainakin oli. 😀

Aluksi niitä vähemmän hyviä juomia. Jauhetulla naaraspuolisella kokenillikirvalla värjätty (moksulta oppii aina jotain uutta) katkera juoma, eli Campari ei meille oikein kovasti maistunut, mutta näyttihän tuo ainakin Iinan imusta päätellen uponneen siihen asti, että löydettiin  skumppatarjoilut.

Pilliviikset jos mitkä viimeistelevät naisellisen bilelookin.

Sallallakin oli mieli korkealla ja muuvit kohdallaan.

Ei käryäkään mitä mimmit tässä touhuaa..  Salla tuijottaa Iinan boobseja ja Iina näyttää paholaiselta punaisine sarventynkineen.

Bileet joissa juodaan shampanjaa ei voi olla ihan paskat. Mutta seuraava päivä puolestaan saattaa olla..

Olinhan se minäkin ikuistunut pariin ruutuun, edustavana kuten aina. Pallokala-look on syksyn uusin hitti, ihan totta uskokaa mua. Mitä paksummat posket ja pyöreempi naama, sitä hotimpi ämmä.

Eikös aika moni baarikävijä oo viikonlopun jälkeen sitä mieltä, että jos onnistui pääsemään jonkun haarojen väliin, niin reissu oli onnistunut. Kuvasta päätellen minä näköjään pääsin. 😀

 

Kunnon tyttökekkerit aina silloin tällöin tekee kyllä hyvää. Reissaaja on siis väsynyt, mutta onnellinen. Pallokala pahoittelee, kiittää ja kuittaa.