24.06.2011

Posted at 11:34h in Yleinen by
0 Likes

Heii!! Pikaiset terkut taalta aurinkoisesta Bulgariasta. (ilman skandeja) Eipa oo juuri valittamista. Kuollut koppkuoriainen hotellihuoneessa sinne saapuessamme on ollut matkan negatiivisin juttu ja siitakin paastiin yli aika nopeasti vaikka otokkakammoisia molemmat ollaankin.

Positiivisiin juttuihin on kuulunut sitten mm. pilveton taivas, lammin merivesi, ihanat tarjoilijat, kaks mansikkamargaritaa vitosella, loistavat kekkerit, hyva seura, kiireeton loikoilu kirjan kanssa uima-altaalla, matkaseuralaisen maksama nautinnollinen ja rentouttava kokovartalohieronta ja monet muut jutut.

Mitaan sen kummempaa ei ole reissulla tehty kuin otettu rennosti seka syoty ja juotu hyvin. Ihan just sita mita tilattiin. Ma ainakin kaipasin ihan totaalista akkujen lataamista ilman minkaanmoisia velvotteita ja sita tama viikko on todellakin tarjonnut. Ja samalla linjalla jatketaan seuraavatkin paivat. 

Hieman sentaan pitaa nillittaa. Olen jatkanut taallakin epatoivoista bikinien etsintaa, mutta turhaan. Jonkun ylemman uimapukutahon mielesta me isotissiset pyllerot ei nakojaan kuuluta rannalle eika uima-altaille. Yhdessa uikkarikaupassa nuori myyjatytto kysyi minun kokoa ja kun ilmoitin kirjaimeni muljahtivat hanen silmat ja leuka putosi lattialle ja han vaan pudisteli paataan kauhuissaan. Just. Kiitti vaan kovasti ”huomaamattomasta” kauhureaktiostasi. 😀

Onneks mulla on kuitenkin yksi olkaimeton kokouikkari mun eripari bikinien lisaksi niin saa edes valilla vaihtaa. Mutta aion pettymyksista huolimatta koluta jokaisen vastaantulevan uikkariputiikin lapi, jos vaikka ihmeita joskus tapahtuisi.

Hieman pitaisi muutenkin shoppailurintamalle saada myotaisemmat tuulet, silla nyt olisi oikeasti hieman tarve. Sain nimittain kesken reissun kuulla paasevani heti taalta palattuani pikaiselle matkalle Wieniin ja siella pitaisi olla jotain smart casualia paalle puettavaa. Taalta paluun ja Wienin koneen lahdon valilla on kuitenkin vain n. vuorokausi joten minun ei kannata lahtea matkaamaan valissa Poriin.

Laukussa on vaan pelkkia rantakamppeita eika edes yksiakaan korkokenkia. Voi siis olla etta joudun tekemaan jonkun mekko + kengat ostokset, jos ei taalta niin sitten Helsingista. Kovin on harmillista. ;D Eikos siella ole kivasti jo alet kaynnissa?

Mut joo, nyt on varmaa sit aika paivan ainoille ”velvollisuuksille”. Aion menna rannalle makaamaan kuin lahna ja valilla meinaan leikkia meressa hyljetta. Kuulostaa ihan loistavalta suunnitelmalta, eiko?

Ma tosiaan palailen reissuiltani vasta ensi viikon perjantai-iltana, joten taalla on edelleen hieman hiljaista viela viikon verran. Mutta sitten varmaan juttua riittaakin taas ihan vasymykseen asti.

Mahtavaa juhannusta teille kaikille!!


15.06.2011

Posted at 22:56h in Yleinen by
0 Likes

Näin harmaan ja hieman sateisen päivän päätteeksi on kiva palata viime viikonlopun helteisiin ja leppoisiin tunnelmiin. Sain pitkästä aikaa vanhemmat vierailulle luokseni ja vietimme sunnuntaita Meri-Porin kauniisiin maisemiin tutustuen. Kymmenestä Porissa viettämästäni vuodesta huolimatta monet upeat paikat olivat minullekin aivan uusia tuttavuuksia. Ei siis tarvinnut lähteä muutamaa kymmentä kilometriä kauemmas kotoa päästäkseen turistitunnelmaan.

Uusien maisemien lisäksi viikonloppu toi mukanaan jotain muutakin ennennäkemötäntä. Olen pitkän aikaa varsin ponnekkaasti vannonut, että maksimekot eivät ole minua, tissevää pylleröä varten ja olenkin suosiolla jättänyt maata viistävät koltut sovittamatta. Sunnuntaina kaipasin kuitenkin jotain ilmavaa päällepantavaa ja totaalisessa kesämekkojen puutteessa päädyin sovittamaan mamman matkalaukusta löytynyttä mekkoa. Voi sitä helppouden, vapauden ja mukavuuden tunnetta! En paljoa jaksanut välittää siitä miltä loimi päälläni näytti, vaan nautin vaan helposta olosta ja painelin koko päivän menemään helmat hulmuten.

Pitkä helma osoittautui parhaaksi ystäväkseni mm. hyttysiä vilisseessä Reposaaren linnakepuistossa missä kävimme ihmettelemässä sodan aikaisia juoksuhautoja ja bunkkereita. Kun sääret olivat mekon alla piilossa ei hyttysten häätämiseen tarvinnut keskittyä muualta kuin päästä ja käsivarsilta.

Mun elämäni miehet, isi ja muru tiirailemassa Linnakepuiston tähystystornista merelle.

Reposaaressa sijaitseva ravintola Merimestakin oli itselleni uusi tuttavuus. Vaikka kalaravintolasta onkin kyse, niin tällainen vesien antimia syömätönkin sai vatsansa varsin hienosti täyteen buffet-pöydästä. Tuonne menen varmasti toistekin.

Hikinen ja lähmäinen, mutta onnellinen!

Mites on kelpaisiko kelluva kesämökki? Ei ole nähtävästi kauheasti kelvanneet, sillä kolmen vuoden takaisille loma-asuntomessuille rakennetut hassut hökkelit ovat edelleen vailla asukkaita.

Vaikka musta lähes maahan saakka ulottuva kaapu aiheuttakin itselleni lievät Muumien Mörkö -vibat, niin tätä mekkoa ei mamma enää kotiin palatessaan saanut laukkuunsa pakata, vaan se jäi ainakin hetkeksi lainaan minulle. Toimikoon tämä nyt ainakin jonkin aikaa minun löysäily kesämekkonani, johan se mamma on ehtinyt nauttia mekosta vuosikausia. Amerikan reissulta yli kymmenen vuotta sitten ostettu mekko on ehtinyt reissata mamman kanssa maassa jos toisessakin ja  minä puolestaan meinaan lennättää sen ensi maanantaina Bulgariaan.

Napattiin Encen kanssa halpa äkkilähtö tavoitteena pistää aivot narikkaan viikoksi rannalla maaten. Olin ensin ajatellut jotain kivaa pikku kaupunkilomaa vaikkapa Lontoossa, mutta sitten tajusin etten nyt todellakaan jaksa mitään kaupunkilomien vaatimaa nähtävyyksien ja putiikkien kiertelyä.

Mun energiataso riittää just ja just tuopin huulille viemiseen ja kyljen kääntämiseen auringossa. Ainoa velvollisuus on muistaa levittää riittävästi aurinkorasvaa. Josko sitä viikossa akut sen verran latautuisi, että jaksais sitten viettää loppulomaa  jopa hieman aktiivisemmin.

Nyt Muumien Mörkö kiittää ja kuittaa tältä illalta, sillä minulle muutamaksi yöksi majapaikan tarjonnut ihana Jonna palasi juuri kotiin, joten pitää alkaa päivittää sen kans kuulumiset.

Mut ai niin, yks juttu vielä! Tuo kuvissa näkyvä maksikolttu ei itse asiassa ole nyt sitten ainoa laatuaan minun kaapissa.. hankin nimittäin sitten samaan syssyyn viidellä ja puolella eurolla trikoisen mustan mekon henkkamaukasta. Että näin se takki kääntyy niin että saumat ratkeilee! 😀


29.05.2011

Posted at 14:26h in Yleinen by
0 Likes

Välillä sitä aina miettii, että miksi ihmeessa olen säilönyt mm. rasiallisen lukioaikoina hamstraamiani erilaisia tukkapinnejä, karmeat megapohjalla varustetut klohmosaappaat ja vuonna -98 H&M:sta hankitun niittikäsilaukun. Mutta sitten yli vuosikymmen myöhemmin kaikelle tällekin löytyi vihdoin oikeutus, nostalgian täyteiset ysäribileet pomon kolmekymppisten kunniaksi!

90S2

90S1

Kananpersetukka pinneineen lähes juuri sellaisena kuin se oli vuonna -97 (silloin oli vielä rajumpi tupeeraus) ja ristikoru kuristamassa kaulaa. Tummat huultenrajaukset yhdistettynä vaaleaan kiiltoon ei sentään kuulunut ysärillä omaan habitukseeni, mutta nyt sitäkin piti vihdoin kokeilla.

Voin kertoa, että kolmen korttelin matka kaverin luo näissä tamineissa ja tällä ehostuksella oli varsinainen walk of shame.

Kekkereissä hupia revittiin yläasteaikaisten discohittien ja Singstar kiekumisen lisäksi mm. Suosikin etsintäkuulutuksista ja kysymyspalstoilta.

”Viking Gabriella 2.6.95 Sinä tummatukkainen poika verkkareissa ja valkoisessa paidassa. Muistatko kaksi tyttöä jotka hymyili sulle pelikoneiden vieressä. Mulla oli musta poolo ja siniset levikset. Jäit mieleeni, olis kiva tutustua paremmin. Kirjoittele jos kiinnostaa! Minttu”

”Dear proffa, mua on jo pitkään mietityttänyt yks biisi ja sen esittäjä. Biisin nimi on kait I love rock’n roll ja se oli Wayne’s world -leffassa. Kerro pliiz kaikki tuosta bändistä, oot ainoa toivoni!”

Oih, aika ennen Facebookia ja Googlea, kuinka vaivalloista ja söpöä! 😀