10.09.2014 Vahinkoviritelmä
Kun viime torstaina tein lähtöä aamuvarhaisella, ei hiustenlaitto ollut ihan ensimmäisenä prioriteetilistalla. Edessä oli tuntitolkulla bussissa ja lentokoneessa istuskelua ja tavoitteena oli saada kulkuvälineissä untakin, joten järkevin ratkaisu oli taas huitaista huivi päähän matkanteon ajaksi.
Tällä kertaa päähän päätyi Ballyn ruskeasävyinen paksu silkkihuivi, jonka meidän äiti oli hankkinut muistaakseni jonkun kaverin kirpputoriläjästä. Berliinissä hotelliin päästyäni oli ihan pakko napata kuvat tuosta viritelmästä, sillä melko huolimattomalla ja löysällä punoksella kiinnittämäni huivi oli päivän mittaan ihan itestään mennyt aika kivan näköiseen ”asentoon”.
Tuossa ei siis ole käytetty nyt mitään varsinaista solmua, vaan olen vaan löysästi punonut huivin päät toistensa ympäri ja työntänyt hännät niskaan huivin alle. Viritys oli tosiaan aika löysä, joten se oli päivän mittaan pikku hiljaa kääntynyt päässä epäsymmetrisempään asentoon mitä sen aamulla olin laittanut. ”Solmun” puoli oli itsekseen muotoutunut jotenkin todella kauniiksi. Tuollaista nättiä poimutusta ei varmasti saisi aikaan tarkoituksella.
Mutta arvatkaa vaan mahtaako tällaiset vahingossa syntyneet viritelmät onnistua, jos niitä alkaa tarkoituksella tavoittelemaan… Harvemmin. Mutta kyllä tätä turbaanimallia on ehdottomasti kokeiltava vielä toistekin!
PS. Minulla tulee tuosta päähineestä jotenkin mieleen sellaiset keskiaikaiset trubaduurit hattuineen! 😀