Mistä nämä kaikki kengät oikein eteiseeni hiipii?! En vaan tajua. Jos on olemassa niitä sukkia varastavia tonttuja, niin mä olen varma, että on olemassa myös sellaisia tonttuja jotka raahaavat lisää kenkiä pahaa aavistamattomien ihmisten komeroihin. Musta ainakin tuntuu, että viime viikkoina uusia jalkineita on muuttanut tähän talouteen sitä tahtia, etten ehdi niitä täällä esittelemään. Voisko joku nyt pistää ne tontut kuriin!

Nämä tämän postauksen mahtitennarit tunnustan kuitenkin ihan itse kaupasta hakeneeni. Ja ihan vielä tarkoituksella lähdin kenkäostoksille, kun oli kerrankin ihan todellinen hyvin perusteltu tarve. Kasteltuani yhdet nahkakengät sadeaamuna työmatkalla syöksyin siis raivolla kumppariostoksille, kun vedenpitävät monot ovat jostain syystä uupuneet kokoelmastani jo monen vuoden ajan. Eli saapasostoksille läksin, mutta katsokaapa mitkä kainalossa tulin kotiin.

Tennarit!!!

 

Mutta eivät kuulkaa mitkä tahansa tennarit, vaan splish, spläsh, splosh ja läiskis -tossut! Näillä passaa lampsia läpi kuralätäköiden. En ollut edes muistanut miten mukavaa roiskuttelu oikein on, kun olen niitä hysteerisesti joutunut monta vuotta välttelemään. Viime aikoina nurkan takaa häpeilemättä hiipinyt kolmenkympin kriisikin unohtui hetkeksi, kun tunsin itseni taas ihan lapseksi loiskutellessani pitkin rapakoita.

Kuivat varpaat ja nuorempi olo, melko hyvää vastinetta sain siis rahalleni, jota ruudullisiin täyskumisiin kavereihini ei edes mennyt enempää kuin 16,95 €. Perhemarket Prisma on ystäväni. 😀

 

Tykkään. Ja kun lukioaikoina hankittu kirkkaankeltainen Rukan sadetakkikin jollain ihmeellä mahtuu edelleen kalenterin näyttäessä yli 10 vuotta ja puntarin yli 20 kg lisää, niin minulla ei ole enää mitään akuuttia hätää sateisina aamuina.

Mutta Mikki-sateenvarjoani silti suren. 21 vuotta minua suojannut urhea hiirulainen nimittäin unohtui kesällä yhden pubin nurkkaan ja katosi. Päästin itkut. Minkä tahansa muun sateenvarjon käyttäminen vain muistuttaisi minua siitä minkä olen menettänyt, joten siksi piti kaivaa sadetakki naftaliinista.

Jos siis näette rapakoissa tennareilla loiskuttelevan suuren keltaisen pallon, liittykää toki seuraan roiskimaan, minä se vain olen.


Mä olen aina ollut sellainen tyyppi, että en pysty käymään edes missään marketissa taikka sekatavarakaupassa ostamassa pesujauhetta/vessapaperia/kumilenkkejä/tai muutakaan sillä hetkellä akuuttia tarpeellista ilman, että ihan vaan nopeasti tsekkaan läpi myös puljusta mahdollisesti löytyvät vaatteet ja asusteet. Koskaan ei voi tietää millainen aarre yhtäkkiä odottaakin juuri sellaisessa kaupassa josta sitä ehkä vähiten odottaisi löytyvän. Sama pätee myös nettikauppoihin. Siinä samalla kun tsekkailee kodintarvikkeita uuteen kämppään voi tilaukseen kätevästi livauttaa myös jotain kivaa omaan vaatekaappiin.

Olen mukana Indiedaysin ja NetAnttilan kampanjassa, missä meitä bloggaajia haastettiin etsimään omia suosikkivaatteita NetAnttilan uudesta syysmallistosta. Itselleni tämä verkkokauppa on jo entuudestaan tuttu kodinhankintojen lisäksi myös vaateostoksien puolesta (olen tilaillut esim. lähes kaikki Nanson vaatteni täältä), mutta tiedän että monelle muulle heidän muotitarjontansa on ihan vierasta.

Voitte varmaan kaikki yhtyä mielipiteeseen, kun sanon, että aikalailla mun näköisiä juttujahan sieltä syksyn tarjonnasta löytyi ja paljonkin. Ja miten sattui tuo kollaasin värimaailmakin ihan blogin ulkoasuun sopivaksi. 😀

 

1. Accessories lierihattu 2.Fransa Jakku 3. Line Collection neulostunika 4. Line Collection nahkalaukku 5. Line Collection duffelitakki 6. Dune neulospusero 7.Hofler, nahkakäsineet 8. Brooklyn nahkaratsusaapas 9.Line Collection tvillihousut

Ehdottomiksi ykkössuoikeiksi nousi tuo Fransan valuvaliepeinen jakku ja Line Collectionin ryhdikkään näköinen nahkalaukku. Ihan sen näköisiä juttuja, että mietin miksei ne jo oo mun. Jakku olis aika killeri mun uusien keinonahkahousujen kaveriksi. Ja mä en tiedä mikä ihme rakkaus mulla on tuollaisia yksinkertaisia mustia nahkalaukkuja kohtaan etenkin kun niiden ainoana yksityiskohtana komeilee ronskit hopeanväriset vetoketjut. Mä olen heti ihan heikkona. Mä en mitenkään voi mennä lupaamaan, etteikö tuota laukkua tultaisi vielä joskus näkemään mun käsivarrellani.

Tarviiko mitään noita muitakaan oiekastaan paljoa selitellä miksi niihin ihastuin? Musta mekko, punaiset housut, pitkät nahkasaappaat, kaikki passais mulle kuin nenä päähän. Paitsi, että noita mustia trikoo-/neulemekkoja mä en ehkä tarttis enää yhtäkään.. mutta punaiset housut on kyllä olleet etsinnässä!

Mulla on tiiättekö sellanen kauhee vamma sielussa, että mulla raukalla ei oo koskaan ollut duffelitakkia. Tai no on joskus ihan pienenä saattanut olla, mut en itse kyllä muista. Miten sellainen tyttö voi kasvaa muuta kuin kieroon jolla ei oo ollut söpöä, pehmoista ja ihanan värisä duffelia? No niinpä, siks kai mä oo tällanen kuin oon.. Pitäis ehkä korjata tilanne. Minä assosioin duffelit aina sellaisiin aina hymyileviin, kiltteihin lettipäisiin koulutyttöihin joiden elämässä sujuu kaikki. Kai minustakin tulis heti tosi reipas ja aikaansaava punaposkinen tyttölapsi kun kiskoisin tuon makeanpunaisen duffelin päälleni. Pitäisköhän harkita takkia ensiavuksi nurkan takaa hiipivän kolmenkympin kriisiin. Punaisessa duffelissa ei voi tuntea oloaan yli 17-vuotiaaksi, eihän?

Mulle siis kyllä löytyi NetAnttilasta himotuksia vaikka kuinka, mutta mites on teidän laita? Nyt on nimittäin sellainen mukava tilanne, että mä saisin arpoa yhden 150 € lahjakortin tuonne NetAnttilaan kaikkien niiden lukijoiden kesken, jotka klikkaavat itsensä tuonne nettikaupan vaatetarjonnan syövereihin ja etsivät sieltä oman lempparituotteensa (yhden tai useamman) ja kertovat sen täällä kommenttiboksissa vaikkapa linkin kera.

Jos haluat voittaa 150 € lahjakortin, niin toimi seuraavien ohjeiden mukaan:

  1. klikkaa itsesi NetAnttilan muoti- ja kauneusosastolle TÄSTÄ
  2. etsi sieltä omat suosikkituotteesi
  3. tule kertomaan ne tänne kommenttiboksiin
  4. täytä vastausken lisäksi myös kohdat nimimerkki ja sähköpostiosoite
  5. tee tämä kaikki sunnuntaihin 25.9. mennessä
  6. pidä peukkuja omasta puolestasi ja toivo parasta

Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti sähköpostilla!

EDIT! Kilpailun osallistumisaika on nyt päättynyt. Arvonta suoritetaan maanantaina.


Monessa kunnassa koulut alkavat jo ensi viikolla ja lopuissakin sitten viimeistään seuraavalla. Se tarkoittaa sitä, että myös kymmenet tuhannet  ekaluokkalaiset lähtevät koulutielle sanan molemmissa merkityksissä. Pienet koululaiset ovat vielä kokemattomia liikenteessä, joten meidän isompien pitää muistaa ottaa vastuuta heidänkin puolestaan.

Mikäli autokoulun opit ovat unohtuneet, niin liikennesääntöjen kertaamisen voi nyt ensihätään aloittaa vaikkapa ystävieni pitämän Koruharakan sivuilta, sillä harakka on koulujen alkamisen kunniaksi tuoneet myyntiin satsin sympaattisia ja huomiotaherättäviä liikennemerkkikoruja.

Tarjolla on kuvissa näkyvien riipusten lisäksi mm. tietyö-varoituskolmio, moottoriajoneuvokielto, pyörätiemerkki sekä muusta vaarasta varoittava kolmio. Kotiseuturakkauttaan voivat tamperelaisten lisäksi tienvarsikyltillä toitottaa  turkulaiset ja helsinkiläiset ja jos oikein kovasti palautetta lähetätte,  niin kaupunkeja voi tulla valikoimaan myöhemmin lisääkin.

Itseäni tällaisena hinkki-lissuna hihitytti kovasti tuo möykky-varoituskolmio. Omissa möykyissä ainakin on totisesti varomista. 😀 (Suunnittelinkin jo ripustavani baari-illoiksi kaulaani möykyt-merkin ja sen kaveriksi vielä yksiselitteisen STOP-kyltin. Mahtaiskohan yksikään junttiurpo niiden avulla ymmärtää, että edessä olevien kumpujen tuijotus tai kommentointi ei ole sallittua. Sakko rapsahtaa jokaiselle joka ei kieltoa noudata.)

Kuvassa jämptiä liikennepoliisia leikkivä Koruharakka haluaa juhlistaa koulujen alkua myös tarjoamalla tämän viikon ajan (7.8. saakka) kaikki tilaukset ilman postikuluja! Mikäli koruja tahtoisi päästä hipelöimään livenä, niin harakan tytöt ovat koruineen mukana Design myyjäisissä Turun Taiteiden Yönä 18.8. Sinne siis jos olette kaupungissa!

Mutta muistutetaanpa nyt lopuksi kaikkia sitten vielä, että ”Leikitellä ei pidä tiellä,sen sinä muistat kai..” Taataan turvalliset matkat niin itsellemme kuin pienille koululaisillekin!