Bling bling kuuluu pikkujouluaikaan kuin kuplat shampanjaan. Parit kemut on vielä itselläkin tiedossa ja toivon kovasti, että kaapista löytyy jotain pientä kimallusta juhlamieltä kohottamaan. Mikäli yksikään paljettikoltuistani ei  mahdu (hyvin todennäköistä), niin onneksi itsensä voi koristella joulukuuseksi myös korulippaan kimaltelevilla aarteilla.

Mikäli ylenpalttinen juuresta latvaan koruilla kuorruttaminen ei tunnu houkuttelevalta edes pikkujoulujen varjolla, niin varsin näpsäkkä vaihtoehto on yksi koko asun kruunaava näyttävä koru. Itse suosin nimenomaan tätä taktiikkaa, enkä osaa käyttää yhtäaikaa esim. kaulakorua ja suuria korvakoruja.

bling

Useimmiten mun valinta on nimenomaan korvakorut ja tiedättekö miksi. Taas kerrn mä syytän tästäkin ongelmasta kuppikokoani. Ei riitä se, että vaatteiden sopimisen kanssa tulee ongelmia, vaan se on sitten sama juttu korujen kanssa. Itse ainakin joudun olemaan todella kriittinen ja ronkeli kaikkien kaulakorujen suhteen. Pituuden on oltava just eikä melkein.

Korun oltava joko lyhyt ja juuri oikealle kohtaa dekolteeta laskeutuva  yksilö, joka ei vahingossakaan yllä ikävästi tissivakoon tai sitten todella reippaasti rintojen alle yltävä riittävän pitkä riipus, jonka painopiste on selkeästi keskellä alhaalla. Esim kevyet pitkät helminauhat ei ole ollenkaan minun juttu, ne kun löytävät aina tiensä jonnekin kainaloon ja liiraavaat edes takaisin rintojen päällä.

Kaikki pahimmoilleen rintojen kohdalle laskeutuva on myös ihan täysin nounou. En kaipaa enää mitään ylimääräistä pomppivaa huutomerkkiä etumukselleni. Mutta mä luulen, että mä en ole ongelmani kanssa yksin. Kai siellä on muitakin rintojen vuoksi korurajoitteisia? Vertaistukea nyt heti! 😀

35605_406029376165_312124686165_4288013_4186457_n

Välillä kuitenkin houkuttaisi pukea bling blingit vaihtelun vuoksi kaulaan. Nyt ajattelinkin etsiä kaapistani jonkun mekon, jonka kaula-aukon kanssa Koruharakasta kesällä saamani ketjukoru passaisi yhteen. Sen ulkoiluttaminen jossain kekkereissä nimittäin houkuttaisi kovasti.

Pienen operaation koru kuitenkin joutuu ensin kokemaan, nimittäin ketjujen lyhennyksen. Ne pirulaiset kun muuten uivat juurikin siellä jo aiemmin mainitussa vaossa. 😛 Korupihdit on jo kaivettu kaapista ja oikeat pituudetkin mittailtu, nyt siis vaan tuumasta toimeen ja juhlia odottamaan!

Jos sinäkin kaipaat pientä säihkettä tissiesi ylle tai alle, tai kivoja pikkulahjoja pukinkonttiin, niin käy ihmeessä vilkaisemassa 2-vuotis synttäreitään viettävän Koruharakan synttäritarjoukset ja muutkin kiiltävät aarteet. Synttäreiden kunniaksi harakka tarjoaa kaikki tilaukset ilman postikuluja 30.11.2010 saakka. Kuvissa näkyvät upeat ”latvatähdet” löydät TÄÄLTÄ.

synttariharakka2010


Mamman suunnittelemia ja toteuttamia upeita neuleita on ollut blogissa esillä ennenkin ja tässä olisi jälleen yksi lisää. Tänään päälle päätyi äidin viime talvena suunnittelema Alina-huivi. Ohje syntyi, kun mamma kaipasi jotain nopeaa ja helppoa neulottavaa kaikkien aikaavievien isotöisten neuleiden vastapainoksi. Hän ei löytänyt mieleistään helppoa ja kaunista kolmiohuivin ohjetta, joten suunnitteli sitten itse. Muutamasta kymmenestä jo neulotusta huivista yksi kauniin punainen päätyi minulle.

2010_10_27_2

Päivän asu koostui Alina-huivin lisäksi uudesta Espritin neulemekosta, jota koristavat olkapäillä olevat pikkuruiset napit sekä uusista nilkkureista jotka nyt kahden päivän käytön jälkeen ovat osoittaneet olevansa äärimmäisen mukavat. Kuvauskaverina Siiri-koira joka on työkaverini. (siis Siiri on mun työkaveri ja pomo on sen emäntä 😀 )

2010_10_27_1

Hyväilevän pehmeästä  100 % kashmirlangasta neulottu kaunis ja keveä kolmiohuivi tuo kaivattua lämpöä ja turvaa syksyn viimoihin.   Kätevän mallinsa vuoksi se taipuu kaulahuivin lisäksi loistavasti myös suojaavaksi hupuksi, josta riittää edelleen myös kaulan lämmikkeeksi. Tätä ei haluaisi heittää kaulastaan lainkaan. Haluaisikohan mamma tehdä tämän saman minulle mustana…

alina3

Minun Alinani on neulottu irlantilaisen käsityöläisen, Beata Jezekovan taidokkaasti käsin värjäämästä kashmir-langasta. Voin kertoa, että kyseessä on aivan äärettömän kaunis ja ihanan tuntoinen materiaali! Näitä upeita lankoja on tilattavissa Etsyn kautta.

alina2

Äiti oli miettinyt huivin ohjeen julkaisua jo aiemminkin, mutta hänen syyskuun lopulla saamansa rintasyöpädiagnoosi pisti asioihin vauhtia. Mamman ihanat neulojaystävät käänsivät ohjeen myös englanniksi ja italiaksi ja sitä käännetään parhaillaan saksaksi.

Ohje julkaistiin äitini leikkauspäivänä 6.10. neulojien kansaivälisessä yhteisössä, Ravelryssä, jossa on tällä hetkellä n. miljoona jäsentä ympäri maailman. Ohjetta onkin nyt muutaman viikon aikana ladattu ahkerasti aina Japania ja Kanadaa myöten.

Ostamalla ohjetta neulojat ovat tehneet samalla hyvää, sillä jokaisesta lokakuun aikana ostetusta Alina-ohjeesta tilitetään 2 € Roosa nauha kampanjaan. Monet neulojat ovatkin kuulema neuloneet Alinaa nyt lokakuun aikana nimenomaan pinkkinä, Roosa nauha -kampanjan hengessä.

alina

Nyt Alinan ohjeen ostaminen on tehty mahdolliseksi myös Ravelryyn rekisteröitymättömille neulojille. Ohjeen hinta on 5 € ja maksu tapahtuu PayPalin kautta. Maksun jälkeen ohje on ladattavissa pdf-muodossa halamallasi kielellä. Nyt siis vielä sunnuntaihin saakka voi ohjeen ostamalla tukea samalla rintasyöpätutkimusta!

Alinan ohjeen pääset ostamaan TÄSTÄ!


Enpä olisi vielä jokin aika sitten ainaisia legginssejä jalkaan vetäessäni uskonut kuinka innoissani tulen vielä olemaan sellaisesta vaatekappaleesta kuin farkut. Farkut kuuluivat kyllä lempivaatteisiini vielä silloin joskus muutama vuosi ja neljä vaatekokoa sitten, mutta sitten tulivat joustavat ja mukavat legginssit ja parikymmentä kiloa. Sitkeästi minä aina ostin yhdet uudet farkutkin aina edellisten käydessä pieniksi, mutta lähes aina ne tuntuivat kuitenkin jotenkin epämiellyttäviltä ja jäivät melko pian kaapin perälle. Ja sitten, kun ne seuraavan kerran olisi halunnut jalkaansa laittaa ei nappi taaskaan mennyt kiinni. Joo tiedän, olen kamala luuseri, kun laihduttamisen sijaan olen vain aina tyytynyt ostamaan seuraavaa kokoa. sellaista se elämä vaan joskus on.

Jostain syystä viime perjantaina iski tunne, että nyt olisi taas kerran pakko saada farkut. Leggarielämä on alkanut tylsistyttää ja puuduttaa ja olen viimeisten kuukausien aikana innostunut kovastikin muutamista oikeista housuista. Olin kyllä jo kaupungille töiden jälkeen suunnatessani valmiiksi alistunut sille omassa mielessäni kaikkein todennökäisimmälle vaihtoehdolle, että yksiäkään minulle mahtuvia farkkuja ei löytyisi. Eikä nyt ainakaan sellaisia jotka vielä näyttäisivät hyvältä.

muotiviikko_asu

Kaikki sellaiset ns. oikeat farkkumerkit saatoin heti jo unohtaa, niissä kun ei vyötärön tuumakoot riitä alkuunkaan. Hirmu kivat ne Leviksenkin uudet Curve ID farkut joista on niin kirjoiteltu, että nyt kuule kurvit kunniaan, kaikille löytyy mahtavasti istuvat farkut! Nii just. Sallikaa mun nauraa. Onneks mulla on kuitenkin jo ihan realiteetit selvillä, joten tajuan olla menemättä nöyryyttämään itseäni paikkoihin joissa myydään kokoon 32″ loppuvia merkkifarkkuja. Suuntasin siis Lindexiin, josta olen viime vuosina löytänyt monet kivat farkut. siellä kuitenkin oli vaan typeriä matalavyötäröisiä malleja tarjolla, jotka aiheuttivat sovituskopissa ainoastaan kasvavaa itseinhoa.

Farkkujen osto on kyllä sen verran masentavaa puuhaa, että meinasin heittää rukkaset sovituskopin nurkkaan jo ekassa kaupassa, mutta jostain kuitenkin kaivelin vielä uutta sisua kävelläkseni toiseen ruotsalaisten ketjupuljuun. KappAhlissa sitten suoraan läskinurkkaan ja latasin lapaseen kasan pöksyjä ja marssin koppiin ihan varmana siitä, että ne on kaikki ihan kauheita. Mutta kuinka kävikään.

20101003

Turhaan ei ole KappAhl mainostanut Magic-farkkujaan. Ne kun lupaavat antaa tukea ja kohottaa ja jopa antaa hoikemman olon. en tiedä noista tuesta ja kohotuksesta, mutta kun muruni ensimmäinen kommentti uusia mustia pöksyjäni esitellessä oli, että näytän kuulemma pienemmältä, niin pakkohan siitä oli ilahtua.

Eilisen asukuva ei valitettavasti anna farkuista yhtään sen parempaa ja selkeämpää kuvaa kuin tuo lauantainenkaan, joten teidän täytyy vain luottaa sanaani. (ja minun täytyy yrittää saada housuista oikeasti selkeitä kuvia) Malli on juuri sopivan perus, suora ja melko kapea. Ja mikä parasta, ne ovat riittävän korkeat pitääkseen vatsan ja jenkkakahvat sisällään. Näillä farkuilla minultakin löytyi vyötärö ja se vielä asettui sinne mihin se kuuluukin.

KappAhlilla löytyy noita Magic-malleja sekä ’normi’naisille, että meille XLNT-sarjassa painiville (mä edelleen jaksan huvittua näistä muka kannustavista läskimallistojen nimistä). Suosittelen kyllä muitakin pylleröjä näitä testaamaan, ehkä joku muukin yllättyy positiivisesti. Hinnat 39,95-49,95 €.

Yksi syy siihen miksi aloin kyllästyä legginsseihin oli se, että niiden kanssa paitojen oli aina oltava pitkiä. Heti pitikin eilen sitten kiskoa päälle tuo Amsterdamista ostettu t-paita, jota ei olisi ikinä voinut kuvitellakaan osaksi kalsariasua. Kuka sitä nyt jaksaisi vuositolkulla piilotella persettään, kun ei siinä kuitenkaan satu olemaan mitään suurempaa valuvikaa? En minä ainakaan!. Ja nyt ei sitten enää tarviikaan, kun on uudet perää hyväilevät pöksyt!

PS. Kyllä, jouduin tälläkin kertaa ostamaan isompaa kokoa kuin koskaan aiemmin, mutta tiedättekö mitä? Tällä kertaa se ei masentanut lainkaan. Voisiko tässä kohtaa siis sanoa, että ’huippu ostos’!