25.05.2010 Ollakko seepra, rapu vai kalkkilaivan kapteeni?
”Oletko sä kipeä?”, minulta usein kysytään etenkin talvisin. Ja kun kummastelen kysymystä, niin vastaus on, että ”ei kun aattelin vaan, kun sä oot niin kalpea”. Kesälläkään tilanne ei juuri kummene. Palan kyllä vähintään kerran kesässä jostain kohti vartaloani, mutta rapumainen punoituskaan ei missään vaiheessa muutu ihollani kauniiksi aurinkorannat mieleen tuovaksi pronssin hehkuksi.
En missään nimessä edes haluaisi mitään superrusketusta itselleni, sillä tuntisin oloni varmastikin todella vieraaksi, mutta sellainen väri, joka saisi minut näyttämään terveeltä sen sijaan kuin olisin matkalla ruumishuoneelle, olisi tervetullut. Siis ihan hentoinen kerros sävyä kasvoille, sääriin, käsivarsiin ja dekolteelle. Muualla sitä ei tarvita, koska muita paikkoja en paljastele. Eli en pyydä paljoa.
Minun rusketusennätykseni on kesältä 1997 jolloin neljän päivän ulkona pelattua lentopalloturnausta seurasi viikko pesäpällakentän laidalla ja perään vielä viikko rippileirin isosena ja koko tuon ajan aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Mutta senkin värin hintana oli totaali palaminen heti lentisturnauksessa ja täydellinen nahkan luonti. en yhtään hämmästyisi, jos minuun joskus iskisi melanooma, niin monet kerrat olen itseni onnistunut polttamaan kaikista rasvoista huolimatta.
ennätyksellinen värimuutos kesältä 1997
Muistan sen koko dekolteen kokoisen nahanpalan joka irtosi yhtenä kesänä suihkussa käydessäni ja muistan ne kivuliaat yöt Tallinnassa hotellin lakanoissa jotka olin valellut ennen nukkumaan menoa kylmällä vedellä. Muistan myös festarireissulla rakoille palaneet hartiat joiden vuoksi jouduin olemaan jopa sairaslomalla, koska pelkkä ajatuskin vaatteiden päällepukemisesta (rintaliiveistä nyt puhumattakaan) saivat ulvomaan kivusta.
Olen siis jo oppinut, että auringon avulla minä en saa kaipaamaani tervettä väriä ja senpä vuoksi olen jo useamman vuoden ajan sortunut kokeilemaan mitä erilaisempia itseruskettavia tuotteita. Ja ihan vaan todetakseni olevani niidenkin kanssa ihan tumpelo. (tai sitten tosi taitava mikäli tavoitteena on seepraraidoitus.) Mun isosiskolla saattaisi myös olla pieni opettavainen tarina kerrottavana itseruskettavien ja alkoholijuomien yhteisvaikutuksesta. ;D
Vaikka takaraivossani hakkaa ainaiset epäonnistumisen kokemukset, niin tässä asiassa jaksan silti kesä toisensa jälkeen hakata päätäni seinään. Innostuinkin kovasti, kun Cheapsmells lähetti sähköpostia, jossa kerrottiin kaikkien itseruskettavien tuotteiden olavan alennuksessa 31.5. saakka. Tarjolla tuotteita mm. seuraavilta merkeiltä: Lancome, Clarins, Garnier, Fake Bake, Biothern, L’oreal ja St Tropez. Mikäli olet aikeissa hankkia nahan väritysvoiteita, niin suosittelen vilkaisemaan.
Mä vähän luulen, että valikoimaan on tutustuttava ja jotain sieltä varmaan ostoskoriin eksyy. Sillä olen ihan varma, ettei kesä tule ilman joka vuotista seepraraidoitusta! Omaan naturelliin vaaleuteensa on taas hetken aikaa paljon tyytyväisempi kun on häpeissään kulkenut helteellä pitkissä housuissa peittääkseen läikikkäät säärensä. 😀
Nyt voisittekin siis suositella minulle omia lempituotteitanne? Mikä viosi sopia tällaiselle todella vaalealle tumpelolle, joka ei halua radikaalia sävymuutosta? Muut ehdot olisi, että tuote on helppo levittää, kuivuu nopeasti eikä haise karmealle. Onko sellaista?
