14.04.2020 Poikkeustilassa luettuja kirjoja: traumoja, eroja, uusperheitä, vapaa suhde ja tylsyyttä

Vaikka muuten en mitään olekaan saanut tämän poikkeustilan lisäämällä vapaa-ajalla aikaiseksi, niin lukemaan se on innostanut. Listasin tähän viimeisen kahden viikon aikana lukemani kirjat lyhkäisten saatesanojen kera.

Mulle itselle kirjan hyvyydestä kertoo se, luenko sen kertarykäisyllä vai jääkö opus roikkumaan keskeneräisenä. En normiarjessa lue sen vuoksi superahkerasti, että aamuyöhön saakka kirjan parissa valvominen ei ole järkevää, jos on työpäivä tiedossa.

Jos kirja on hyvä, en voi laskea sitä käsistäni jatkaakseni joskus myöhemmin.  Jos taas kirjaa ei jaksa/viitsi lukea kerta istumalta, ei se ole omalla mittapuullani useinkaan riittävän kiinnostava.

Olen kokenut tämän kaikki tai ei mitään -lukutyylini ihan todelliseksi ongelmaksi viime vuosina. En sen vuoksi usein uskalla vaikkapa illalla aloittaa lukemaan kirjaa, koska pelkään meidän ahmaisevan toisemme. Minä kirjan ja kirja minut. Mutta lomilla on voinut sitten ahmia huoletta ja antaa vuorokausirytmin kärsiä. Saman mahdollisuuden on tarjonnut myös korona-kevät.

Poikkeustilan pari eka viikkoa meni vielä sarjojen ja leffojen voimalla, mutta maaliskuun lopussa tartuin vihdoin kirjoihin. Viimeisen kahden viikon aikana olen käännellyt sivut alusta loppuun 12 teoksesta. Tai no, swaippaillut sivut alusta loppuun. Olen nimittäin lukenut kaikki e-kirjoina. Siksi ei siis ole kivoja kuvia fyysisistä kirjoista, on vain kustantamoiden tarjoamat kansikuvat.

Tässä ekat kuusi kirjaa.

Neitsytpolku – Philip Teir

Richardilla on lapsia ja ihan hyvä avioliitto. Kustantamon illanvietossa hän kuitenkin tapaa itseään vanhemman naisen, joka vetää Richardia puoleensa. Kirjailija on haastatteluissa kertonut kirjan vastaavan jossain määrin hänen oman elämänsä tapahtumia. Myös hän rakastui toiseen naiseen ja siitä seurasi avioero ja uusperhe-elämän opettelu.

Neitsytpolku on kauniisti kirjoitettu ja haikea romaani, jossa pohditaan voiko ihan hyvästä liitosta lähteä. Mitä jos todellakin rakastaa molempia? Rakkauden ja intohimon rinnalla kirjassa kulkee koko ajan myös arki ja kipeä tietoisuus siitä, että päätöksen tekeminen ja uuteen hyppääminen ei ole helppoa.

Tämä kuuluu kategoriaan ’luin kerralla’. Laitan lukulistalle myös Teirin aiemmat romaanit.

Mercedes Bentso: ei koira muttei mieskään – Venla Pystynen, Linda-Maria Roine

Olen lueskellut Linda-Maria Roineen haastatteluja ja seurannut mediasta hänen ja kahdesta murhasta tuomitun Janne Ranisen rakkaustarinaa, joten siksi tämä Mercedes Bentson kirja kiinnosti.

Linda-Marian lapsuus on rankka eikä teini-ikä tuo asioihin helpotusta. Koulukiusaamista, seksuaalista hyväksikäyttöä, huumeita ja väkivaltaa, kaikkea tätä Linda-Marian tarina vyöryttää kirjan sivuille. Linda-Maria etsii itseään ja muiden hyväksyntää niin helluntai seurakunnasta, romayhteisöstä kuin huumepiireistäkin.

Kirja ei ole erityisen hyvin kirjoitettu, mutta tieto siitä, että stoorissa on kyse oikeasta ihmisestä, pitää mielenkiinnon yllä. Mercedes Bentson suorat ja karut sanoitukset rytmittävät kirjaa mukavasti ja innostivat kuuntelemaan räppärin biisejä lukemisen ohella. Kokonaisuutena kirja on vaikuttava selviytymistarina.

Toinen silmä kiinni – Tiina Katriina Tikkanen

Ja heti perään lisää kamalaa lapsuutta. Tiina Katriina Tikkasen esikoisromaani pohjautuu osittain hänen omaan elämäänsä. Vuosikausia piilossa pysyneet traumat puskevat aikuisiällä pintaan ja alkavat purkautua, kun kirjan päähenkilön toisesta silmästä lähtee yllättäen näkö.

Toinen silmä kiinni kertoo lapsuudesta ja nuoruudesta pikkukylässä, jossa isä on arvostettu mies, joka haluaa tyttärelleen vain parasta. Pikku hiljaa muistoista kaivautuu kuitenkin myös toisenlainen isä ja tapahtumia, jotka saavat palan nousemaan kurkkuun niin Mintulle kuin lukijallekin.

Pitääkö, ja voiko, tekoja antaa anteeksi? Miten niin kammottavista asioista voi päästä yli? Toinen silmä kiinni on kamala ja järkyttävä kirja. On todella tärkeää, että se on kirjoitettu.

Kyllä, luin tämän yhtä soittoa alusta loppuun.

Kutsumaton – Hanna Velling

Kutsumaton tarjoilee samaa teemaa kuin Teirin Neitsytpolku: mies rakastuu toiseen, eroaa ja sitten opetellaan uusperhe-elämää. Kirjassa äänessä vuorottelevat niin Mikko, aviovaimo Mirja kuin uusi rakkaus Sirukin.

Tarinan ote on arkirealistinen ja kieli sellaista kepeän chick litin tasoista. Sellainen hyvin perus ihmissuhderomaani siis, jossa ei ole mitään ihmeempää vikaa, mutta joka ei myöskään herätä kummempia tuntemuksia tai jätä muistijälkiä.

Sirkka – Anni Saastamoinen

Tätä teosta en sitten todellakaan saanut luettua yhdellä kertaa. En edes kahdella tai kolmella. Aloitin Saastamoisen ankean toteavan tyyliin kirjoitetun Sirkan jo tammikuussa, mutta tuskastuin sen lyhyisiin ja toisinaan töksähteleviin lauseisiin. Nyt kuitenkin päätin kiukulla puristaa kirjan loppuun saakka. Tein siitä itselleni siis jonkinmoisen haasteen, minähän luen tämän loppuun vaikka mikä olisi.

Kirjan päähenkilö Sirkka on yksin asuva nainen, joka tykkää elää tylsästi ja pienesti. Sirkka on kaikissa toimissaan ennen kaikkea järkevä. Sirkka hoitaa viherkasveja, tapaa harvoin yhtä ystäväänsä ja miettii ex-heilaansa. Siinäpä se. Kirjassa ei tapahdu oikeastaan mitään.

Kirjalla olisi mahdollisuuksia olla hauska, se voisi myös saada ajattelemaan omaa elämää ja itseään, mutta näiden vaihtoehtojen sijaan minulle Sirkka oli vain ankeutta. Se ei oikeastaan ollut tarina, se oli vain ylipitkä tuokiokuva, jonka kielestä en pitänyt.

Suhteellisen vapaata – Riikka Suominen

Mitä tehdä, jos avioliitto on muuten ihan hyvä, mutta peitto ei heilu? Seksiä tekisi mieli, mutta ei just sen oman kumppanin kanssa. Nelikymppisten Klaaran ja Ilmarin ratkaisu on avoin suhde. Sitten pistetään Tinderit laulamaan ja käydään vuoronperään seksitreffeillä toisen ollessa kotona lapsen kanssa.

Aloitin tämän ensin äänikirjana eikä meinannut oikein lähteä, mutta se taisi osaksi johtua laiskan ja kyllästyneen kuuloisesta lukijasta. Kun vaihdoin lukemaan kirjaa ihan itse, parani kokemus huomattavasti.

Suhteellisen vapaata on ihan sujuvasti kulkeva ihmissuhteita täynnä oleva romaani, jossa on ripaus sekä chick litiä että pohdiskelevaa kannanottoa. Välillä päähenkilö Klaara tuntuu ärsyttävältä, toisinaan taas hänen ajatuksiinsa voi samaistua.

Mutta yhden kysymyksen kirja nostattaa. Miten jotkut löytää Tinderistä niin paljon tyyppejä joista jaksavat kiinnostua??

Seuraava kuuden kirjan setti tulossa myöhemmin!