10.02.2010

Posted at 01:11h in Yleinen by
0 Likes

Kidutan teitä viel yhdellä kuvasatsilla Objectin monitoimineuleesta. Voi olla, että teiltä tämä aihe tulee jo korvista ulos, mutta haluan laittaa kuvat tänne itselleni muistiinpanoiksi. Aiemmat neljä eri väännöstä kameleontista täällä ja täällä. Ja sitä paitsi, tuijoteltuani näitä kuvia nyt joitakin päiviä, olen alkanut pitää niistä melkolailla, joten sellaiset kuvat on ehdottomasti julkaistava. Voin nimittäin kertoa, että melkoinen määrä päivänasuja jää tyystin julkaisematta, kun kaikki otetut kuvat saavat ankaran roskakorituomion. Kivat kuvat laittaakin blogiin sitten sitäkin innokkaammin. Näistäkään otoksista en heti aluksi tykännyt yhtään, kun tunsin itseni niin limaiseksi ja meikittömäksi hirviöksi, mutta tarkemmin katsottuna tuo laittamaton nuhjutukka onkin just parasta. 🙂  Pitäis varmaan opetella olemaan itselleen armollisempi sen suhteen mitä blogissa julkaiseen. Mutta kun valokuvat vaan tuppaa olemaan useimmiten niin kovasti peilikuvaa raadollisempia ja se sitten kirpaisee.

objectB7

ObjectB6

Mutta nytpä kysymys sitten kuulukin, että kumpi on totuuden mukaisempi? Peilikuva vai valokuva? Miksi se peilistä näkyvä ihan kivan näköinen tyttö tallentuu niin harvoin pikseleiksi? Miksi peilistä harvemmin osuu silmään se sadalla leualla varustettu Quasimodo, joka niin usein esiintyy jpg-muodossa? En tajua.

Piti vaan julkaista nämä kuvat eikä alkaa lässyttämään yhtään mitään, mutta eikös pieni harkitsemattomuus ole välillä paikallaan.


09.02.2010

Posted at 10:00h in Yleinen by
0 Likes

Sain ensimmäisen mesh-paitani ollessani 14-vuotias. Tuo lyhythihainen läpinäkyvyys hankittiin Seppälästä hihattoman rippimekkoni alle. Harmi vaan, ettei minusta ole ainuttakaan kuvaa rippipäivältäni, sillä se todellakin vaatisi todistusaineistoa, kun kerron pukeutuneeni vaaleansiniseen kukkamekkoon. Jep. Mesh-paita ja kukkamekko. Minulla ei ole asiaan minkäänlaista puolustusta. Mekko jäi juhlien jälkeen kaapin pohjalle, mutta paita löysi tiensä päälleni niin farkkujen kuin hameidenkin kanssa. Suru olikin suunnaton, kun ohut pusero kohtasi tiensä pään pesukoneen syövereissä. Seuraavan mesh-rakkauden mamma toikin sitten tuliaisiksi Milanosta ja tuo CK:n versio on minulla edelleenkin tallessa. Siitä onkin itse asiassa pitänyt kirjoittaa ”päiväkirjavaatteiden” sarjassa. (osa 1 ja osa 2) Ehkäpä jonain pävänä.

Pääpointti tässä vuodatuksessa oli se, että olen noista teinivuosista saakka odottanut, että saisin uuden meshpaidan edellisen käytyä öö.. ”hieman pienehköksi..”. Viime vuonna muodin kiertokulku oli sitten puolellani ja vihdoin valmis uudelleen tuolle yhdeksänkymmentäluvun helmelle. Käytin tilaisuuden heti hyväkseni ja hankin omani Lindexistä. Oi sitä jälleennäkemisen riemua! Sen verran muutosta yli kymmenen vuoden takaiseen kuitenkin on, että nykyisin paidan alle on puettava jo muutakin kuin pelkät rintaliivit. 😀 Mutta mitä muuten kokonaisuuteen tulee, niin musta minihame-mesh-paita combo oli ihan minua itseäni jo 12 vuotta sitten. Olenko siis teiniaikaan jämähtänyt typerys vai olenko vaan sattunut löytämään omat juttuni jo kovin nuorena. Ehkä hieman molempia.

Tämän 160 sanan mittaisen pohjustuksen jälkeen voinkin sitten vihdoin esitellä lauantai-illan asuni. Tapasin ihania tyttökavereitani itselleni ominaiseen tapaan täysmustissa.

lauantai illan asu

Bronx solkisaappaat

hame/H&M, alustoppi/Esprit, mesh-paita/Lindex, saappaat/Bronx, clutch/Escama Studio, kaulakorut/Antti Asplund, rannekorut/Pilgrim Men, H&M, Snö of Sweden ja Asos, kynsissä/Mavala New York

Muistanette postaukseni, jossa koin ristiriitaisia tunteita tuon Indiedays-kekkereistä saamani Asplundin korun suhteen. Olen koittanut olla ajattelematta sitä sen syvemmin ja keskittynyt vain siihen sattuuko se sopimaan asuuni ja tämän välipitämättömyyden tuloksena risti on nyt päätynyt kaulaani kolme kertaa, ja nuo kyseiset asut onkin nähty päällä blogissa. Koru nyt sattuu sopimaan kivasti sellaisiin hetkiin, kun tuntee tarvitsevansa jotain kaulaansa, mutta se ei saisi olla liian silmiinpistävää. Musta koru mustien vaatteiden kanssa vastaa tuohon tarpeeseen. Mikäli gift bagista olisi kuoriutunut jonkin muun värinen risti, olisi yhteistyömme voinut muodostua täysin mahdottomaksi. Mutta näin tällä kertaa.


08.02.2010

Posted at 16:35h in Yleinen by
0 Likes

Vilasta ostamani monitaitoisen neuleen vaiheita olette saaneet lukea ja katsella menneinä päivinä jo näistä kahdesta postauksesta. Nyt vuorossa kuvien muodossa pari variaatiota lisää. Samasta aamuyöllä räpsitystä sarjasta nämä kuin aiemmatkin kuvat.

objectB4

objectb3

Intoilin edellisessä postauksessa mamman huppuneuleesta (tunikasta) ja ilahduinkin todella kovasti, kun tajusin, että tämäkin kameleontti taipuu hupuksi. Mä alan olla kovasti sitä mieltä, että tarvitsisin kipeästi tuon saman neuleen myös mustana. Onneksi koko oli loppu, muuten voisi kiusaus käydä liian suureksi.