Kaulakorut on minulle usein todella hankala juttu, sillä ketjun/nauhan pituus on oltava juuri optimaalinen. Korun on päätyttävä juuri ennen tissejä tai roikuttava selkeästi niiden alla. Kaikki välimallit jäävät raivostuttavasti ja hervottomasti pomppimaan rintavarustuksen päällä tai sukeltavat suoraan tissivakoon ja liian lyhyet taas saavat kaulan näyttämään olemattomalta. Olinkin siis todella iloinen, kun Koruharakkaa pitävä ystäväni toi maaliskuussa vierailulle tullessaan minulle kauniin ja juuri oikean mittaisen kaulakorun tuliaisiksi. Olen ollut juuri tuollaisen yksinkertaisen hopeanvärisen korun tarpeessa, joka ei ole liian huomiota herättävä, mutta tulee tarpeeseen, jos avonainen kaula-aukko näyttä tylsältä ja kaipaa jotakin täytettä. Nyt mä olenkin ollut viikon verran ihan pulassa, koska olen edellisen kerran korua käytettyäni laskenut sen illalla paikkaan X, eikä se suostu tulemaan ulos piilostaan. Olisko ehkä jo siivouksen paikka?

koru kaulassa

Blogien kommenttibokseissa on useammankin kerran käyty keskustelua siitä, onko ristikorut ok sellaisen ihmisen kaulassa, joka ei tunnusta ristiin liittyvää uskoa ja sen mukanaan tuomia arvoja. Tässä kyseisessä kauniissa korussa on pienen ristikuvion lisäksi vielä muutakin sisältöä, nimittäin pikkuisella präntillä taiteiltu Isä Meidän rukous espanjaksi. Vaikka olenkin jo melkolailla onnistunut sulattamaan risti-symbolin popularisoitumisen muotivirtauksien myötä, niin täytyy sanoa, että tuollaisen yhden kristiuskon keskeisimmän tekstin kantaminen kaulassaan ilman, että omaa asiaan minkäänlaista suhdetta tuntuisi mielestäni jo hieman oudolta.  Eli jos ei koe sanomaa millään lailla omakseen, niin tällaiseen riipukseen ei ehkä kannata sortua ihan vain sen vuoksi, että se on nätti. Tästä siis otsikko, ”lue myös se pieni präntti”. Mutta mitään saarnaa en aiheesta kehittele, sillä jokainen itse tietää millaisia tunnuksia ja symboleita haluaa käyttää.

Rukous

Tuon oman lempparini lisäksi Koruharakkaan on ilmestynyt monia kivoja uutuuksia sitten viime maininnan. Ja tulevien valmistujaisjuhlien kunniaksi kaikki tilaukset saa vielä tämän viikon ajan postikuluitta! Alla muutamia poimintoja uusimmista koruista.

Koruharakka_mainos

We can do it

Minulla on joku käsittämätön fiksaatio tuohon legendaarisen We Can Do It!-kuvaan. Viimeksi hankin Budapestistä pienen metallisen taulun aiheesta, enkä nytkään voinut mitenkään vastustaa tuota kuvaa, kun minulta kysyttiin minkä uusista koruista haluaisin omakseni.

kampaaja_korut

Nuo ei kyllä ikinä eksyis minun omaan korvaan, mutta jotenkin ne on siltiihan älyttömän suloiset. Ihan tulee mieleen lapsuuden Barbieleikit ja niiden pikkuruiset tarvikkeet. 🙂

miniläppäri

Miniläppärien kiistaton kuningatar!

työkalut

Mä olen jostain kumman syystä aina tykännyt jakoavaimista. Rautakaupassa mä aina pysähdyn ihastelemaan niitä ihan järjettömän isoja jakareita ja toivon salaa sellaista itsellenikin. En kylläkään tiedä mitä jättijakoavaimella tekisin, mutta olishan se nyt hieno! Ja niin on kyllä miniatyyriversiokin.


Melko täydellinen kesäpäivä. Pomo usutti mut kotiin pari tuntia normaalia aikaisemmin ihan vaan siks, kun on niin hyvä keli. ”Et sä kuitenkaan pääse hellepäivistä paljoa kesällä nauttimaan” olivat saatesanat. Ihana pomo. 🙂 Käytin sitten tilanteen hyväkseni ja kävin pyörähtämässä kirppareilla, mutta apajat olivat kehnot. Päivä jatkui kuvien osoittamissa merkeissä bloggaajakollega Encen kanssa.

140520101554

Mä olen nyt pari kertaa nähnyt Encellä niin upeita tekoripsiä, että mä olen ihan vakuuttunut, et munkin on opeteltava tollasten vehkeiden liimaaminen. Mun ainoot kokemukset tekoripsistä on teinivuosilta, kun pakkeloitiin ystäväni kanssa itsemme Back to the Sixties bileisiin. Mutta ehkäpä nyt on opeteltava tuo mun mielestä karmiva homma uudelleen, kun kaupat on täynnä toinen toistaan upeemmin koristeltuja tekoräpsyjä.

140520101553

Ripsien lisäksi mä ehkä ihan pikkasen kadehdin noita nahkaisia niittiballerinoja. Melkein tekis mieli mennä sovittelemaan noita Cip Capiin, mut aion pysyä lujana. Kengät ovat kylläkin kuulema epäonnen kengät, sillä aina kun Encellä on nuo jalassa, tulee karmea sade. Niin myös tänään.

140520101552

Jo toinen lehtien puskemiskuva tässä blogissa pienen ajan sisään. Taidan hieman intoilla tätä vuodenajan muuttumista. Mut eikös oo aihettakin?

140520101555

Oltiin nähty salamat jo aikoja sitten ja seurailtu mustien sadepilvien liikkeitä sen pahemmin huolestumatta. Kun sitten vihdoin päätettiin kerätä kamppeet ja lähteä sisätiloihin, niin taivas aukesi välittömästi nurtsilta noustuamme. Ei auttanut muuta kuin juosta Kirjurinluodon pienen kioskin kapean lipan alle teinien kanssa sadetta pitämään. Onneks teineillä oli pattereilla toimiva mankka niin oli sentään musiikkia. Huono puoli oli se, että musa oli Lauri Tähkää…

140520101558

Onneks oli lämmikettä, niin ei tullut tylsä eikä vilu sadetta pidellessä. valkoviinitetra, onko mitään kesäisempää!? On, nimittäin valkoviinin nauttiminen muovimukeista sateessa.

140520101560

Mut täytyy mainita, et kioskin lippa oli niin kapea, että meinas olla vaikeuksia saada mahdutettua itsensä sen alle. jJs halus pitää perseen kuivana, meinas kastua tissit, jos taas halus kuivat tissit, niin tahto kastua etumus. Ja tämä oli siis ihan vaan mun henkilökohtainen ongelma.

140520101562

Loppuun vielä mun eka kesäasu. Aika ankeet noi tollaset kalkkunan vaaleet sääret, joiden ajelu oli jäänyt vähän huonolle tolalle. Mut hei, en mä osannut varautua vielä tällaseen lämpöön! Ihanat noi mun kolmellatoista lentopallovuodella pahoinpidellyt polvet.kin Mut kai se vaan pitää hyväksyä, et kropassa alkaa näkyä elämisen jäljet. Aion pateista huolimatta käyttää hameita kelien salliessa. eE auta jäädä itkemään sellaisten ominaisuuksein vuoksi, joille ei vaan voi mitään. Suosittelen samaa asennetta muillekin. Mut hieman tää kesän eka kerta paljailla säärillä tuntui pelottavalta, mut onneks olin turvallisessa seurassa. 🙂

Nyt ilta jatkuu parilla Singstar-vedolla ja sit lähdetään katsomaan Tease Queensien burleski esitystä Cabaretiin. Mahtavaa aurinkoviikonloppua kaikille teillekin!

PS: Toivotaan, et mä pian taas saan tästä bloggaamisesta paremman otteen ja saisitte muutakin luettavaa kuin tällaset mitä kuuluu höpinät. Mut mä toivon, et jaksatte tällastakin menoa välillä.


Viikko on vasta puolivälissä, mutta monta pientä kivaa asiaa on jo ehtinyt tapahtua. Tässä muutamia viime päivien parhaita asioita kuvien kera.

vaga

Muistan ihastelleeni noita Vagabondin sandaaleja jo toissa kesänä niiden saavuttua kauppojen hyllyille. Vielä kun ystäväni hehkutti omia kenkiään viime kesänä, niin harmittelin kovasti etten tullut niitä hankkineeksi. Minulla on kuitenkin usein ollut tuuria ja monet himoitsemani kengät ovat sattuneet tielleni kirpputoreilla tai netissä huomattavasti alkuperäistä edullisemmin ja sama onnenpotku osui kohdalle näidenkin jalkineiden kanssa. Käyttämättömät nahkasandaalit löytyivät Huuto.netistä ja olivat kaniisti pakattuna omassa laatikossaan kuin suoraan kaupan hyllyltä. Maksoin kengistä postikuluineen 31 €. Not bad.

pupu

Viikon parasta antia oli ehdottomasti se, että sain viettää aikaa ihanan ja rakkaan Hiiripupumarakatin kanssa. Voi sitä höpötyksen ja naurun määrää, mikä tuosta pikku miehestä lähtee. 🙂

paprika

Minulla on käynyt niin suuri onni, että rakkaani on mitä suurenmoisin kokkisoturi. Vaikka itse olisin jääkaappiin kurkistaessani sitä mieltä, että siellä ei ole aineksia mihinkään syömäkelpoiseen ateriaan, niin muru katsoo asioita luovemmalla silmällä ja loihtii lautaselle jotain hurmaavaa. Eiliset täytetyt paprikat kylläkin syntyivät heti kauppareissun jälkeen ja tarvikkeet oli ostettu jurikin niitä varten, mutta murun loihtima herkku oli tälläkin kertaa kyseessä. Ruoka oli niin hyvää ja täyttävää, että olin pyörtyä. Ja söpöjäkin vielä nuo hattupäät!

leon

Edulliset levylöydöt ilahduttavat tietenkin aina. Mun on pitänyt jo pitkän aikaa hankkia nuo Kings Of Leonin kaksi vanhempaa levyä, sillä toissavuonna ilmestynyt Only by the night levy kuluu ehdottomasti omien lempilevyjeni top-10 listalle. Jostain syystä noiden kiekkojen ostaminen on kuitenkin jäänyt, vaikka olisivatkin olleet tarjolla monessakin paikassa n. kympillä. Eilen kuitenkin Cittarin levyhylly yllätti niin hyvällä tarjouksella, että hymyni levisi välittömästi korvasta korvaan. Molemmat ostoslistalleni kuulunet albumit yhteishintaan 10 €!

kevat

Vaikka minä ja koivut emme olekaan näin keväisin kovin hyvissä väleissä, vaan ne ilkimykset itkettävät ja ahdistelevat minua lääkkeistä huolimatta useamman viikon ajan. Huonoista väleistämme huolimatta en voinut olla iloitsematta nähtyäni tiistaina nuo upean vihreät kevään merkit Tampereella. Ja nyt tänään sai samaa ilmiötä ihastella myös täällä Porissakin. uudet sandaalit hankittu ja lehdet puissa, sehän tarkoittaa, etä kesä on ihan nurkan takana!

whitney

Pääsin eilen taas lempiharrastukseni pariin loistavassa tyttöseurassa. Pidettiin taas melkoinen konsertti naapureideni iloksi. illan ehdottomasti eniten naurua kirvoittanut esitys oli kolmen mimmin yhteisveto Pussycat Dolssien Don’t Cha biisistä kera tosi hottien koreografioiden. Pornokyykytkin onnistui muuten ihan hyvin, mut ylösnousemista on harjoiteltava ehkä hieman sulavammaksi. XD Kuvassa on meneillään henkeä salpaavan koskettava tulkinta Whitney Houstonin klasikkobiisistä Greatest love of all.

120510pieni

Ilta jatkui perus baarihommilla ja päälle päätyi yllä näkyvät releet. Ihanan pehmoinen Dieselin t-paita oli maanantainen löytö JC- Outletista Tampereelta. Paita oli tarjolla puoleen hintaan (17,45 €) ja se oli väriltään lähes juurikin sitä mitä olen kaappiini kaipaillut. Tuo on nyt sitten sitä minun suunnatonta ”värihurjastelua” normaalin mustan rinnalla.Itselleni epäominaisen vaalean vaatteeseen sopeutumista helpottaa huomattavasti se, että itse en näe alaspäin katsoessa kuin tuon tumman yläosan. Tissit blokkaa tehokkaasti näkymän alemmas. 😀

Tukka sattui näköjään eilen oikein harvinaisen mukavaan ojennukseen. Hieman kyllä tuo tumman värin nopea haalistuminen harmittaa vaikka Maikku siitä minua jo varoittelikin. Etuosassa olleet vaaleat raidat kun tuppaavat puskemaan näkyviin tuolta värin alta. Mutta ei se mitään, mulla on kaappi täynnä mustia tukkavärejä. Pitää siis vaan alkaa joku ilta sotkemaan. Mä en vaan tajua, että miten mä teininä jaksoin värjäillä pehkoani parhaimmillan jopa joka viikko, kun nykyään mun mielestä hiusten itse värjääminen on suurinpiirtein tympein juttu ikinä. Plääh. Tulisko joku sotkemaan soosit mun päähän?

Nyt vähän katsomatta jääneitä ohjelmia digiboksilta ja muuta yleistä relaamista!

Mikä sinua on tällä viikolla ilahduttanut?