Nyt seuraa osa 1. pitkästä tunnustusten sarjasta jotka kaikki koskevat helmikuussa tapahtuneita kenkähankintoja.

Olin eilen kipeänä ja apteekkireissulla minulta oli unohtunut sivuille vilkuilun estävät silmälaput kotiin joten en voinut olla näkemättä Andiamon kauppiaan virittämää kavalaa ansaa. ”3 paria 1 hinnalla!” kiljuivat kyltit kenkähyllyjen päällä houkuttelen tämän hölmöläisen jälleen ansaan. Ja mikäpä se olisikaan tehokkaampaa lääkettä inhottavaan flunssaan kuin muutama pari mahtavia jalkineita? No eipä juuri mikään.

asu_2011_02_18_b

Koska kello oli jo yhdeksän, kun vihdoin lopetin työt tältä päivältä, en jaksanut ottaa enempää kuvia, joten saappaat eivät ehkä näy kovin yksityiskohtaisesti, mutta tuleepa samalla esille tämän päivän vaatetus.

Pitkät , kevyellä vuorella varustetut saappaat tulivat oikeasti näillä pakkasilla ihan tarpeeseen, sillä sellaisia ei juuri kaapistani löydy. Pitkät maiharini ovat kooltaan sellaiset etteivät niele villasukkaa ja punaiset retro-Pomarfinit puolestaan ovat lähes puhki pohjasta. Näillä Apple Greenin nahkasaappailla olikin mukavan lämmin tallustella tänä aamuna parinkymmenen asteen pakkasessa töihin, kun villasukkakin mahtui mainiosti.

Materiaali on ihanan pehmoista nahkaa ja kengät tuntuivatkin jo nyt ensimmäisenä päivänä siltä kuin olisivat olleet jalassa jo kuukausia. Vielä kun pitkä varsi saa hieman lisää luonnetta ryppyyntymällä kunnolla, niin sanoisin, että näissä on klassikon aineksia!

Lisää tunnustuksia luvassa viikonlopun aikana…

Jos nyt sitten vihdoin lähtis kotiin täältä työmaalta..


Ensimmäinen osa vastauksia teidän esittämiinne kysymyksiin koskien valokuvauksen opintojani ja työtäni löytyy täältä ja nyt on vuorossa megalomaaninen toinen setti. Ne keitä aihe ei tippaakaan kiinnosta osaavat sujuvasti skipata tämän postauksen, mutta toivon, että siitä on iloa ja infoa aiheesta kiinnostuneille. Haluan painottaa, että kaikissa vastauksissa on kyseessä ihan vaan omat käsitykseni, enkä vastaa siitä, että kaikki ns. faktat esim. oppisopimuksen suhteen pitäisivät paikkaansa joka puolella Suomea. Oppisopimuskeskuksilla ja oppilaitoksilla on jonkin verran toisistaan poikkeavia käytäntöjä.

Postauksen kuvituksena on sekalainen kasa perustutkinnon aikana (2008-2010) koulutehtäviä varten otettuja kuvia.

Mitä opiskelitkaan Tampereella? Valmistuitko siis ennen joulua sieltä, ja jos valmistuit niin mikä sinusta tulikaan?

Olen opiskellut valokuvausta. Ensin kaksivuotiseksi tarkoitetun kuvallisen ilmaisun perustutkinnon,  jonka siis sain loppuun tuossa joulukuussa 2010. Itse  kuitenkin tuhrasin tutkintoon kahden vuoden sijasta  kolme, työn ja koulun yhdistämisen käytyä jossain vaiheessa vähän turhan raskaaksi. Lähiopetuspäiviä oli 3-4 kuukaudessa ja muu aika tehtiin ihan normaalisti kokopäivätyötä. Opintojen suorittamiseksi oli tehtävä kaikki annetut etätehtävät ja suoritettava neljä paikalla tehtävää näyttökoetta.

Nyt tammikuussa sitten aloitin heti perään Valokuvaajan ammattitutkinnon suorittamisen.Tuon tutkinnon suorittaminen kestää vajaat kaksi vuotta ja sisältää yhteensä 6 lähijaksoa, joista neljällä kerralla on näyttökoe.

Miten kauan olet tehnyt valokuvaajan töitä? Ovatko työpaikkasi olleet myös aikaisemmin oppisopimus/harjoittelupaikkoja, vai ihan “tavallisia” duuneja normipalkalla?

Olen työskennellyt valokuvaajana kokopäiväisesti vuoden 2008 alusta saakka. Olen koko ajan ollut oppisopimussuhteessa, mutta sehän on samalla ihan normaali työsuhde. Nykyinen työsuhteeni on vakituinen.

1-hengen_muotokuvat_studiossa-24

Kauan (sinun) oppisopimusopiskelu kestää? Miten opiskelun rahoituspuoli toimii? Voiko oppisopimustyöpaikan ohella tehdä muitakin töitä, kuten vaikka keikkaa freelancer-pohjalta?

Perustutkinnon normikesto olisi 2 vuotta, mutta jatkoin sitä vuodella, kun vaihdoin työpaikkaa ja tutkinto oli vielä kesken. Ja Valokuvaajan ammattitutkinnon suorittaminen kestää jo aiemmin manitut vajaan pari vuotta.

Rahoituspuoli toimii siten, että koska olen ihan normaalisti töissä, saan tietenkin palkkaa. Lähiopetuspäiviltä minulle ei makseta palkkaa (tämäkin on työnantaja- ja sopimuskohtaista, joillekin maksetaan palkka myös lähiopetusjaksoilta). Sen sijaan oppisopimuskeskus maksaa lähiopetusjaksojen ajalta pienen päivärahan, majoituskorvauksen, sekä matkakulut.

Työnantaja sai perustutkinnon ajalta koulutuskorvausta oppisopimuskeskukselta 250 €/kk (summa vaihtelee tutkinnon ja eri alueiden mukaan) ja ensimmäinen oppisopimus työnantajani sai 1. vuoden ajan  myös työkkärin palkkatukea, koska ehdin ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi AMK:sta valmistuttuani. Nyt ammattitutkinnon aikan koulutuskorvaus on vain nimellinen 30 €/kk.

Mikäli oppisopimus siis kiinnostaa, niin kannattaa ottaa selvää tuosta mahdollisuudesta palkkatukeen ja koulutuskorvauksen määrä. Ne kun on usein iso tekijä siinä, että onko jokin työnantaja halukas ottamaan uutta työntekijää. Mitä halvemmalla työnantaja pääsee, niin sitä helpompi paikka on löytää.

Tuo freelancer-homma on  varmasti kunkin työntekijän ja työpaikan välisestä sopimuksesta kiinni. Itse koen, että olisi hieman arveluttavaa tehdä saman alan hommia omaan pussiin samalla, kun on työsuhteessa toiseen. Silloinhan kilpailisin oman työpaikkani kanssa. Ennemmin ohjaan minua yksityisesti kyselevät asiakkaat firman asiakkaiksi. Eikä minua sitäpaitsi edes kiinnostaisi enää kokopäiväduunin lisäksi käyttää vapaa-aikaani tehden lisää kuvauksia. Ainoat kuvaukset joita teen ns. omiin nimiini, ovat Indiedaysiin liittyviä, mutta sen on sovittu olevan ihan ok.

bad-ass-1

onko tiedän opiskelussa joku ns. lopputyö. Miten jo valmiiksi saatu opiskelusi eroaa seuraavasta(viitaten aiempaan postaukseen jossa ilmoitit jatkavasti opintoja).

Ei mitään varsinaista lopputyötä vaan melko vaativia tehtäviä koko opiskelujen ajan. Jokaiseen neljään näyttökokeeseen oli kuitenkin tehtävä ns. ennakkotehtävät, jotka raati arvioi paikalla tehdyn tehtävän ohella. Viimeiseen näyttöön oli sitten melkoisen laaja kirjallinen tehtävä myöskin, joten kyllä loppuvaiheessa silti sai rutistaa itsestään melko paljon mehuja.

Nyt aloittamani tutkinto eroaa aiemmasta siten, että nyt on kyseessä ammattitutkinto ja edellinen oli perustutkinto. Peruatutkinto oli hyvin laaja-alainen sisältäen niin muotokuvausta, tuotekuvausta,  dokumentaarista kuvausta ym. Ja tehtävät olivat todella tarkkaan määriteltyjä ja oli tietyt tekiniset asiat jotka oli pakko hallita ennen kuin pääsi läpi. Ammattitutkinnossa kukin opiskelija tekee tehtäviä oman suuntautumisalansa mukaan (itselläni se on muotokuvaus). Kukin määrittelee itse omat tavoitteensa eikä esim. tehtävät ole enää niin tarkkaan rajattuja. Nyt siis syvennetään taitoja.

Kysyisin sitä, että mikä valokuvaajan koulutuksesta olisi ns. arvostetuin? Kun valokuvausta voi opiskella niin ammattikoulussa, yliopistossa kuin amk:ssa. Luulisin ainakin tärkeintä olevan tekniikan hallinta ja se miten sä kuvaat? 🙂

En mä ala spekuloimaan mitä arvostusasioita. Eri kouluissa opetetaan hieman eri asioita. Oma opinahjoni, VVI, on keskittynyt erityisesti asiakaslähtöiseen valokuvaan. Eli siellä ei tehdä ns. omaehtoista taidekuvaa, vaan pyritään jo perustutkinnossa sellaisiin  monipuolisiin valokuvauksen perustaitoihin, että niiden avulla on mahdollista elättää itsensä alalla. Koulussamme opiskelee siis muotokuvaajia, lehtikuvaajia ja mainoskuvaajia.

Ammattinimikkeenä valokuvaaja ei ole mitenkään sillä tavoin säädelty, että pitäisi olla jotkut tietyt opinnot takana,ennen kuin voi olla valokuvaaja. Onhan moni ammatikseen kuvaava ihan itseoppinutkin. Sanoisin siis, että loppupeleissä sillä opinahjolla tai tutkintonimikkeellä ei ole juurikaan väliä, sillä työt jaetaan kyllä puhtaasti taitojen ja niistä kertovien työnäytteiden perusteella.

Toki jos valokuvauksen opiskelu kiinnostaa, niin kannattaa miettiä mikä koulu tarjoaisi sitä mitä itse haluaa. Kiinnostaako siis enemmän valokuvataide, muotokuvaus, kuvajournalismi, vai mikä? Toiset oppilaitokset painottavat enemmän tekniikan merkitystä perusopinnoissaan (esim. VVI), kun taas enemmän taiteeseen painottuneissa kouluissa ei ehkä yhtä tarkasti viilata jotain korkovalon paikkaa. 😀

SK-02

Mitenkä työtilanne? Millainen valokuvaaja voi onnistua tekemään itsellensä elannon kuvaajana? Eli esim. tietynlaista luonnetta tms.

Apua, mitä mä nyt tällaiseen osaan vastata.. No kun ympärilleen kattoo, niin melko monenlaiset tyypit näyttää elantonsa repivän valokuvaamalla. Osa paremmalla ja toiset huonommalla menestyksellä. Ei ole olemassa mitään tiettyä kaavaa millainen valokuvaajan on oltava, sillä pelkkä nimike valokuvaaja ei kerro oikeasti vielä yhtään mitään. Esim. muotokuvaajan tai vaikkapa lehtikuvaajan työt ovat hyvin hyvin erilaisia ja vaativat siksi melko erilaisiakin ominaisuuksia.

Omassa muotokuvaukseen painottuvassa työssäni ei kyllä ihan helposti pärjää jos ei ole sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut. Muotokuvauksessa todella suuri osa työstä kun on sitä ns. psykologista ja sosiaalista puolta. Tekniikka täytyy hallita niin hyvin, että voi keskittyä vehkeiden sijaan kuvattaviin ihmisiin.

kalenteri

Ja sitten nuo välineet. Pitkääkö jo kouluun tai uuteen työpaikkaan mennessä omistaa omat vehkeet?

Toki jonkinlainen kamerakalusto on hyvä olla itselläkin, ettei ole esim. koulutehtävien teon kanssa ihan pelkästään työnantajan vehkeiden varassa. Mutta tärkeämpää on siis se, että työpaikalta löytyy riittävänlainen kalusto, jotta se mahdollistaa täysipainoisen opiskelun.

Mutta on esim. jotkut opiskelukaverini olleet koulussa yrittäjäoppisopimuksella ja aloittaneet melko minimaalisella kalustolla (esim. ei studiokamoja) ja hankkineet välineitä lisää sitten matkanvarrella tai käyttäneet tarvittaessa esim. vuokrastudiota.

Mutta on siis oltava joko oma kamera tai sitten mahdollisuus käyttää työpaikan kameraa myös työajan ulkopuolella. Vaikeahan se olisi muuten kuvata.

1-hengen_muotokuvat_studiossa-17

Minua kiinnostaisi oletko ollut tyytyväinen valitsemaasi kouluun (VVI) ja alaan ylipäänsä?

Olen ollut VVI:hin ja sen antiin todella tyytyväinen. Perusasiat on hakattu ns. lekalla päähän ja on pidetty huoli siitä, että opiskelijoilla olisi itsellään oikea käsitys omasta tasostaan eikä ole ruokittu mitään turhia harhakuvitelmia. Eli rakentavaa ja tiukkaakin palautetta on annettu eikä ainoastaan hymistelty ”ihan kivaa” kaikkeen mitä opiskelijat tuovat näytille.

Toki opetuksen tiukka linja on tietyllä tavalla tehnyt myös ”hallaa” ainakin hetkeksi aikaa. Itsellä esimerkiksi tuli jossain vaiheessa perustutkintoa ihan totaalinen blokki päälle, kun oli sellainen olo, ettei ikinä saa aikaiseksi kaikkia kriteerejä täyttäviä kuvia. Sitä tavallaan otti kaikki vaatimukset niin kirjaimellisesti. Mutta nyt sitten taas ammattitutkinnossa pyritään löytämään sitä omaa tapaa tehdä työtä ja kehittymään juuri niillä osa-alueilla mitä itse haluaa. Perustutkinto siis meni siinä hengessä, että tietyt asiat oli vaan pakko opetella ja näyttää niiden osaaminen kuvilla.

Alaan ja työhön olen toisinaan todella tyytyväinen ja toisina päivinä taas hakkaan päätäni seinään ja mietin, että miksi ihmeessä päätin hakeutua tähän työhön. Itsekriittisyyteni on niin valtavaa, että se tekee työstä toisinaan turhan raskasta. Välillä haaveilen työstä, jonka voisin päivän päätyttyä jättää mielestäni, mutta tämä homma muhii tavalla tai toisella päässä koko ajan.

Millainen hakuprosessi ja sisäänpääsykriteerit VVI:lle on? Voiko sinne päästä, ellei ole vielä toiminut valokuvaajan ammatissa? Sain sen mielikuvan, että noviiseillekin siellä kuitenkin _jotain_ koulutusta olisi tarjolla, vaikka suurinosa onkin tarkoitettu alalla jo työskenteleville. Osaatko sanoa otetaanko hakuvaiheessa huomioon aikaisempaa tutkintoa, vaikka se ei suoraan olisi valokuvausalalta, mutta sitä(kin) sivuavaa (yliopistotasolta eli teoreettisemmalta/teknisemmältä näkökulmalta)?

Koska kyse on oppisopimuskoulutuksesta, niin mitään pääsykokeitahan tai sen kummempia pääsykriteereitä perustutkintoon ei ole kuin se, että on alan työpaikka. Aiemmin VVI:llä oli myös ryhmä ”alalle aikoville”, mutta sitä ei ole enää. Eli alan työpaikka joko toisen leivissä, tai sitten itse yrittäjänä, niin voi sitten mennä kyselemään oppisopimuskeskuksesta, että kustantavatko tuon koulutuksen.

dokumentaarinen_kuvaus-04

Entäpä millaista on valokuvaajan työ ihan käytännössä? Onko suurin osa yrittäjiä? Onko kilpailu Suomessa kovaa? Elääkö valokuvauksella? 😉

Ei tällaiseen ole mitään suoraa vastausta. Veikkaisin, että iso osa valokuvaajana toimivista ihmisistä on itse yrittäjiä/freelancereita ja vähemmistö on vakituisesti töissä toisella. Mutta mitään faktatietoa minulla ei tästä ole. Osa elättää itsensä paremmin, ja toiset huonommin.

Myöskin se, että millaista valokuvaajan työ on käytännössä, riippuu hirveäti siitä mikä kuvaaja olet ja missä. Kuten jo aiemmin mainitsin, muotokuvaajan, lehtikuvaajan, mainoskuvaajan tms, kaikkien työnkuvat ovat hyvin erilaisia.

Itse teen pääasiassa muotokuvausta (eli lapsi-, valmistujais-, hää-, perhe- ym.), mutta jonkin verran myös lehtikeikkoja ja erilaisia yrityskuvauksia. Pienemmillä paikkakunnilla valokuvaajan on usein revittävä leipäänsä useammlata kuvauksen saralta ja tehdä pikkuisen kaikkea, mutta suuremmissa kaupungeissa taas on ainakin omasta mielestäni fiksumpaa keskittää osaamistaan ja erikoistua selkeästi yhteen tai kahteen asiaan. Mutta erilaisia valokuvaajan uria on siis yhtä monta kuin on kuvaajiakin.

omaperse

Minua on aina huolestuttanut eniten kouluun pääseminen. Minkä tasoisia/minkälaisia tapoja Suomessa on kouluttautua valokuvaajaksi, ja miten vaikea näihin mihinkin on päästä? Millainen on hakijoiden taso, ovatko kaikki kouluun pääsevät superlahjakkaita, vai riittääkö harrastuneisuus, innokkuus ja jonkinsorttinen taiteellinen silmä ilman täydellistä teknistä osaamista?

Minä en osaa juurikaan kertoa mitään valokuvausta opettavien oppilaitosten sisäänpääsykriteereistä. Ja mitä noihin eri oppilaitoksiin tulee,niin kannattaa ihan vaan pistää Google laulamaan.Sieltä niitä löytyy, on kansanopistoa, ammattikorkeakoulua, ammattikoulua, oppisopimusta… Eri opintoväylillä on hieman erilaisia vaatimuksia.

Miten tuo oppisopimushomma menee käytännössä? Siis opeteletko työtä samalla kun jo teet sitä palkalla ja sitten vaan teet näyttöjä johonkin oppilaitokseen, joka antaa sitten todistuksen. Kuulostaa aivan unelmadiililtä, jos noin on!

Juu, siis kokopäivätyötä teen ihan normaalisti ja sitten tosiaan välillä käyn lähiopetusjaksoilla, pakerran kouluun tehtäviä ja suoritan näyttökokeita.

Toimitko freelancerinä? Mihin kaikkialle kuvaat (lehtiin?) ja millaisia kaikkia erilaisia keikkoja? (häät?)

Olen normaalissa kokopäiväisessä työsuhteessa. Kuvaan niin kuluttajille, yrityksille kuin lehtiinkin.

3_print

olisin siis oikeesti kiinnostunut tietämään, että kuvailetko ihan taviksia/kaikkia jo nyt vaikka opiskelut(?) kesken ja minkälaisella hinnalla? missä sun kuvaus studio tai se paikka on missä kuvailet? Olisin kiinnostunut enenmmän asiakkaana kuin kolleegana. 🙂

Kuvaan paljon juurikin ”taviksia”. 😀 Asun ja työskentelen Porissa ja Satakunnan alueella ylipäätään. Lisätietoa löytyy osoitteesta www.vidastudio.fi

Valaisiko tämä asioita yhtään teille kysymyksi esittäneille? Jäikö jokin vielä ihmetyttämään. Vastaan lisäihmettelyihin vielä kommenttiboksissa. 🙂


..tytön pyöreän, tympeän! 😀

Eilen ilmestyneestä Trendistä on bongattavissa eräs tuttu hahmo, joka on muuten varsin tyytyväinen sekä juttuun, että kuvaan, mutta ai, että kun olis vielä ehtinyt hymyilläkin. Kuvaaja vaan sattui olemaan vähäpuheisten ja salamaakin nopeampien sukua, joten muutamat ruudut oli napattu ennen kuin ehdin tajuta hänen edes aloittaneen. 😀

IMG_2853

Eilen heti kuvan nähtyäni asia kirveli hieman enemmän, mutta päätin sitten keskittyä positiivisiin juttuihin kuten siihen, että mun kintut näyttää kuvassa ihan hämmästyttävän pitkiltä! Kuvauskorkeuden loistavasta valinnasta siis kuvaajalle pluspisteitä.

Farkkuopas-jutussa siis minä ja neljä muuta ”Tyylitavista” kerromme omista farkkuongelmistamme ja niihin löytyneistä ratkaisuista. Ongelmia oman ison kokoni lisäksi mm. ”paksut pohkeet” ja ”lyhyet jalat”. Tsekkaa ihmeessä!

EDIT: kirjoitin hieman epäselvästi. Eli minun ongelma oli tuo ”iso koko” ja nuo kaksi muuta sitten kahden muun haastatellun ongelmat. Mulla riittää ongelmaa ihan jo tästä isosta keskivartalosta, mutta pohkeisiini ja jalkojeni pituuteen olen kyllä tyytyväinen. Tämä vaan siksi kun pari kommentoijaa ehti jo ymmärtää väärin ja kommentoida asiaa. 😀