Tukholmasta kertyi kuvia lähes paristakymmenestä näytöksestä, joten näitä nyt riittää vielä hetkeksi aikaa, joten toivottavasti kiinnostusta edelleen riittää. Itse olin niin innoissani tuosta näytösten kuvaamisesta, että ilolla tuppaan tuotoksiani myös tänne.  Whyredin näytöksestä kuvia sen verran valtava kasa, että jaan ne kahteen postaukseen, naisten ja miesten vaatteet erikseen.

Whyred marssitti eleettömän kauniiksi stailatut mallinsa yleisön eteen urkumusiikin säestämänä, joten tunnelma Liljevalchsin taidehallissa oli, jos ei nyt ihan uskonnolinen, niin ainakin hienolla tavalla harras.

sfw_whyred-01

sfw_whyred-19

sfw_whyred-13

sfw_whyred-11

Mallistossa oli käytetty paljon rehellisen raikasta vihreää ja yllättäen se näytti jopa minun mielestäni todella hyvältä. Taisinkin joutua muotiviikoilla melkoiseen aivopesuun, sillä aloin jo hieman kiinnittää huomiota siihen, että on olemassa muunkinlaisia vaatteita kuin mustia. Mietin jopa, että voisin kokeilla jotain pientä vihreää piristystä omaankin vaatekaappini.. nyt pelottaa.

sfw_whyred-12

sfw_whyred-14

sfw_whyred-07

sfw_whyred-05

sfw_whyred-06

Itse saan keskittyä ainoastaan haaveilemaan tuollaisista kauniista ja avonaisista selkämyksistä, mutta oi miten kaunista katseltavaa ne ovatkaan.

sfw_whyred-03

sfw_whyred-20

sfw_whyred-21

Yleislinjoiltaan Whyred tarjoili melko minimalistisia ja linjakkaita vaatteita, mutta mielenkiintoisiin materiaaleihin ja pieniin yksityiskohtiin kuten kauluksiin ja pliseerauksiin oli kiinnitetty paljon huomiota. Ei ehkä paljoakaan sellaisia oman vaatekaapin kannalta kiinnostavia juttuja, mutta yleisesti ajatellen mallisto oli todella hieno ja tyylikäs kokonaisuus. Ja koska poiketen monista muista muotiviikoilla esitellyistä mallistoista Whyred esitteli ihan huomattavan paljon muutakin kuin mustaa, oli näytöksen seuraaminen kaikin puolin mielenkiintoista.


No mihin se sunnuntain pakkauskriisi sitten johti? No tietenkin siihen, että paiskasin laukun täyteen yhteensopivia mustia palasia, parit housut, hameen, huituloita, alustoppeja jne. ja mausteeksi liian monet kengät ja kasan koruja. Ja loppujen lopuksi tajusin paikan päällä, että oikeastaan kaikki stressaaminen oli turhaa. Kun pakkaa mukaan juuri ne vaatteet mitä muutenkin koko ajan käyttää, niin ei voi mennä pieleen ja juuri niin minä tein. Näytin itseltäni ja tunsin oloni hyväksi enkä kokenut alemmuuskomplekseja vaikka ympärillä pyöri upeammin pukeutuneita fashionistoja.

Ja totuushan on kuitenkin se, että vain pieni osa näytöksissä hengailleista tyypeistä oli jotenkin super mahtavasti pukeutunut. Suurin osa tallusteli ihan samalla tavalla kuin minäkin, melko neutraalisti ja huomiota herättämättömästi mustissa rennon näköisissä asuissa ja näyttivät ihan yhtä tavallisilta pulliaisilta kuin minäkin. Ja suurin osa ihmisistähän olikin siellä nimenomaan töissä ja pukeutui sen mukaisesti. Esimerkiksi mukavat matalat kengät olivat itselleni ainoa oikea valinta hektiseen näytöksestä toiseen juoksemiseen. En ikinä olisi kyennyt siihen koroilla useamman kilon kamerareppu selässä keikkuen.

Tässä siis pari päälle päätynyttä asua maanantailta.

ma_paiva-asu

Nämä vaatteet olivat itse asiassa mun matkustusasu niin mennessä kuin tullessakin. Mennessä vaan koneemme sattui olemaan sen verran myöhässä, että ehdimme Filippa K:n näytökseen vain komean mersu-kuskimme raskaan kaasujalan ansiosta, joten lookki on tasan se millä olen aamulla lähtenyt ajamaan kohti Tamperetta.Mutta ai että rakastan kaikkea tuota mitä minulla on päällä.

On muuten ihanaa kun mulla on vihdoin ja viimein myös tuollaiset housukengät. Mulla nimittäin on tahtonut aiemmin olla se ongelma, ettei mitkään mun kengistä passaa housujen kaveriksi, kun lahkeet on aina jotenkin törpösti, enkä haluaisi piilotella kenkiä typerästi lahkeiden alla. Mutta nyt rakkausbikerit pelastivat minut!

ma_ilta-asu

Muutaman näytöksen jälkeen ehdin onneksi pikaisesti käydä hieman siistiytymässä ja vaihtamassa vaatteet ennen illalista ravintola F12 Studiossa. En sitten aiemmin ollutkaan syönyt ravintolassa, jolla olisi Michelin tähtiä. Illallispaikallamme oli yksi.

Päällä siis jälleen kerran ihan täällä blogisssa jo moneen kertaan nähtyjä kamoja. Henkkamaukan viime viikolla ostetut housut, Monkin huitula ja Feudin korkkarit. Onneksi älysin lähteä matkaan rakkaalla nahkarotsillani, joka passasi sujuvasti asuun kuin asuun.

Matkan tärkein pukeutumisopetus siis oli, että olipa paikka ja tapahtuma mikä hyvänsä, niin tärkeintä on tuntea olonsa kotoisaksi, silloin näyttää, jos ei nyt ihan kaikkien mielestä tyylikkäältä, niin ei kyllä ihan tyylittömältäkään. Liika yrittäminen ja itselle vähänkään vieraat asut johtaisivat vain epämiellyttävään oloon, joka näkyy yleensä myös ulospäin.


Vaikka muotiviikkovieraat kuvaamassa toinen toisiaan olikin suuri osa koko sirkusta, en itse innostunut kovinkaan paljoa siitä, että alkaisin tarraamaan tyyppejä hihasta ja pyytäisin pikaista poseerausta.

Ei sillä ettenkö uskaltaisi lähestyä vieraita ihmisiä etenkin kun tääällä tuskin olisi saanut pakkeja, mutta joku siinä koko kuviossa vaan enemmänkin huvitti ja tympäisi. Niinpä tyydyinkin mieluummin lähinnä paparazzaamaan ns. salassa joitain yksityiskohtia kuten kenkiä.

Keskiviikkona kuitenkin yksi tilaisuuksista oli siinä määrin turhauttava, että luovin tieni tungoksesta hieman väljemmille vesille ja ikuistin eteisessä muutaman lähdössä olevan tyypin.

muotiviikko_tyypi2

Jokin tässä neidissä hurmasi, vaikken mitään hänen vaatteistaan voisi kuvitellakaan itseni päälle. Mutta täytyy kertoa silti yksi salaisuus.. sovitin tänään itse asiassa lähes tuon hameen väristä mekkoa. Ruskea ja poltettu oranssi ovat jostain syystä alkaneet kiehtoa minua viime aikoina. Saa nähdä mihin se johtaa.

muotiviikko_tyypi1

Tämän pariskunnan halusin kuvata lähinnä miehen ihastuttavien housujen vuoksi joista ei sitten kuitenkaan kuvassa saa kovinkaan paljon selkoa. Muta sopivasti pudotettu haara, rento istuvuus ja pussimaiset lahkeet, rakkautta.

Tytön omituinen turkkihässäkkä jaksoi ihmetyttää meitä jo edellisenä päivänä, siitä nimittäin puuttui selkäosa lähes kokonaan. Eli toisin sanoen kyseessö on turkisbolero.. Hmm.. Mielenkiintoista sanoisinko.

muotiviikko_tyypi3

Tämä mies minun oli ihan pakko kuvata ihan jo sen takia, että olimme bongailleet hänet lähes joka näytöksestä ja ristineet hänet sheriffiksi hänen lookkinsa vuoksi. Pyysinkin komistusta kuvaan kertomalla hänelle antamastamme lempinimestä 🙂

Herra on ihan sellaisen uinuvan pikkukaupungin ystävällisen sheriffin näköinen. Hän yrittäisi välttää väkivaltaa viimeiseen asti ja ratkaista asiat puhumalla, mutta tarvittaessa hän olisi hämmästyttävän nopea ja tarkka ampuja.Mutta ehkä noi purkkarit kyllä hieman vie parasta terää tuolta tarinalta.. Mutta söpö se on silti, purkkarit voi aina rajata pois kuvasta.