14.02.2011 Pakkanen paukkuu, mitä siitä?

”Hirmu Pakkaset!”, ”Luvassa hyytävää kylmyyttä”, ”Pakkanen paukkuu koko maassa!”. Kaikki nuo ovat lehtiotsikoita, jopa etusivukamaa viime päiviltä. Se on sama homma kuin että joka ikinen vuosi talvi yllättää autoilijat, niin jostain kumman syystä suomalainen media jaksaa vuosi toisensa jälkee myös hämmästellä ja kummastella sellaista melkoisen tuttua asiaa kuin lämpömittarin lukemat. Luulisi nyt jo jokaisen useamman talven Suomessa nähneiden ihmisten olevan tietoisia siitä, että tiettyyn aikaan vuodesta on helkkarin paljon kylmempi kuin muulloin.

Mutta toisaalta, jos aamulla iltapäivälehtien lööpit kirkuvat pakkasasteista, niin ainakin silloin tietää, että edellisenä iltana ei ole esimerkiksi maanjäristys nielaissut satojentuhansien ihmisten koteja Aasiassa ja vaihteeksi on myös ollut päivä ilman yhtään koulusurmaa. Että voi sen pakkasuutisoinnin tietysti nähdä positiivisenakin. Että ikään kuin karmeampien uutisten onnellisessa puutteessa voidaan sitten kahistella sitä, että herran jestas mitäs kaikkia ongelmia se vuodenaikojen vaihtelu nyt taas aiheuttakaan.

Ja että mitenkäkö tämä koko pakkasasia sitten liittyy meikäläiseen? No siten, että taas tänä aamuna lähes -25 asteen kelissä töihin tallustellessani mietin ihmeissäni, että mikä tässä hommassa nyt oikein aiheuttaa sen kaiken kauhistelun ja narinan. Siis joo, kyllä muakin harmittaa, ettei meidän diesel-vehkeemme lähde näillä pakkasilla käyntiin ja sen takia taidettiin taas hankkia yhdet parkkisakot ja ymmärrän kyllä, että on monia asioita joihin pakkasten kiristyminen nyt luvattuihin ennätyslukemiin voi vaikuttaa harmillisesti, mutta jos nyt puhutaan ihan vain siitä perus ”hyi, että on kylmä ja ulkona on kamalaa” ja ei siellä tarkene” -kitinästä, niin ei ymmärrä.

Kuvissa mun todella ”supertyylikäs” työmatka-asuni. Mutta ei palellut sitten tippaakaan. Itse asiassa oikein nautin aamun raikkaasta ilmasta ja pakkasen nipistely poskilla oli vain ihanaa herättelyä. Työkaverit katsoivat minua kuin hullua kun intoilin kelin ihanuudesta ja kuittasivat sen sillä, että olen kylmän korpi-Kainuun kasvatti. Ei se pakkasesta nautiskelu liity mitenkään syntyperään vaan ihan vaan mukavaan ja sopivaan ulkoilmapukeutumiseen.

Ei niitä kerroksia edes kaivata kymmeniä, kun valitsee ne vähät vaatekerrokset oikein. Itse ainakin vannon samojen ohuiden villa- ja kashmirneuleiden nimeen joita käytän lämpimimmilläkin keleillä. Parempi yksi kerros hengittävää ja lämmintä luonnonmateriaalia kuin pino rätisevää ja hiostavaa akryyliä.

En minä tietenkään koe kauhean kaunis näky olevani tuossa eskimopuvussani, mutta pysyypä ainakin hymy naamalla kun ei huulet sinerrä ja hampaat kalise. Perille päästyä voi sitten vaihtaa kamppeet hieman fiksumpiin. Ehkä se on taas tätä iän mukanaan tuomaa asennetta. Nuorempana sitä panosti kaikissa olosuhteissa enemmän siihen miltä näyttää, mutta lisävuodet mittarissa ovat ainakin itselläni lisänneet rutkasti sitä mukavuuden ja sisäisen olotilan tärkeyttä.

En ehkä vielä muutama vuosi sitten olisi uskonut sanovani tällaista ääneen, mutta yksi viime vuoden parhaita vaateostoksiani oli ehdottomasti nuo Intersportin alesta 30 eurolla löytyneet Luhdan ulkoiluhousut. Niiden ja monien kaapista löytyvien ihanien villapaitojen avulla pakkasaamutkin ovat ystäviä eivätkä vihollisia.

Mutta myönnettäköön nyt se, että mikäli viime viikkoisen uneni sääennustus -84 asteen pakkasista toteutuu, niin siinä vaiheessa saatan minultakin hymy hyytyä ja pakkasensietokyky ylittyä 😀