Posted at 23:54h
in
Yleinen
by Veera Korhonen
Muutamat teistä huuteli edellisessä postauksessa, että pitäisi saada kengistä kuvia osana asua. Korfut eivät ole ehtineet ulkoilla vielä viikontakaista Manboyn keikkaa enempää, joten aitoja asukuvia ei siksi ole tarjolla. Tai kyllä silloinkin muutama kuva asusta napattiin, mutta mulla ei ole aavistustakaan millä muistikortilla ne lymyää. Aidon tilanteen sijasta kuvailinkin kenkiä muutamien viime aikoina käytössä olleen asun kanssa, jotka kylläkin kaikki ovat jälleen itselleni ominaisesti mustia.
Mutta ai vitsi miten ihanasti tuo Korfujen kaunis konjakinsävy piristääkään kokomustaa. Ja hiuksista pilkottavat raitojen jämätkin passaavat varsin mallikkaasti yhteen uutukaisten kanssa.
Siskon vanha nahkalaukku löytyi pääsiäisenä kotoa ja vihdoin n. kahdenkymmenen vuoden ullakolla pyöriskelyn jälkeen se näytti rähjäisyydestään huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, aivan järjettömän ihanalta. Veska kaipaisi kuitenkin hieman suutarin helliä otteita, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi kipaista luottosuutarini kautta, vaan käyttänyt laukkua pienestä reunan purkautumisesta huolimatta. Laukussa todellakin näkyy kauniisti eletty elämä niin kuluneen hihnan kuin läpässä olevien kissan raapimajälkienkin muodossa. Ja kuten jo edellisessä postauksessa sanoin, olivat Korfut ja perintöveska mielestäni aivan täydellinen pari.
Tämän asun kanssa en kyllä oikeasti näin järeitä jalkineita pukisi, mutta halusin esitellä teille Ratsulan toripäivien -80% rekistä bongaamani mahtavat pöksyt jotka olen ristinyt Löllö-housuiksi. Itselleni vieraan Molly Jo -merkin trikoopantsien alkuperäinen hinta oli jotain hävyttömät 120 €, mutta hulppean alennuksen vuoksi vein ne kotiin reilulla parilla kympillä. Löllöissä on ihan täyspitkät lahkeet, mutta itse tykkään useimmiten kiskoa lahkeet asentoon ”pussi”.
Housuja oli jäljellä koot 46 ja 38. Vein sovituskoppiin tietenkin ne isommat, mutta yllätyksekseni ne hulahtivat suoraan nilkkoihin. Olin kuitenkin jo niin ihastunut housujen käsittämättömään mukavuuteen ja omituisiin ”siivekkeisiin”, että harmistuin kovasti kun luulin, että jään ilman sopivia pöksyjä. Onneksi kuitenkin uskaltauduin kokeilemaan noita kokolapun mukaan itselleni n. neljä kokoa liian pieniä yksilöitä, sillä komeastihan se elastaani antoi vyötäröltä periksi. Ja niin suuret ei sentään minunkaan reidet ole, että nämä lahkeet kiristäisivät edes ”liian pienessä” koossa. 😀 Eli jälleen kerran on syytä todeta, että kokolappu ei ole koko totuus.
Näissä vaatteissa on ”siipiensä” ansiosta ihan selvää supersankariasun ainesta!
Vielä toinenkin huomionarvoinen asia tässä venyvässä ja pehmoisessa lölleropuvussa on, nimittäin tuo yläosa. Ai että mitä siitä, sehän on perus tuubitooppi. No niin onkin, mutta tuubitoppi minulla, megatissillä! Ja vielä ilman rintaliivejä! Ja kyllä, ihan ihmisten ilmoilla huitelin tuossa asussa eilen balleriinat jalassani. Ei sitä nyt tietenkään tissiliiveittä paljoa hyppiä ja riehua kannata, mutta eipä se oo näiden hinkkien kans kivaa vaikka olis mitkä panssariliivitkin.
Mutta olen vaan niin iloinen, kun löytyi pitkästä aikaa tällainen itselläkin päällä pysyvä tuubi kesän hellepäiviä varten. Ja mistäs muualta kuin HenkkaMaukasta, sieltä ”Isot on Ihania” -osastolta tämä. Tämäkin vaate voi taas kuulua siihen osastoon joka jakaa mielipiteitä, että onko tällaisen hinkkilissun/laardileenan sopivaa sellaista käyttää. Kun Allit ja kainaloläskit näkyy ja kaikki, aatelkaas nyt sitä. Mutta minä olen niiiiin kovin iloinen siitä!
Ääh.. Tänään muuten kävi yksi toimittaja mun luona vierailulla ja höpötin sille lähes kolme tuntia ihan kaikenmoista läpiä päähäni itsestäni. Hieman saman henkistä artikkelia erääseen maanlaajuiseen julkaisuu siis luvassa muutaman viikon päästä kuin esimerkiksit ämä Ole rohkeasti oma itsesi -postaus oli. Toivotavasti toimittaja saa mun horinoista jonkinmoista pointtia kaivettua. 😀 Nyt sitten pitäis keksiä ensi viikoksi muutama eri asu jutun valokuvia varten, voi apua… siitähän se sitten stressin pukkaa!!!
Mutta nyt äkkiä vaatteiden vaihtoon, sillä kohtaa koittaa ilon hetki. Muru tulee vihdoin ja viimein parin viikon työreissulta kotiin ja lähdetään kaverin bändin levynjulkkareihin. Taidanpa kiskoa korfut taas kinttuun!
