22.02.2012

Posted at 00:47h in Yleinen by
0 Likes

 ”Siis lähdetkö sä heti sen jälkeen kun oot saanu?”  ”No hulluahan se olis ennenkään lähteä.”

Viikonlopun melko harvoista valveilla vietetyistä tunneista tuli puolitoista vietettyä tyrskähtelemällä elokuvateatterin penkissä. Nauruhermojen aktivoijana toimi tällä kertaa kotimainen draamakomedia Varasto tragikoomisine henkilöhahmoineen.

Jos ei elokuva ole vielä millään tavoin tuttu, niin tässä lyhyt selonteko. Rousku (Kari-Pekka Toivonen) ja Raninen (Aku Hirviniemi) ovat rautakaupan varastossa työskentelevät duunarikaverukset ja Karita on saman puljun myyjä. Rousku pitää Karitaa pelkkänä panopuunaan, mutta Karita on päättänyt viedä homman pidemmälle. Rouskun suoraviivainen poikamieselämä järkkyy, kun Karita ilmoittaa olevansa raskaana. Samaan syssyyn vielä pomokin alkaa hiillostamaan varaston jamppoja liikkeessä havaitun hävikin vuoksi.

Kuulostaa pelkältä komedialta, mutta Varasto on onneksi paljon enemmän. Se tarina joka on yhtä aikaa hyvin pieni ja kuitenkin melko suuri.

”Vaikka mä vaan myyn maalia, niin oon mä silti ihminen!”

Minttu Mustakallion esittämä lähiömimmi Karita oli mielestäni ihan huikea hahmo samanaikaisessa kieroudessa ja lempeydessään. Ja ai että puvustaja oli kyllä onnistunut omassa työssään aivan loistavasti. Karitan vaatteet nimittäin tuntuivat paikoitellen tosiaankin kertovan hahmosta enemmän kuin sata sanaa.

Leffasta kovasti tykänneenä päätinkin sitten koota teille tällaisen lähiöprinsessa Karitalta inspiraation saaneen tyylikollaasin. Oisko tässä sun ja mun uus tyyli? 😀

 

Ja näitä tyylin helmiä on kaivettu mm. sellaisista verkkoputiikeista kuin: halens.fi, ellos.fi, foxystyle.fi, kitsch.fi, fruugo.fi/fanytown

Että ei muuta kuin ostoksille! Tai jos ei ostoksille, niin ainakin leffaan! 😀


20.02.2012

Posted at 23:54h in Yleinen by
0 Likes

 ”Jos oisin enää yhtään väsyneempi, julistettais mut jo kuolleeksi.”  Tuo perjantainen facebook-statukseni määrittelikin sitten samontein koko viikonloppuni. Perjantain töistä lähdön ja maanantaiaamun välissä taisin laskujeni mukaan olla hereillä yhteensä alle 20 tuntia. Ei siis varmaan ihme, että täälläkin oli taas päivätolkulla hiljaista. 😀

Maanantai valkenikin sitten aurinkoisena ja minäkin tunsin oloni jo lähes eläväksi olennoksi. Koska omasta vaatekaapista ei tuntunut löytyvän mitään, kävin keski-ikäisen alter egoni vaatekaapilla. Midimittainen hame yhdistettynä Pirjo-Riitan pikkujoulujakkuun = takuuvarmat mummoiluvibat.

Kun vitosen kirppismaiharit taas puolestaan lisäsivät kokonaisuuteen ripauksen teiniangstia, niin keskiarvoksi tulikin sitten aika jees fiilis ja oma olo.

Aina kun taas ahdistun ja pelkään näyttäväni jo neljävitoselta, kaivan muistilokeroistani sen hetken, kun Alkon myyjä viimeksi kysyi papereita. Siitä on kuitenkin vielä alle puoli vuotta aikaa. Epäilen kyllä, että se nainen joko jonotti parhaillaan silmien laserleikkaukseen tai sitten oli vaan nauttinut liikaa työpaikkansa antimia, mutta lämmitti se hänen erehtyväisyytensä silti minun mieltäni. Kohteliaisuuksia kuulee nykyään sen verran harvoin, että ne on osattava omatoimisesti tonkia esiin vähän epäilyttävämmistäkin kommenteista. 😀

Ai miten niin kuulostan ikääntymisestään ahdistuneelta ja ihonsa kimmoisuuden kadottaneelta naiseläjältä? Kaikki jaksaa aina lohdutella sanomalla, että ikä on vaan numero, mutta ikävä kyllä se on myös aamulla peilissä pelottelevat silmäpussit ja paljon muuta.

Tähän onkin hyvä sitten ottaa pari lohdutuksen sanaa ennen kaikkea itselleni, mutta myös kaikille niille muille joita oma naama ei ihan joka aamu miellytä. Tajusin nimittäin tuossa yhtenä iltana, että muruni minulle lausumat sanat minun vastustellessa sinisen auton ostoa, passaavat hyvin myös ulkonäkökriiseihin: ”Mutta kulta, ethän sä sitä väriä näe, kun olet itse ratin takana!” Ei lisättävää.


15.02.2012

Posted at 19:54h in Yleinen by
0 Likes

Heipä hei! Saanko esitellä teille uudet lempihousuni.. Porkkana-sammarit henkkamaukan alesta kuusi euroa. Ja mä oon ihan fiiliksissä! Olin tuijotellut kirkkaanoranssien pöksyjen tuskassani pillifarkkujen kuvia jo useamman tovin, mutta sitten törmäsin näihin sammareihin ja totesin, että nämähän ovat vielä sata kertaa kivemmat kuin farkut. Eli kiitos ne kaikki hyvän päälle ymmärtämättömät 46 kokoiset hölmöt, jotka olivat jättäneet housut minun löydettäviksi pilkkahinnalla.

 

sammarit/H&M, t-paita/Cubus, takki/Evans, laukku/Topshop, kengät/Vagabond

Ja mikäs se sieltä takin alta pilkistääkään? Valkoinen paita! Tämähän alkaa olla jo vakavaa. Oranssit housut ja valkoinen paita. Joko mä olen sairastunut vakavasti tai vihdoin parantunut hetkeksi. En osaa sanoa kummasta on kysymys, mutta just olen kovin viehättynyt ihan itselleni uusista väreistä. Katsotaan nyt kuinka kauan tätä jatkuu ja kuinka kauheita värivirheitä mä innostuksissani teen. Ja minun mottoni kun piti olla, että pukeudun mustaan niin kauan kunnes keksivät jotain tumemmpaa..

No, kuumetta tai ei, niin oranssit pöksyt ovat joka tapauksessa parhautta!!

Ja vilautetaanpas sitten vielä hieman jotain muutakin mihin on tulossa ripaus oranssia… 😉

Nyt jatkuu vielä kuvankäsittelyhommat ainakin tunnin ajan, jotta täältä duunipaikalta pääsis joskus kotiinkin! Ja oi.. pakko kertoa vielä mitä menen aamulla kuvaamaan.. Ihan muutaman viikon ikäistä vauvaa! Ihanaa! Minusta on aivan sairaan ihanaa kuvata sellaisia vielä ryppyisiä ja kippurassa nukkuvia pikku ihmisiä. Niistä kun ei oikein voi edes saada kovin huonoja kuvia. Kiva työpäivä siis edessä, toivottavasti teilläkin! 🙂