Pyörähdettiin eilen työporukalla Porin taidemuseon uuden näyttelyn avajaisissa. Street Art – The New Generation -näyttelyssä on mukana läjä katutaiteilijoita ympäri Euroopasta ja Amerikasta. Teoksia on toteutettu museon näyttelytilojen lisäksi myös kaupungin julkisiin tiloihin niin sisällä kuin ulkonakin. Näyttelyyn kuuluvaa taidetta voi siis bongailla myös pitkin kaupunkia, jos ei museoon saakka ennätä.

 Koska muru ei ehtinyt eilen avajaisiin, ajattelimme mennä katsomaan näyttelyn vielä yhdessä heti huomenna. Yhdistämme museovierailuun myös sunnuntaikävelyn jolla kierrämme tsekkaamassa ympäri kaupunkia toteutetut teokset. Street Art -kartta löytyy TÄÄLTÄ.

Jos siis satut visiteeraamaan Porissa toukokuun 27. päivään mennessä, suosittelen ehdottomasti tarkastamaan tämän värikkään ja mielenkiintoisen näyttelyn. Esimakua Porin taidemuseosta löytyvistä hienouksista näkee seuraavista kuvista.

Yhdeltä seinältä löytyi iso kaupunkimaisena jota myös näyttelyvieraat pääsemään täydentämään omilla tuotoksillaan piirtämällä ne kontaktimuovin paloille ja liimaamalla  haluamaansa paikkaan seinämaalauksessa. Oli hauska nähdä kaiken ikäisiä ihmisiä aina taaperoista vaareihin tussi kädessä  osallistumassa teoksen täydentämiseen.

Avajaisissa oli koolla Porin mittakaavassa harvinaisen paljon mielenkiintoisesti ja persoonallisesti pukeutuneita tyyppejä ja bongailinkin esim. monia hienoja laukkuja.

Kivojen asusteiden lisäksi avajaisvieraiden päällä näkyi myös pirteitä värejä. Näiden kenkien ja lahkeiden kaverina tyylikkään herrasmiehen asussa vilkkui oranssia ja tummansinistä.

 

Tämä keltainen, kantajansa mukaan Berliinistä hankittu laukku sopi maaliroiskeisen ilmeensä vuoksi loistavasti näytelyn teemaan. kelpaisi tällainen veska minullekin.

Näitä värikkäillä naamoilla päällystettyjä roskiksia pitäisi ilmeisesti näkyä myös Porin katukuvassa.

Vaikka ilme näyttääkin vähän myrtsiltä, niin neiti bloggaaja oli varsin iloinen olihan siihe  monta syytä kuten värikäs taide-elämys, viinitarjoilu ja eilen Amerikan ihmemaasta saapunut Öky-Blingbling-laukkuni! Koska laukku oli sen verran räyheä, pidin muun asun super yksinkertaisena ja sen määreen täytti hienosti uusi kokovartalovillasukkani. Laukusta ja sen tarinasta lisää myöhemmin. Kaunokainen ansaitsee oman postauksen.

Miten olis uusi pirteämpi ilme taloyhtiön roskalaatikoille?

Värikästä lauantai-iltaa kaikille!


Mulla näköjään jatkuu projekti ”yllätä itsesi aamuisin ja yhdistele värejä aiempaa ennakkoluulottomammin”. Eli tarkoittaa siis kaikkea vähänkään ”villimpää” kuin yhdellä värillä piristetty lähes musta asu.

Tämän päivän pukeutumisen idea lähti ihan puhtaasti eräästä Net-A-Porterin kuvasta, jossa kullanvärinen paljettipaita oli yhdistetty viininpunaisiin housuihin. K0ska kombinaatio miellytti ja sopivia aineksia löytyi omasta kaapista, niin päätin kokeilla samaa, mutta omalla astetta rennommalla tavallani. Tämän päivän teemaksi tuli siis arkista rönttää yhdistettynä blingblingiin.

paljettitoppi ja farkut/Lindex, kashmirneuletakki/Peter Hahn, laukku/Topshop. kengät/Bullboxer, korvikset/Kalevala, rannerengas/H&M

Lindexin paljettitopin olen ostanut jo viime syksynä, mutta se oli jäänyt käyttämättä sen vuoksi, että karheat paljetit raapivat ikävästi kainaloita ja alleja. Tänään kutenkin tajusin sellaisen yksinkertaisen jutu, että voihan tuon hihattoman topin alle pukea pidempihihaisen paidan paljettien pistelyltä suojelemaan. Kylmän päivän vaatimaan kerrospukeutumiseen se ajatus passasikin sitten enemmän kuin hyvin kun aluspaidan hihat jäivät joka tapauksessa piiloon neuletakin alle.

Koska käyttömukavuus vaatii tosiaan hieman ylimääräisiä kerroksia, taitaakin kekkeritopiksi kaavailemani kimallus päätyä ennemminkin tuomaan säihkettä arkisempiin asuihin.

Seuraavaksi ulkoiluttamaan tänään saapunutta toista blinbling-ihanuutta taidemuseon uuden näyttelyn avajaisiin! Kimaltavaa viikonloppua teillekin! 🙂


Hullulla postimiehellä oli tänään aivan loistava ajoitus. Hulluksi kutsun häntä siksi, että kaveri oli liikkeellä t-paidassa! Ja ajoitus oli loistava siksi, että hän tuli minua rappukäytävässä vastaan juuri kun olin lähdössä töihin. Posteljooni kaiveli kassistaan minulle paketin jonka sisällön vuoksi piti kipaista takaisin sisälle vaatteiden vaihtoon.

Mamman lähettämästä paketista nimittäin kuoriutui Benettonin musta villamekko (80 % villaa 20 % polyamidia) jonka ristin heti kokovartalovillasukaksi. Aivan käsittämättömän mahtava ja ihana vaate. Nakkasin siis päälläni olleen Benettonin harmaan puolivartalovillasukan (polvimittainen neulemekko) ja korvasin sen tällä pidemmän helman ja pidemmät hihat tarjonneeseen uuteen tulokkaaseen.

Harmaa Benettonin villamekko on ollut pakkaskelien luottovaatteeni jo kolme talvea joten tämä uusin äidin alennusmyyntilöytökin (n. 30 €) sai mut todellakin hihkumaan riemusta. Onko mitään lämpimämpää ja turvallisemman tuntoista kuin  kaulasta lähes nilkkoihin ylettyvä villaihanuus?

Makkarankuorimallisen lähes kokopitkän koltun sopivuudesta kaltaiselleni pyllerölle voi olla toki montaa mieltä. Tiedän, että jonkinmoisten pukeutumisohjeiden mukaan tällaista jenkkakahvoja lempeästi hyväilevää sukkapukua ei välttämättä suositella tällaisille omenoille, mutta minäpä näytän sellaisille ohjeille ja suosituksille lämpöiseen villaan kiedottua ahteriani.

Mä rakastan, rakastan, rakastan neulemekkoja! Se on varmaan käynyt selväksi jo moneen kertaan tässä blogissa. Pakkasta oli töihin kävellessäni reilut -20, mutta minua ei palellut tippaakaan. Mekon alla minulla oli Wolfordin villasukkikset (ihan vaan yhdet) ja trikootoppi. Kävelymatkalle vedin mekon päälle vielä lyhyen kashmirneuletakin yhdeksi lisäkerrokseksi.

Jalat pysyivät polvia myöden lämpimänä pitkien talvisaappaiden avulla ja pakkasta vastaan taisteluun otin aseeksi vielä tietenkin rakas Alina.kashmirhuivi ja hupullinen villakangastakki. Niin että miten niin on muka liian kylmä?! Että superisot kiitokset vaan mun mammalle! Kyllä nyt pysyy lapsi lämpimänä, kun on puettu päästä varpaisiin mamman mahtaviin villalöytöihin. 🙂

Kuvat: Anu Lindfors

Asukuvaajaksi pääsi tänään studiomme uusi työharjoittelija Anu, jolle annoin tehtäväksi minun kokovartalovillasukkaisen olemukseni ikuistamisen. Mahtavat nykytanssimuuvssini ja munamiesimitaationi olivat työkavereiden ohjeiden ja kannustuksen tulosta.

Tämä viimeisin kuva puolestaan Anun alusta loppuun saakka toteuttama visio minusta ja mustasta mekosta. Inspiraatiota otokseen hän kertoi ottaneensa tästä ihanasta Audrey Hepburnin kuvasta. Tykkään.  (Mun mekko vaan on ennemminkin huge black dress..  ) Eli hurjat kiitokset Anulle! Hän voi olla varma, että tämä ei jäänyt hänen viimeiseksi asukuvauksekseen. 😀