Sillä välin kun jatkan vielä Tukholman reissukuvien karsimista, jotta saisin niistä jonkin järjellisen kasan tänne blogiin, laitan teidän ihailtavaksi kasan lärvikuvia reissuporukastamme. Tarkoitus ei kuitenkaan suinkaan ole esitellä varsinaisesti naamoja vaan kaikkia  siistejä aurinkolaseja joita retkueemme nenällä matkan aikana keikkui. Tässä siis aurinkolasityyliä by Team Natan Ryönäretket. (annoin matkanjohtajana toimineen Natan ”matkatoimistolle” kauniin nimen)

Sofia suosii pyöreitä pokia

 

Jannin nättiin nassuun passaa loistavasti klassiset Ray Banit

Mikäs siinä on Otolla päivää paistatellessa, kun sekä poika, että pokat on komeet.

Sofian arsenaaliin kuului pyöreät lasit myös peilipinnalla

Myös suvi luotti siihen, että peililasien takaa saa rauhassa tuijotella ohi kulkevia poikia polkupyöräilijöitä.

Mulla tuli noista Jukan mahtavista laseista ja tästä kuvasta ihan mieleen Jean Reno Leon-leffan julisteessa.

Minä löysin Beyond Retrosta itselleni pyöreät lasit, mutta ainoa josta on kuva ne päässä on Sofia. Mutta uskokaa tai älkää,noi lasit passasi mullekin!

Viimeisenä sitten kaikkien coolien aurinkolasikuvien jälkeen yksi vähemmän cool. Tiedättekö miten mahtava tunne on juuri matkaa edeltävänä iltana huomata, että on kadottanut omat Wayfarerinsa? Todella mahtava… Kaivelin sitten hätäpäissäni mukaan ekat käteen osuneet lasit, jotka sattuivat olemaan mamman vanhat naarmuiset ysärilasit. Mä kyllä itse asiassa ihan tykkäänkin noista, mut ne on niin naarmuiset, ettei läpi nää. Pitäkää pliiis peukkuja, et mun Ray Banit ilmestyy jostain!

Nyt noiden loppujen kuvien kimppuun jotta saan huomenna reissupostauksen eetteriin!

J.J. -merkinnällä varustetut kuvat Jarno Jussila, muut minä ite.


Noustiin murun kans sängystä eilen sunnuntaina sitten niinkin aikaisin kuin illalla puoli kuudelta. Oli vissiin hieman väsy molemmilla. Murulla oli takana yli 90 h työviikko ja mulla Tukholman reissu + kaksi pitkää kuvauspäivää töissä. Se kun oli nyt se matruusihattuisten tyyppien juhlaviikonloppu.

Suunnattiinkin siinä sitten herättyämme lähikuppilaan juomaan ”aamu”juomat ja lähdettiin sieltä mukaan napatun kaverin kanssa syömään brunssia. Tai siis muiden ihmisten kellon mukaan olisi ehkä viisaampaa puhua illallisesta. Kivasti siis hurahti viikonloppu ohi, niin ettei ehtinyt oikein edes tajuta sen olemassaoloa.

Ulos lähtiessä kaivelin kasseista päälle ja kainaloon pari Tukholman ostosta.

Kolmekymppiä maksanut Lindexin Affordable Luxury -malliston hihaton viskoosi/lyocell -neule paikkaa mulavasti kaapissani ammottavaa kesäneuleiden aukkoa. Materiaali on tosi miellyttävän tuntuista ja kiiltelee ihan aavistuksen omaisesti.

Ja voi hitto, nyt näin Lindexin nettisivuilta, että samaa neuletta on olemassa myös oranssina, mutta siitä on nettikaupassa sekä M, että L -koko loppu. Olisin muuten varmaan sortunut tilaamaan. 😛

Tuosta kultaisesta neuleesta päädyin pienen sovittelun ja vertailun jälkeen ottamaan koon M ällän sijaan. Neule oli oikeasti tarkoitettu pitkäksi neuleeksi, mutta koska itse tykkäsin lyhyemmästä, niin tuollaisesta väljästä mallista mahtui hienosti normaalia pienempikin koko. Isompi koko olisi myöskin ollut päälläni väljempi, mutta telttaefektiä vältelläkseni tykkään kun neule on hieman istuvampi. Tässä siis jälleen yksi hyvä esimerkki miten aina ei kannata tuijottaa kokolappuja. Joskus se ns. väärä koko voikin olla itselle parempi.

Toinen Tukholman ostos oli tämä Beyond Retrosta löytynyt upean punainen nahkalaukku. Laukussa on myös ohut letitetty olkahihna, mutta sen saa piilotettua laukun takana olevaan taskuun jolloin laukkua voi kantaa clutchin tapaan. Laukku oli mielestäni mahtava löytö, sillä olenkin jo jonkin aikaa kaipaillut punaista pikkulaukkua. Nyt tästä laukusta tuli kaunis matkamuisto kivasta reissusta. Hintaa kultakuvioidulla kaunottarella oli n. 25 €.

Laukun kuviot aiheuttivat aika hauskan mielleyhtymän. Kun oli pieni, meillä oli kotona sellaiset punaruskeat nahkaiset irtokannet puhelinluettelon ympärillä ja niissä oli jotain hieman samanhenkisiä kuvioita kuin tuossa laukussa. Puhelinluettelon irtokannet.. mikä välttämättömyys! 😀

Nyt muuten kun katselen näitä kuvia, niin tajuan, että nuo mun lempparikesähousut eivät todellakaan ole enää mustat. Mulla ei ole mitään kokeusta pesukoneessa värjäämisestä, onko se hankalaa/pelottavaa? Mitä pitää ottaa huomioon? Vinkkejä, anyone? (tai mitä jos Veera vaikka lukisit sitten siitä pakkauksen kyljestä… 😀 )


-Indiedays-kampanja-

 Joko olette käyneet Indiedaysin ja Olympuksen kampanjasivulla tutkailemassa meidän bloggaajien nappailemia katumuotikuvia ja äänestämässä suosikkianne? Jos ette, niin vielä keskiviikkoon saakka ehtii! Kannattaa ehdottomasti käydä äänestämässä, koska samalla osallistuu huikean hyvä Olympus Pen E-PL3 -kameran arvontaan.

Itse postasin aiemmat kamerani eteen sattuneet tyypit jo toukokuun alkupuolella ja tässä tulisi nyt sitten lisää. Tällä kertaa onkin sitten ihan tarkoituksella vuorossa tällainen Friends Edition, sillä postauksen kaikki mimmit ovat hyviä ystäviäni.

Emma-Kaisa, Pori

Emmis kipitteli shortsiasussaan kanssani suoraan töistä baariin yksille pitämään Sovituskoppi-palaveria. Onneksi matka ei ollut pitkä, sillä siinä viimassa ja sateessa ei olisi ehkä kauaa tarjennut noin lyhkäisissä lahkeissa.

Emma-Kaisa on yksi niitä omasta mielestäni melko harvassa olevia ihmisiä jotka kykenevät jollain ihmeellisellä tavalla yhdistelemään päällen samaan aikaan vaikka sen seitsemää eri kuosia ja printtiä ja sitä sun tätä ja näyttämään silti käsittämättömän hyvältä. Hänen mottonsa pukeutumisen suhteen onkin, että ”parempi överit kuin vajarit!”.

Tuo sateelta suojeleva Irregular Choicen pupu-sateenvarjo on muuten sillälailla härski kapine, että kun ensimmäisen kerran näin sen E:n eteisessä koteloonsa pakattuna, luulin sitä joksikin pupu-vibraattoriksi… 😀

Pauliina, Pori

Paukku jakaa kanssani intohimon huiveihin. Meistä kumpikaan ei oikeastaan koskaan poistu kotoa ilman huivia tai jopa kahta. Eri värisiä ja kuosisia rättejä on eteisen laatikot pullollaan ja aina shoppailureissuillamme päädytään hipeltelemään huiveja.

Pukeutujana Pauliina on rento kerrospukeutuja joka valitsee jalkaansa mieluiten tennareita tai biker bootsit. Juhliin se sitten käy lainailemassa korkkareita minun kaapista. Onneksi meillä on samankokoinen kinttu.

Kuvanottohetkellä Paukulla oli päällään musta Whyredin trikoomekko jonka sen mun painostamana osti viime kesäisellä shoppailureissulla. Mut onneksi painostin, sillä se on kuulema nykyään yks neitin lempivaatteista. Kyllä kaveria kannattaa toisinaan kuunnella.

Anni, Pori

Anni the leijonanharja, jolla on tukkaa niin paljon, että se jo riittäis asuun yläosaksi!

Anni kertoi, että kuvassa näkyvä asu on oikein kunnon lokkeilun tulos eikä ole maksanut juuri mitään. Housut on saatu kaverilta, mahtava vintagetakki löydetty kotitalon ullakolta, käsilaukku oli löytynyt mökiltä, tennarit ja t-paita ostettu parilla eurolla kirppikseltä. Ja takin alla on vielä aivan tpsi hieno Espritin bleiseri josta oon Annille tosi kateellinen. Tiedän et se on upee, koska oon ite sen ostanut ja kateellinen oon siksi ettei se enää mahdu mulle joten möin sen Annille. 😀

Mulla on niin ihania ystäviä! Pus Pus vaan kaikille näille rakkaille tytöille!

Olympuksen katumuotikamppis siis käynnissä vielä keskiviikkoon 6.6. saakka. Käy osallistumassa PEN E-PL3- kameran (arvo 549 €) arvontaan äänestämällä suosikkikuvaasi täällä!

Kaikki tämän postauksen kuvan on muuten kuvattu mun suosikkiobjektiivillani joka on 1.8 valovoimalla varustettu kiinteä 45 mm. Sain tätä kampanjaa silmällä pitäen lainaan kasan monia muitakin objektiiveja kuten 12 mm mahtava laajakulmalinssi ja PENin kittiobjektiiviin sopivia lisäkkeitä, mutta mä huomaan vaan kerta toisensa jälkeen tarttuvani tuohon viime talvena ostamaani 45 milliseen linssiin ja kuvaavani lähes aina suurimmalla mahdollisella aukolla. Tuo syväterävyys, tai siis oikeastaan sen kapeus on vaan niin kaunista.

Mutta Tukholman reissulla tulikin sitten kuvailtua oikein urakalla esim. laajakulmalla ja kokeiltua myös kalansilmälisäkettä ym. Niitä kuvia siis luvassa lähipäivinä!