Hiphei, nyt se on koulustressi taas hetkeksi ohi! Studiokuvauksen näytöstä pärähti hyväksytty ja seuraava näyttökoe on sitten vasta tammikuussa aiheella miljöökuvaus.

Hieman kyllä harmitti, kun eilen mulle selvisi, että arviointi tosiaankin on vain hyväksytty/hylätty, eikä hommasta saisi mitään numeroa kuten perustutkinnon näytöistä. Jo perustutkinnon arviointiasteikko 1-3 oli mun mielestäni ihan typerän suppea, joten nyt tämä hyväksytty/hylätty -meininki ärsyttää vielä enemmän. Siitä kun ei oikein mitään saa irti.

Toki jury antoi jonkin verran sanallistakin palautetta, mutta arvostaisin silti myös rehellistä numeroarviointia ihan vaan oman mielenkiinnon vuoksi. Silloin kun aloitin perustutkinnon opiskelun vuonna 2008, oli koulutehtäviemme arvioinnissa vielä käytössä asteikko 1-5 mikä oikeasti kertoi siitä omasta tasosta jo jotakin.

No mutta. Pitänee nyt vain iloita siitä, että yksi taakka putosi jälleen hartioilta ja nyt on 1/3 ammattitutkinnosta suoritettuna. Hyvä minä!

Tässä alla muutama kuva näyttöön viemästäni 15 kuvan studioportfoliosta. Ja viimeisenä vielä yksi näyttötehtävää varten kuvaamistani Emma-Kaisan kuvista tuolla tavalla säädyllisesti rajattuna. 😀

 

Oli hieman vissiin ehtinyt univelkaa kertyä viimeisen reilun viikon aikana, sillä nukuin sitten näytöstä kotiuduttuani sellaiset 15 h yöunet. Huh. Nyt pitäisi sitten parin viikon stressirypistelyn jälkeen päästä jotenkin takaisin sellaiseen suht normaaliin päivä- ja työrytmiin.

Toinen asia muuten on se, että huomasitte varmaankin, että banneri (kuva viime kevään Wienin reissulta. Sitä katsellessa tulee itselle aina hyvä mieli) ja sitä myötä ulkoasu muutenkin muuttui eilen. Mitäs pidätte? Sivupalkin kunnostus on vielä kesken, joten älkää sen sekavuutta pelästykö. Väsäilen sen tässä lähipäivinä fiksumman näköiseksi.

Tämä palstan leveys mahdollistaa hieman isompien kuvien käytön kuin tähän asti. Se on ainakin omasta mielestäni hyvä muutos! Muita uudistuksia on mm. Pinterest nappulan lisääminen jokaisen postauksen loppuun ja taustavärin vaihtuminen mustasta huomattavasti vaaleampaan. Ajattelin, että blogi olisi hieman helposti lähestyttävämmän oloinen, kun yleisilme olisi raikkaampi ja vaaleampi.

Että miltäs näyttää? Kelpaako teille arvon lukijat?


Huh, nyt on portfolio ja muut kuvat esitetty arvioijille luokkakavereiden läsnäollessa. Vielä on edessä toinen kohtaaminen henk. koht. palautteen merkeissä. Ensimmäiset palautteet eivät olleet lainkaan niin kauheita kuin itse odotin. Mulla tuntuu aina olevan tapana odottaa pahinta.

Nyt on siis luvassa vaan lähinnä ajan tappamista omaa palautteenkuulemisvuoroa odotellessa, joten kaivoin täältä iPadin syövereistä yhdet varmaan jo lähes kuukauden takaiset asukuvat yhdeltä lauantaiselta työpäivältä. Taisi olla ihan ensimmäisiä päiviä, kun kesävaatetuksen jälkeen pukeutui vaatteisiin joista tuli selkeästi syksyinen olo.

Tässä kiteytyy aika hyvin viime viikkojen pukeutumisen raamit. Sammareilla ja unelman pehmeällä nahkarotsilla pärjää arjessa todella pitkälle.

”Mikä sulla oikein pullottaa siellä housun taskussa?”, kysyi asukuvat ottanut assarini. ”Ota se pois.” No, mitäs muitakaan kuin parit linssinsuojukset. Olinkin ehtinyt jo kuumeisesti etsiä niitä kamera- ja valolaukun uumenista. Pitäisi linssinsuojien piiloutuessa aina älytä tarkastaa kameralaukun lisäksi housuntaskut ja rintaliivit. Jos ei niistä löydy, niin sitten on tosi kyseessä..

Nyt jatkan tylsistymistä ja jännittämistä..


Koska löytyy parhaiten aikaa blogata? No just silloin, kun oikeasti pitäisi tehdä jotakin supertärkeetä minkä deadline on huomenna ja mikä ei nappais yhtään. Eli tälläkin hetkellä mulla pitäisi olla auki tuo Photoshop eikä suinkaan nettiselain, sillä eilen kuvatut kuvat siellä odottelevat, että tarttuisin hiireen ja väsäisin ne kuntoon. Mutta aion nyt kuitenkin antaa niiden odottaa vielä pienen hetken ja tuuppaan tänne päivän asun.

Ilmojen viilenemisessä on sellainen hyvä puoli, että pääsee taas pitkästä aikaa käyttämään kesän ajan kaapissa toimettomana lojuneita keinonahkahousuja. Tänään sitten päätinkin sulloutua muoviin ja hikihän siinä tuli.

Heiluin reidet hiestä märkinä aamupäivän radiohommat, mutta kävin sitten suosiolla vaihtamassa pöksyt ennen kuin tulin studiolle kuvankäsittelymaratonille. Ei jotenkin houkutellut sellainen 5-6 tuntia istumista muovipussissa. Mutta hetken aikaa piti silti saada käyskennellä noissa housuissa epämiellyttävyydestään huolimatta. Oi olisipa minulla oikeat nahkahousut!

Housujen mallisen saunan sijaan mun piti oikeastaan kuitenkin esitellä tuo uusi syystakkini. Kyseessä on eräänlainen ”no ostan sitten ainakin muutamalla kympillä tuollaisen lohtuversion” -tarina. Alla näkyy sekä ihastukseni alkuperäinen kohde, että tämä oma takkini.

Bongasin tuon nahkaisilla hihoilla varustetun Tiger of Swedenin maiharin heidän muuttoalennusmyynnistään, mutta siinä oli kaksikin pientä epäkohtaa. A) Hinta oli alennuksessakin vielä useampia satoja ja B) Eihän siitä nyt edes ole olemassa minulle mahtuvaa kokoa. Eli ihan tosiaan pelkiksi ihastuneiksi huokailuiksi jäi se kohtaaminen.

Samantyyppisiä nahkahihaisia takkeja on toki näkynyt muuallakin, kuten esimerkiksi Zarassa, mutta sielläkin ollaan edelleen tuon esteen B edessä. Oma vaatekokoni ja muotivirtauksia kuin hai laivaa seuraavat trendikäät vaateketjut emme todellakaan voi sanoa kohtaavamme kovinkaan usein. Heitin siis haaveet nahkahihaisen takin löytymisestä ihan jo suosiolla mielestäni.

Kun sitten törmäsin Elloksella tuohon samoja värejä yhdistävään collegehihaiseen takkiin, niin innostuin. Hintaa takilla on 59 €, mutta klikkailin sen ostoskoriini yhdessä -50% alekoodin kanssa, joten takki irtosi postikuluineen hieman reilulla kolmellakympillä.

Ei se nyt tietenkään yllä alkuperäisen haaveidenkohteen tasolle, mutta realiteetit ja todella pienen hinnan huomioon ottaen varsin oiva lohtuversio. Tykkään!