Nauruntäyteinen viikonloppu Helsingissä hujahti ohi, mutta ehti onneksi ladata akkuja tätä stressaavaa viikkoa varten. Ja että miksikö stressaa? No siksi, että keskiviikkona on edessä VATin (Valokuvaajan ammattitutkinto) eka näyttö ja hommat on tietenkin edelleen melkoisesti vaiheessa.

Otin maanantain ja tiistain vapaaksi töistä voidakseni keskittyä hoitamaan koulujutut kuntoon ja tänään maanantaina se tarkoittikin sitten useamman tunnin kuvausrupeamaa studiossa. Tässä ekassa VAT näytössä on aihealueena studiokuvaus ja minun täytyy viedä portfolion lisäksi näytille 3-5 kuvaa alkuperäisine kuvaussuunnitelmineen.

Uskomattoman kärsivällisenä ja kaikin puolin upeana mallina minulla toimi tänään rakas Emma-Kaisa, joka keikkuin kameran edessä pitkine säärineen ja upeine tatuointeineen. Tässä muutamia behind the scenes -otoksia kuvausoperaatiostamme.

Studion lattia lainehti kaikenmoisia alushepeneitä, koruja ja kenkiä ja minä sain vielä koko studiokalustoni leviteltyä ihan hujan hajan jaksamatta siivota niitä paikoilleen lähtiessämme. Eli sekasorto odottaa minua sitten huomenna.

Sillä välin, kun minä sähelsin valojen ja taustojen kanssa, sai huuppumallini keskittyä irtoripsiin, huulikiiltoon…

.. ja tietenkin dataamiseen.

 

Saa nähdä ovatko mitkään varsinaiseen näyttöön päätyvistä kuvista sellaisia, että voisin julkaista niitä täällä blogissa vai ovatko ne kaikki vähän turhan paljastavaa materiaalia yleiseen jakoon. 😀 No, sen näkee sitten huomenna kun pääsen kuvien käsittelyn kimppuun.

Mutta hirmuisen nättinä oli minun mallini eikö vaan? Että ei se kuvien onnistuminen nyt jäänyt ainakaan mallista kiinni. Eri asia on sitten kelpaavatko ne arvioijille. Hieman nimittäin pelottaa, että en onnistunut tekemään kuviin niin monipuolista valaisua kuin oli tavoitteena ja tarpeena.

Olen melko varma, että tulen saamaan juryltä huomautuksia siitä, että portfolioni on valaisun puolesta liian yksipuolinen. ÄÄh, miten sitä on jotenkin niin tapojensa orja? Mutta onneksi asian on nyt itsekin jo tiedostanut, sillä sehän on ensimmäinen askel kehityksen ja uuden opettelun tiellä. Tärkeintä olisi nyt siis vain saada tämä näyttö läpi ja koittaa sitten jatkossa taas kiinnittää lisää huomiota siihen, että onnistuisi muuttamaan ilmaisuaan monipuolisemmaksi.

Huomaako, että mua kenties ihan vähän ahdistaa, jännittää ja stressaa tämä asia? 😀

Huomispäivä onkin sitten lähes kokonaisuudessaan pyhitetty tämän päiväisten kuvien käsittelemiselle näyttökuntoon. Mitä nyt ensin aamupäivällä täytyy tehdä tekemässä yksi haastattelu ja keskiviikon Sovituskoppi-hölinätennakkoon, koska en ole keskiviikkona Porissa vaan Tampereella koulussa. Siihen päälle sitten vielä Sovituskopin uuden puffin nauhoitus. Mutta sanotaan siis, että iltapäivä ja ilta on varattu näyttötehtävien loppuun hiomiselle. Eli melkoisen pitkää päivää taas luvassa kuten viime viikollakin. Mutta sitten on superstressi taas hetkeksi ohi!

Nyt siis nukkumaan, että jaksan huomisen taas puristaa!!

 Ai niin, yks juttu vielä! Olen useaan otteeseen kertonut kuinka paljon rakastan vuosi sitten Olympukselta saamaani PEN-kameraa jolla kuvaa oikeastaan kaiken blogiin tulevan materiaalin ja kaikki muutkin siviilielämäni kuvat. Olen onnistunut innostuksellani saamaan useita ystäviä ja tuttujanikin liittymään PEN-jengiin.

Niinpä vinkkaan myös teille, että mikäli pienikokoinen järjestelmäkamera kiinnostaa, niin Olympus Nordicin Facebook-sivuilla on nyt käynnissä arvonta josta voi voittaa PEN minin itselleen ja kaverilleen. Käy ihmeessä tykkäämässä ja koittamassa onneasi! Sivulle pääset TÄSTÄ.


Joku saattaa muistaa viime syksynä ostamani viininpunaiset Ten Pointsin Pandora-maiharit jotka asettuivat välittömästi lempikenkieni joukkoon. Upean värinsä ja loistavan lestinsä vuoksi kengät eivät ole vuodessa kadottaneet tippaakaan hohtoaan ja tiedän talsivani niillä lukuisia kilometrejä tänäkin syksynä ja tulevana talvena.

Kyseisten kenkien kanssa koettujen tyytyväisyyden tunteiden vuoksi kiinnostuin luonnollisesti merkin tarjonnasta ylipäätään ja olenkin seurannut ruotsalaisen Ten Pointsin tekemisiä niin netistä kuin kenkäkauppojen hyllyiltäkin. Ja täytyy kyllä sanoa, että kyllä siellä on erinäisiä himotuksia tullut vastaan. Ihan jo sekin juttu, että sitä rakastamaani Pandora-mallia on tehty joka sesonkiin aina muutamassa uudessa mageessa värissä, on saanut mut kierimään hillittömissä ”mutkumähaluun”-tuskissa.

Menneenä perjantaina Ten Pointsin Facebook sivuille ilmestyi läjä kuvia syksyn uutuuksista ja päädyinkin heti valitsemaan sieltä muutamia kuvia tännekin esiteltäväksi. Ensimmäisessä kollaasissa omia suosikkeja.

20120923-213550.jpg

Mä en vaan pysty vastustamaan punaisten kenkien maagista vetovoimaa, vaan isken niihin silmäni kerta toisensa jälkeen huolimatta siitä monetko jo omistan. Omistamieni punaisten jalkineiden lukumäärästä minulla ei suoraan sanottuna ole hajuakaan, mutta minä sentään pystyn vannomaan, että tuollaiset uljaan punaiset Chelsea bootsit minulta vielä puuttuvat. En kestä. Myös rakasta Pandoraa löytyisi tänä syksynä tuollaisessa mehukkaassa ja näyttävässä punaisen sävyssä. Niissä voi melkein nähdä nimeni!

Jos sattuisin olemaan yksinkertaisten mustien korkonilkkureiden tarpeessa, niin nuo linjakkaat ja tukevan näköiset Ten Pointst voisivat olla hyvä ehdokas. Itse en tuolle Barbie-pinkille lämpeä, mutta jonkun muun jalassa uskoisin niiden näyttävän varsin herkullisilta. (ja välittömästi kirjoitettuani edellisen virkkeen, aloin miettimään miten mahtavalta ne oikeastaan voisivatkaan näyttää oikeanlaisen yksinkertaisen asun kanssa ja aloin pelottavalla tavalla hieman kiinnostua… 😀 )

Samaa Pandoraa taitaa olla vielä nuo vasemman alakulman mustatkin maiharit, jotka kelpaisivat vartensa kivan kuosi-yksityiskohdan ansiosta kenkähyllyyni koska vaan. Loistavat joka paikan arkikengät syksyyn-

Toiseen kollaasiin valikoitui muutama malli jotka aiheuttavat minussa hieman ristiriitaisia tuntemuksia.

20120923-213557.jpg

Ruskeat muutaman sentin korolla varustetut nyörisaappat ovat pieinoista värieroa lukuunottamatta kuin toisinto omista seiska- tai kasiluokan talvikengistä. Se saa minut jollain tasolla vielä hieman varautuneeksi.

Kiilakorkolenkkarit puolestaan kuuluvat niihin jo hetken aikaa kuplineisiin trendeihin joita minä vasta varovasti pureskelen. Jotain siistiä niissä on, mutta samalla jotain todella kamalaa. Oma veikkaukseni kuitenkin on, että saatan hyvinkin vielä lämmetä tälle ilmiölle mikäli juuri oikeanlaiset yksilöt tulevat vastaan.

Mustat paksupohjaiset möhköfantit taas kuuluvat siihen kategoriaan jolle en todellakaan toivo ikinä lämpeäväni. Liian elävät muistikuvat yhdeksänkymmentäluvun spaissarikengistä ja karmivista Buffalo-lenkkareista vyöryvät mieleeni tsunamiaallon lailla ja hukuttavat mielenrauhani. Ei, ei ja vielä kerran ei! Ei pliis lähdetä tähän juttuun mukaan. Annetaan tämän liian nopeasti takaisin yrittävän trendin kuihtua ennen kuin ehtii enempää nostaa päätään.

Violetit korkkarit ovat myös mallia enoikeintiedä.. Väri on melko herkullinen, lesti näyttää tukevalta ja mukavalta, mutta jokin siinä tökkii. Tuo kengän aukon malli tuntuu jotenkin jännältä. Tuovat mieleen kalossit. Tämä kenkä pitäisi nähdä jalassa ennen selkeän mielipiteen muodostusta.

Tähän keräämieni mallien lisäksi tarjolla on myös paljon erilaisia pitkiä saappaita mm. sellaisissa väreissä kuin pinkki, metsänvihreä ja eri ruskean sävyt. Myös maihareista ja esim. Chelsea bootseista näytti olevan olemassa useampia herkullisia värejä.

Mikäli laadukkaat, mutta sopuhintaiset nahkanilkkurit tai -saappaat ovat itsellesi ajankohtainen hankinta, niin kannattaa ehdottomasti tutustua myös Ten Pointsin tarjontaan. Hintataso on hyvin samanlainen kuin toisen loistavan ruotsalaismerkin, Vagabondin, tuotteilla. Eli syys- ja talvikenkien hinnat pyörivät n. 100-160 € välillä.

Iskikö mitkään yksilöt silmään? Entä mites nuo möhkökengät tai kiilakorkolenkkarit iskee?


Pyhitettiin eilispäivä Iinan kanssa lähinnä voimauttavalle löhöilylle eikä meilä ollut mitään aikomuksia shoppailla nopealla keskustapyrähdyksellämme. Sen verran kuitenkin piipahdimme Monkissa, että tein yhden todella loistavan ja oikeasti hyödyllisen löydön, josta ole nyt enemmän kuin iloinen.

”Onko sinulla plussakorttia?” ”Löytyykö klubikorttia?” ”Haluatko liittyä kanta-asiakkaaksemme?” Nykyään joka ikisen marketin ja pienemmänkin puljun kassalla kysellään aina jonkinmoista korttia. Ja vaikka kuinka olisi sitä mieltä, että jokaisen vaatekaupan klubikorttia tuskin tarvitsee omistaa, niin kummasti niitä kertyy. Sillä onhan se nyt täysi mahdottomuus olla täyttämättä sitä liittymislomaketta, kun myyjä sanoo, että saisit tästä ostoksestasi nyt 30% alennuksen, kun liityt kanta-asiakkaaksi. Arvatkaa vaan monessako paikassa mulle on käynyt noin.. Että ei muuta kuin nimi paperiin ja onnellisena kun säästin juuri 6 €.

Eli minä olen pahimman luokan korttipeluri. Löytyy luonnollisesti tietenkin pari pankki-tai luottokorttia ja muut pakolliset kuten ajokortti, Kela-kortti sun muut. Mutta niiden lisäksi lompakossa ja eteisen laatikossa lymyilee plussaa, s-bonusta, ykkösbonusta Finnairinr plussaa, Stockan kanta-asiakaskortti ja joka hemmetin vaateketjujen muiden kauppojen haistapaska klubikortteja ja sukkabonus leimapasseja.

Lindex, KappAhl, Seppälä,Vero Moda, Aleksi 13, Hemtex, Suomalainen Kirjakauppa, Moda ketju, Glitter, Gina Tricot. Ja päälle vielä parit pizza, kebab, subway, lounas, mikä lie syöttöpaikan ”kerää 10 leimaa ja saat jotain onnetonta etua” tyyppiset keräilykortit.

You name it, I’ve got it! Ja silti joka hiton kerta kun jotain korttia kysytään tai sillä sattuisi kerrankin oikeasti hyötymään jotain, niin ei just satu olemaan oikea ässäplussabonus hihassa eikä lompakossa. Kun ei mahdu! Minä kun en ole oikein sellaisten koivuhalon kokoisten lompakoiden ystävä.

Tämän pohjustuksen jälkeen varmasti ymmärrätte miksi inoissani kiikutin Tämän kassalle.

20120923-115027.jpg

Nahkakantinen,näppäränkokoinen ja hillittömän määrän kortteja nielevä vehje maksoi 15 € ja on juuri sitä mitä tarvitsen pärjätäkseni kortipakkani kanssa. Voin pitää ne tärkeimmät, eli maksukortit ja henkkarit pikkuruisessa lompakossani ja ladata muut muoviläpyskät tuohon. Tarpeen mukaan sitten mukaan joko lompakko tai molemmat.

Kätevä ja vielä kauniskin!

Kuvituskuvat on otettu nyt täällä reissun päällä ja se osoittaa että nyt täällä reissussa pörssistä löytyy tosiaan vain melko maltillinen otos korttipakasta. Mutta kun pääsen kotiin, niin survon korttikotelon täyteen uusia asukkeja.

Kotelossa on 16 lehteä, joissa on molemmissa tasku molemmin puolin, joten se mahdollistaa melko monen syöttölän, juottolan ja rättikaupan kanta-asiakkuuden. Värivaihtoehtoja oli tuon punaisen lisäksi ainakin nude.

Mitenkäs teillä sujuu bonuskorttihommat? Raivostuttaakko koko korttipeli vai kerätkö innolla plussaabonustaleimoja? Entä mites tuo säilytyspuoli? Miten suurta säkkiä kannat mukanasi korttien vuoksi?