15.01.2013

Posted at 09:30h in Yleinen by
0 Likes

Tuntuu, että joka sesonki alennusmyynneistä tarttuu mukaan joku sellainen vaate josta ei ostohetkellä eikä vielä käytön jälkeenkään ole ihan varma, että oliko järkeä.

Viime kesän alennusmyynneistä onko järkee -ostoksen tittelin sai Ginasta vitosella ostamani neonkeltainen neuletoppi. Ja voin  kertoa vastauksen olleen, että ei tosiaan ollut järkee. Käyttämättä jäi. 😀 Mulla vaan oli joku hetken kestänyt ihastus neonkeltaiseen ja pienissä asusteissa väriä onnistuneesti kesällä käytinkin. Mutta se, että neonkeltainen rannekoru näyttää kivalta itsellä, ei tarkoita sitä, että neonkeltainen plussapallo olisi kovinkaan ihastuttava näky.. Voi kiesus.. en oo aina ihan parhaassa terässä shoppaillessani.

Vuodenvaihteen alennusmyyntien epäilyttävä vaate lähti mukaan Lindexin pylleröosastolta ja oli jotain mitä olin hieman vilkuillut jo aiemminkin. Lyhythihaisen paidan takaosa on paksua trikoota ja etuosaa keinonahkaa. Noin kymmenen euron hinta oli riittävän pieni ylitettäväksi pelkän ”hmm.. voisko tuo toimia..” -tuuminnan vuoksi.

20130114-205053.jpg

Tänään se sitten päätyi päälle ensimmäistä kertaa ja yllätti olemalla todella mukava päällä. Minä kun pelkäsin muovipuseron olevan hirvittävä hikimaja. Mutta ilmeisesti takaosan ja sivujen trikoomatsku hoiti onnistuneesti ilmanvaihdon. Eli ei kaatunut kokeilu ainakaan epämukavuuteen.

Halusin yhdistää paidan mahdollisimman rentoon asuun ja laittaa sen kaveriksi ehdottomasti pehmeää villaa. Tykkään erilaisten mustien pintojen kontrastista, joten villan pehmeys ja ”nahan” kiilto ovat mielestäni oivat kaverit. Vielä paremmin paidan kanssa olisi passannut jokin tuota Sandin merinovillatakkia pörröisempi neule. Pitää ehkä ottaa uusi yritys mamman neuloman silkkimohairneuleen kanssa.

Niittiminin (joka on kuvassa kivunnut kyllä pikkuisen lyhyemmäksi kuin olisi tarkoitus), feikkinahan, saappaiden, pulsupipon ja rennon neuletakin yhdistelmä tuntui (ja nyt kuvasta katsottuna myös näyttää) hyvin minulta. Osaksi jotain ajatustakin asun takana, mutta samaan aikaan kokonaisuus on jotenkin tosi vaatekasan pohjalta puoliunessa vahingossa kaivettu.

Mä oon just semmonen. Näytän aina jotenkin vähän ryönäiseltä vaikka miten pistäisin päälle nahkaa, kimallusta, paljettia tai mitä vaan.  Jollain pipon reuhkalla tai paskaisilla bikereilla on sitten viimeisteltävä lookki omaksi. 😀 En osaa selittää sitä paremmin, mutta ehkä joku ymmärsi mitä tarkoitan.

Mutta siis tuo feikkinahkapaita.. Se oli mukava ja mun mielestä loppujen lopuksi näyttikin aika kivalta, joten sillä on parempi kohtalo kuin kesäisellä neonkeltaisella kauhistuksella. Nahkapaita jää käyttöön. Siitäkin huolimatta, että kuvassa se näyttää valojen heijastusten vuoksi hirmuisen kireältä, ihan kuin tissit repis paidan hetkenä minä hyvänsä. Mutta se ei onneksi ole totuus vaan ainoastaan kiiltävän esineen huonosti suoritetun valaisun aiheuttama optinen harha.

Oikeesti mulla on tosi pikkuiset ketunnokat tuolla paidan alla. On on. No oli tai ei, niin paita ei siis ole mitenkään turhan kireä. Sitä yritin tässä neljän rivin verran selittää. Juttujen tason heiketessä samaa tahtia postauksen sanamäärän kanssa on varmaankin viisas teko lopettaa tässä n. 400 sanan kohdalla..


14.01.2013

Posted at 17:41h in Yleinen by
0 Likes

Olen täällä blogissa jo pitkään puhunut korkeiden mummokalsareiden puolesta ja maininnut käyttäväni toisinaan muotoilevia alusasuja. Ei siis ihme, että myös Triumphin tämän kevään uutuudet kiinnostivat minua kovin ja kävin alkutalvesta tiirailemassa niitä Helsingissä järjestetyssä lehdistönäytöksessä.

Vaikka rintaliiveissä en oikein tahdokaan omaa kokoani Triumphin tarjonnasta löytää, niin omistan kuitenkin useita muita tuotteita tuolta alusasujen klassikkomerkiltä. Erityisen ahkerassa käytössä on esimerkiksi kevyesti keskivartaloa muotoilevat alustopit , joita olen sekä saanut, että itse ostanut.

Shape Sensation -malliston kevään ja kesän uutuudet miellyttivät kovasti ainakin omaa silmääni. Mallistossa toistunut timantin-mallinen kuviointi toi pöksyihin ja bodeihin hieman graafisuutta ja läpikuultavat yksityiskohdat lisäsivät kokonaisuuteen ripauksen seksikkyyttä. Korkeat muotoilevat alushousutkin olivat ennemminkin 50-luvun pinup-tyttöjen bikinipöksyjen kuin Bridget Jonesin mummiksien tyyliä.

Omassa alusasukokoelmassani musta jyrää aika lailla 6-0, mutta uskoisin, että tuo kevään uutuusväri, laventeli (näkyy alla olevan kuvan taustalla), voisi sopia kivasti monenkin mimmin kesämekkojen alle.

Vaikka itse kuulunkiin XL-kastiin ja muhkuroiden siloittelulle vaikkapa mekkojen alla on ihan oikeasti tarvetta, niin muotoilevissa alusasuissa ei silti ole kyse pelkästään ”läskin kuristamisesta”. Luomalla sileän ja yhtenäisen siluetin vaatteiden alle laskeutuvat vaatteet kauniimmin myös hoikemman naisen päällä. Verrattuna vaikkapa tilanteeseen, missä vartalonmyötäisen asun alta näkyisi sekä alushousujen, että rintaliivien rajat.

Oma suosikkituotteeni näytöksessä nähdyistä oli ehdottomasti ”wear your own bra”-alusmekko (kuvassa tuo laventelin värinen). Olkaimellinen lyhyt alusmekko ei siis tule rintojen yli, vaan ylettyy vain tuohon puskurien alapuolelle. Näin mekon kanssa voi pitää mitä tahansa omia suosikkiliivejään joiden kokee muokkaavan tötteröt halutunlaisiksi. Tämä on erinomainen asia etenkin silloin kun yla- ja alaosa on sen verran eriparia, että on hankala löytää alusmekkoa joka olisi sopiva sekä kuppikooltaan, että perseen leveydeltä.

Hankin itse asiassa samalla idealla toimivan mekon juuri Changesta, (pitäisi kenties kuvata teillekin minkälaisen efektin mekko tekee), mutta ajattelin kyllä käydä sovittamassa tuota Triumphinkin versiota jahka tulee kaupassa vastaan. Nämä uutuudet alkavat saapua kauppoihin nyt tammikuun aikana.

Tammikuun aikana pitäisi saapua myös rintaliivit ja alushousut jotka sain valita tuolta näytöksestä. Otin nuo korkeat housut ja niihin kuuluvat liivit, mustana tietenkin. Hieman kyllä jännittää mahtaako koko olla hyvä, sillä sovituskappaleissa ei ollut kokoa G, vaan sovitin kokoa 85F, joka oli sitten kupista pieni ja ympärysmitasta iso. Triumphin konsultti kyllä uskoi, että tilaamamme 80G pitäisi olla varsin passeli. Sormet ristiin ja peukut pystyyn!

Alusvaatteiden lisäksi näytöksessä esiteltiin myös tulevan kesän uikkareita. Mieleen jäi näiden kuvissa olevien lisäksi yksi musta (ylläri) kokouikkari, jossa oli lyhyt helma jonka saattoi sivussa olevilla rypytysnauhoilla nostaa pois reisien ruskettumista estämästä. Se olis just meikäläisen

Aika huikean tiimalasiefektin luo tui mustan ja valkoisen yhteistyö! 😀

Onko ruudun sillä puolen ketään muokkaavien alusasujen nimeen vannovia?


13.01.2013

Posted at 21:59h in Yleinen by
0 Likes

Mä en tiedä mikä mut ajaa kerta toisensa jälkeen selailemaan nettikauppojen ale-kenkiä, vaikka mä olen tiukasti sopinut itseni kanssa, että en nyt todellakaan tarvitse uusia kenkiä. Ja että seuraava tavoite on ne pari postausta aiemmin esittelemäni pinkit Parikat.

Jottei kaikki se aika, jonka olen kuluttanut selainshoppaillen, olisi täysin hukkaan heitettyä, kokosin tänne läjän omia suosikkejani viimeksi selaamani kaupan, Brandosin, alevalikoimasta. En jaksanut erikseen linkkailla noihin kenkiin, mutta kuvissa on kunkin jalkineen merkki ja mallin nimi (jos sellainen oli), joten Brandosin sivuilla olevlla hakutoiminnolla kyllä löytää nuo, jos osuu vastaan jotain kiinnostavaa.

20130113-202932.jpg

Järjestelin eilen eteisen kenkäkaaosta ja laskin, että pelkästään nyt talvella eniten käytössä olevien matalien kenkien joukossa on jo viidet punaiset popot. Ja arvatkaa vaan montako punaista paria lymyilee vielä kenkäkaapissa, vaatehuoneen ylähyllyllä ja ties missä. Punaiset kengät muodossa jos toisessakin ovat yksi vuodesta toiseen pinnalla pysyviä asioita omassa tyylissäni. Bongasin tähän viisi paria punaisuuksia, jotka kaikki voisivat päätyä myös omaan jalkaani.

Punertavat kiilanilkkurit ja bikerit, sekä korkkarit korkonilkkurit minulta itse asiassa jo löytyykin, mutta glitter-Tomsit todellakin ovat jotain sellaista mitä jalassani ei ole vielä nähty. Ne tuovat ihan mieleen Ihmemaa Ozin. Pääsisiköhän noilla tossuilla kotiin mistä vain?

20130113-202937.jpg

Paljetit ovat kuuluneet vaatekaappiini jo pitkään, mutta vasta viime syksynä löysin ensimmäiset paljettikenkäni. Nuo Steve Maddenin pinkkipohjaiset kimaltavat herrainkengät ovat hyvin paljon samanoloiset kuin omat blingbling nauhakenkäni eivätkä todellakaan ole hinnalla pilattu. Noita Irregular Choicen paljettisöpöläisiä puolestaan olen kuolannut ennenkin, mutta yritän edelleen pysyä vahvana.

Olen viime aikoina huomannut katselevani sillä silmällä kaikenlaisia kuviollisia kenkiä. Leopardin täplieä olen ottanut haltuun jo kolmen (vai neljän) kenkäparin verran, mutta siitä huolimatta nuo Bronxitkin kiinnostaisivat. 😀 (nuo on itse asiassa ihan samaa kuosia kuin omat Bronxin herrainkenkäni, jotka näkyvät bannerissakin.) Uusimpana himotuksena olen kuitenkin tullut kuvioihin kukkakuosit. En ihan helpolla pukisi kukkakuosista yläosaa, mutta jalkojen verhoileminen kukkiin on alkanut tuntua mielenkiintoiselta niin housujen kuin kenkien muodossa.

20130113-202942.jpg

Viimeisenä sitten tuttuja ja turvallisia soljin koristeltuja rokkinilkkureita jollaisia eteisestäni löytyy myöskin monin kappalein. Itse asiassa minä omistan tuossakin kollaasissa näkyvät French Connectionin Paddyt ja nyt ne irtoaisi jollekin muulle vielä omaa hankintahintaanikin halvemmalla.

Miten paljon voi ihminen himoita kenkiä? Minusta tuntuu, että näen uniakin kengistä. 😀 Montakohan paria tuli viimekin vuonna hankittua. En ehkä edes uskalla laskea. Pliis, sanokaa, että mulla on kohtalotovereita!

Eilen itse asiassa kaveri kertoi tarinan tutustaan, joka oli ostoksilta kotiin tultuaan innoissaan esitellyt hankkimiaan korkokenkiä miehelleen. Puoliso oli vain ollut hiljaa, kävellyt eteisen kenkäkaapille ja hakenut sieltä parin tasan samoja korkkareita ja todennut, ”sun kannattais varmaan alkaa kasvattamaan toinen pari jalkoja, jotta näillekin löytyisi käyttöä”. 😀 Lohdutti kovasti, sillä ihan tuollaista ei mulle ole vielä sattunut. Muistaakseni. Toivottavasti.