Turbaanivideo kaipaa vielä hieman editointia, monen muun postauksen kuvat vielä valitsematta ja jostain luonnoksissa odottavista aiheista ei vaan just nyt irtoa. Silti tekee kuitenkin mieli blogata jotakin, joten tässä muutamia random-poimintoja viime päiviltä.

Ekassa kollaasissa muutamia uusia juttuja.

insta1

Sain Adidakselta monen muunkin bloggaajan jalassa viime aikoina näkyneet ZX Flux-lenkkarit upealla salamaprintillä. Korkkasin kengät tänään ja ekan päivän perusteella voin jo todeta, että hiton ihanat jalassa! Ja hiton makeen näköisetkin vielä.

Viime aikoina saaduista tuotteista toinen välittömästi hyväksi havaittu on ollut Biozellin lähiaikoina kauppoihin saapuva suolasuihke. Puhdas ja liukas tukka on mulle ihan kauhistus ja siihen on aina saatava heti jollain aineella rakennetta ja karheutta ja siihen tämä myös volyymia antava suolasuihke on osoittautunut loistavaksi. Hakkaa monta kalliimpaa kokeilemaani vastaavaa tuotetta.

Itse hankittuja uutuuksia puolestaan edustaa uusi Elinchromen akkuvalosetti. Ensi viikolla pitäisi vielä saapua jalustat sun muuta tarvittavaa roipetta. Nyt pystyy taas tekemään monipuolisemmin kuvauskeikkoja.

Parasta uutta tällä viikolla kuitenkin edusti työsoppari! Kyseessä ei ole mikään kokoaikainen työ, vaan toimin toukokuusta alkaen tarvittaessa työhön kutsuttavana kuvaajana maakuntalehdessämme. Työpäiviä merkittiin kalenteriin kesäksi jo sen verran, että nyt uskaltaa henkäistä helpotuksesta, sillä perustoimeentulo on nyt ainakin syksyyn saakka turvattu. Tilanne on nyt oikeastaan loistava: töitä ja tuloa on riittävästi jotta pysyy katto pään päällä ja voita leivällä, mutta lisäksi minulla on myös paljon vapaa-aikaa jota käyttää juuri niin kuin huvittaa.

insta2

Pääsiäisviikonlopun tunnelmiin on kuulunut mm. eilen yhdessä kokkailtu lempeän tulinen kana-kookoskeitto, joka on yksi kotiruokalemppareistani.

Pitkäperjantain iltaan mahtui myös leffaelämys, kun kävimme katsomassa 3D-version Aronofskyn mahtipontisesta ja koskettavasta elokuvasta Noah. En olekaan ennen tajunnut kuinka karismaattinen mies Russell Crowe oikein on!

Tänään oli pakko pyytää murua ikuistamaan päivän rätit, kun oli taas vaihteeksi niin pirteän keväistä ja mielikuvituksellista päällä. 😀 Mammafarkut, ikivanha nukkainen neule, nahkarotsi, lenkkarit ja musta nahkainen ostoskassi. I’m so stylish!

Onneksi kotoa löytyy kuitenkin pieni pilkahdus väriä. Nappasin torstaina kaupasta neljä nippua tulppaaneja ja ripottelin niitä useampaan maljakkoon. Tänään aamulla vasta huomasin kuinka keittiöön valitsemani tulppaanit sopivat loistavasti yhteen värikkään Lenny Kravitz -julisteeni kanssa. Voisi jopa kuvitella harkituksi teoksi, mutta en mä nyt sentään mikään sisustaja ole.

Huomenna luvassa rutkasti kokkailua Tommin kanssa. Kutsuttiin anoppi miehensä kanssa syömään ja ruokalistalla on mm. kampasimpukoita ja lammasta jonka valmistus kestää 5-6 tuntia. Minä puolestaan lupasin huolehtia jälkiruoasta. Kokeilussa on itselle ihan uusi ohje, joten saa nähdä miten käy.

Ihanan rento viikonloppu siis menossa. Aurinko paistaa ja elämä hymyilee! 🙂


Heipä hei ja huhuu! Toivottavasti teitä löytyy vielä täältä linjoilta vaikka katosin taas hetkeksi täältä Rapiksen tontilta. Tää bloggaaminen menee aina vähän aalloissa ja toisinaan on enempi sanottavaa ja toisinaan taas vähemmän. Ja sitten kun on hetken hiljaa, niin kynnys alkaa kirjoittamaan kasvaa. Tämä "add new post"-ikkuna on ollut tässä yhdellä välilehdellä auki jo päivätolkulla ja odottanut että saan kynnyksen taas ylitettyä.

Ehkä tärkein kerrottava asia just nyt on se, että mulla on ihan loistava fiilis. Olen leijunut nyt jo viikon verran jossain ihmeellisessä Elämä on ihanaa -tunnelmassa jalat ilmassa ja ajatellen, että kyllä kaikki vaan sittenkin loksahtelee kohdalleen. Pitkään vaivanneet pelko, epävarmuus ja masennus ovat alkaneet vihdoin hellittää otettaan. Se on kyllä hurjan pelottavaa sanoa noin, koska iskee kauhu, että jos sanon ääneen, että menee hyvin, niin se otetaan heti pois ja palautetaan takaisin kuoppaan. Mutta mä haluan nyt koittaa nauttia tästä olon kohenemisesta ja siihen kuuluu sekin, että uskallan sanoa sen ääneen.

merrell

Uudet superkevyet treenikengät (saatu) 

Olis varmaan hirmu hienoa, jos vois nyt tällaisessa liikunnaniloa etsivässä blogissa kertoa, että "se oli ihan selkeästi liikunta, joka paransi mieleni". En mä sellaista kuitenkaan uskalla mennä omilla liikuntamäärillä väittämään. Siinä missä jollain viikolla onnistun sporttaamaan 3-4 kertaa, niin vastapainoksi esimerkiksi viime viikko Helsingissä meni kyllä keskittyessä toisen blogini aihepiireihin showroom-vierailujen ja blogikemujen muodossa.

Aerobisenliikunnan roolia näytteli kaupunkia ees taas ravaaminen ja kestävyysharjoitus suoritettiin käyttämällä kaksi iltaa putkeen huikeita korkkareita. Mutta kyllä se liikunta tuntuu nyt edes jossain määrin luikerrelleen mun elämään. Ja kai se jotain on fiiliksellekin tehnyt. Ainakin muut ihmiset esittävät kovasti lausuntoja joiden mukaan he kuvittelevat näkevänsä minussa erilaisia muutoksia joiden veikkaavat johtuvan liikunnasta. Esimerkkejä asiasta on muutamat laihtumisepäilyt (eivät pidä paikkaansa), kommentit ryhtini paranemisesta (en osaa itse arvioida) ja huomiot siitä, että näytän kuulema iloiselta ja onnelliselta (myönnän) ja näihin sanoihin yhdistetään monesti kommentti siitä, että niitä sanovat ihmiset ovat seuranneet tätä rapakunto-touhuani täältä

blogista tai vaikka FB:stä.

huivipaa

Onnellisuusnaama

Itse siis veikkaisin, että ihmiset "näkevät" minussa muutoksia, jotka yleensä yhdistetään ihmisiin, jotka muuttavat elintapojaan parempaan suuntaan. Jos kukaan ei kuitenkaan tietäisi, että olen tehnyt mitään aiemmasta sohvalla makaamisesta poikkeavaa, niin tuskin he myöskään keksisivät mitään muutoksia minusta. Vai onko tämä nyt sitä, että jotain ehkä onkin muuttunut, mutta en vain havaitse sitä itse? En osaa sanoa. Eli summa summarum, kropassa ei oo tapahtunut yhtään mitään, mutta päässä on. Syitä siihen on varmasti monia, yhtenä kenties aktiivisuustason nousu. M

inulta kysyttiin Tyyliä metsästämässä -blogin kommettiboksissa pari päivää sitten että "voitko hyvin, kun painoa on noin paljon?". En voinut välttyä ajattelemasta miten siellä taas kysymyksen esittäjä kieli pitkällä odotti, että olisi saanut lukea minun vastaavan, että "en tietenkään voi, mähän oon läski ja kärsin siksi ihan hirveästi". Se ylipainoisen ihmisen hyvä olo ja itsessään viihtyminen kun ei vaan joidenkin ihmisten mielestä ole mahdollista.

Mutta täytyy tuottaa tuolle ihmistyypille pettymys. Olen hitosti ylipainoinen, mutta voin silti tosi hyvin, olen onnellinen ja tykkään itsestäni. Saanko mä nyt vaan pitää tän tunteen, siitä huolimatta, että kannan ihraa mukanani? Tykätään kaikki itsestämme, jooko? Ei mulla muuta tänään. Viikonlopun aikana voisin naputella sanoiksi maanantaisen pyöräilykokemukseni… Leppoisaa ja munarikasta pääsiäistä!  


Mun Instagramia seuraavat saattoivat viime viikolla bongata melko monta kuvaa itselleni epätyypillisestä näpräilystä, kun postailin vaihekuvia kakkutikkareiden tekemisestä. Voin kertoa, että jos te ette olleet tästä puuhasta yhtään ihmeissänne, niin minä olin. Ei jotenkin ollenkaan mun tapaista keittiönhengetärpuuhastelua sellaisten söpöjen tarjoiltavien vääntäminen. Mutta jostain kohti vaan viirasi päässä siinä kohtaa, kun aloin miettiä omia viemisiäni Re:fashionin ja Gancian yhteistyökampanjaan liittyvillle skumppanyyttäreille.

Vietimme siis hieman etukäteisvappua nautiskellen kuohujuomia ja minun, Jonnan ja Kaisan loihtimia kuohuviineihin sopivia herkkuja. Onneksi lisää Re:fa-porukkaa liittyi myöhemmin joukkoomme, sillä syötävää ja juotavaa oli valtavat määrät.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

gancia_tytot

Olen ollut jo vuosikausia kuohuviinien suuri ystävä ja etenkin kuiva kuohari maistuu niin juhlissa kuin kavereiden kanssa iltaa istuessakin. Ja yleisistä juhlapäivistä uusivuosi ja vappu ovat minunkin kalenterissani sellaisia joihin kuuluu ehdottomasti kuohuviini.

Johtuneeko sitten juuri niistä kuohujuomista, että mulla on jotenkin hirveän huonosti mitään vappumuistoja. En oikein saa päähäni, että missä minä olen vappujani viettänyt ja miten. Sekalaisilla porukoilla milloin kotibileissä, milloin ravintolassa. Jotenkin kaikki vaput sekoittuvat päässäni serpentiinin, skumpan ja ylioppilaslakkien kakofoniaksi. Mutta yksi todella tärkeä vappumuisto minulla on, ja se istuu vieressäni tuossa sohvalla. Nyt tulevana vappuaattona 30.4. tulee kuluneeksi 12 vuotta siitä, kun tapasimme Tommin kanssa. Sen kunniaksi on kyllä ehdottomasti avattava tuo jo jääkaapissa odottava, ja hyväksi havaittu Gancian Prosecco -pullo!

gancia_pulloauki

Se olen muuten aika usein kemuissa minä, joka joutuu kuoharipullon avajaaksi. Jostain syystä moni ystäväni pelkää tuota toimitusta eikä halua sitä siksi itse tehdä. Minä puolestaan ehdin muutaman vuoden tarjoiluduunissani aukomaan pullon jos toisenkin ja olen pitänyt taitoa yllä myös siviilissä. Vielä kun oppisi tekemään sen miekalla!

Kuten jo edellä mainitsin, niin oma valintani on oikeastaan aina kuiva kuohuviini vaikkakin pitkin hampain joskus suostun jotain makeampaakin juomaan, jos pulloa tilatessa kaikki muut seurueen jäsenet sitä äänestävät. Ei siis ollut lainkaan yllätys, että erittäin kuiva ja hapokas Gancia Prosecco Brut oli heti mieleeni. Maistuu loistavasti ihan sellaisenaa, joten sopii hyvin juhliin alkumaljaksi, mutta Alkosta osattiin suositella juomaa myös äyriäsiten ja itämaisen ruoan kaveriksi.

gancia_rullat

Minun nyyttäritarjottavista oli kyllä äyriäiset ja itämaisuus kaukana, sillä valmistin suolapalaksi poro-rieskarullia. Tai no, paljastettakoon nyt heti, että itse kylläkin tein ne tälläkin kertaa, samoin kuin omille kolmekymppisilleni, kylmäsavupaistista, joka oli hevosenlihaa. Huomattavasti edullisempaa kuin poro ja erittäin maukasta. Mutta porosta noita rullia taidetaan useammin ohjeistaa tekemään, koska se on jotenkin fiinimmän kuuloista. 😀 Eli kylmäsavupaisti-rieskarullia siis.

Vaikkei siis Alkon suosittelemista makumaailmoista ollutkaan kyse, niin kyllä vaan toimi Prosecco Brut myös tämän mm. rosmariininia ja punasipulia sisältäneen herkun kanssa. Näiden rieskarullien ohje, kuten muidenkin nyyttäritarjoulujemma ohjeet muuten löytyvät tuolta Re:fashionin Gancia-kampanjasivulta. Jos suolaiset tarjottavat kiinnostavat, niin suosittelen ehdottomasti tutustumaan myös Kaisan loihtimiin vuohenjuustopehmiksiin jotka tarjoiltiin juureslastujen ja crostinien päällä. Aivan täydellisiä pikku suupaloja kuohuviinin kanssa naposteltavaksi!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka kuivien kuohuviinien kannattaja olenkin, niin jouduin kuitenkin nyyttäreillämme yllättymään makean Gancia Astin edessä. Ihan sellaisenaan se oli kyllä omaan suuhuni turhan makea, mutta jouduin siinä kakkutikkareita ja Jonnan omenapiirakkaa suuhuni tunkiessa ja niitä tuolla makealla kuohuviinillä alas huuhdellessa, että kyllä ne suositukset vaan on oikeassa ja juoma sopii jälkiruokien kanssa tarjoiltavaksi. Sitä voisi kuvitella, että makeaa makean päälle saisi sokerin ratisemaan hampaissa ja tukan nousemaan pystyyn mutta yhdessä jälkiruokien kanssa nautittuna tuo Asti maistui jotenkin maltillisemmin makealta kuin ihan sellaisenaan juotuna.

Makean kuohuviinin ystäville Gancia Asti siis sopii loistavasti ihan vaikkapa alkumaljaksi ja seurustelujuomaksi, mutta rohkaisen myös teitä kaltaisiani kuivien kuohareiden juojia testaamaan tätä makeampaa vaihtoehtoa joskus jonkun jälkkärin kaverina. Voitte yllättyä positiivisesti kuten minä.

gancia_kakkutikkarit

Makeista asiosita puheenollen. Ne hemmetin paljon näpertelyä vaatineet kakkutikkarit. Tein yhden kokeilusatsin aiemmin kotona (en siis ollut tehnyt tällaisia koskaan ennen) ja niistä tuli omaan makuuni aivan ylimakeita kamaluuksia. Hieman reseptiä tuunaamalla yllätin kuitenkin niin itseni kuin kaveritkin, sillä cake popsit onnistuivat loistavasti ja katosivat kaikki parempiin suihin. Kivan näköinen ja helppo (joo, on helppo vaikka vähän näpräämistä vaatiikin) tarjottava vaikka vapuksi. Ja nämä toimivat ainakin omasta mielestäni loistavasti niin kuivan kuin makeammankin juoman kanssa. Näidenkin söpöläisten reseptin löydät Gancia-kampanjasivultamme.  

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sinne kampanjasivulle kannattaa muuten klikata itsensä senkin takia, että siellä pääsee äänestämään kuka meistä (minä, Kaisa, Jonna) tuunasi kuoharilasin parhaiten. Ja äänestämällä tuotoksiamme voit voittaa 10 hengen kuohuviinibrunssin!

Hieman mua nauratti kyllä, että tämän kamppiksen tiimoilta mä sekä askartelinpaskartelin, että tuhersin keittiössä jotain niin söpöä ja tyttömäistä kuin kakkutikkareita! Minä varsinainen diy- ja keittiöhengetär. 😀 Mutta aika kiva tuosta mun lasista kyllä loppujen lopuksi tuskasteluistani huolimatta tuli, vaikka itse sen sanonkin. Siinä missä oma lasini oli hieman tummanpuhuva ja dramaattinen, oli Jonnan ja Kaisan laseissa hieman hempeämmät tunnelmat.

Tsekkaa kaikki reseptit ja lasituunaukset, ja osallistu kilpailuun äänestämällä suosikkiasi TÄÄLLÄ!    (huom! Kilpailu on vain 18-vuotta täyttäneille)