Posted at 13:11h
in
Yleinen
by Veera Korhonen
-yhteistyössä Olivia Rouge Shop–
Minä odotin viime perjantain Aussie Awards -kemuja etukäteen ihan innoissani. Syy ei kuitenkaan ollut varsinaisesti itse kekkerit, vaan mekko jonka olin päättänyt tuolloin ylleni pukea. Odotin hymy huulilla, että pääsisin käyttämään tuota hurmaavaa ja pirteää kirsikkaunelmaa, jonka Olivia Rouge minulle teki.
Toki minä osasin odottaa kaunista mekkoa, mutta kirsikkaunelma vielä ylitti odotukseni huimasti! Tunsin itseni ihan suunnattoman nätiksi tuossa mekossa. Malli imartelee omenan mallista ruhoani pidentäen ja luoden jopa kevyen illuusion vyötäröstä. Olin ihan puulla päähän lyöty katsellessani itseäni peilistä kirsikkatarhaan pukeutuneena.
Olivia Rouge Shop sijaitsee Tampereella enkä tähän hätään päässyt siellä käymään, joten mekko ommeltiin minulle ilman sovitusta. Otin kotona mitat Tommin avustamana ja Olivia toimi niiden varassa. Jännitinkin etukäteen hieman mekon istuvuutta, mutta aivan turhaan. Leninki oli kooltaan ihan justiinsa.
mekko-Olivia Rouge (saatu)/kengät-Via Uno/laukku-2nd hand/rannekorut-Glitter/korvikset-Ninja
Valitsin mekkomalleista tuon röyhelöllä varustetun kynämekon, koska ajattelin, että iso yksityiskohta lantiolla toimisi tasapainottavana elementtinä ja veisi hieman huomiota aina shown varastavilta rinnoilta. Kavereiden mukaan ei kuulema toiminut. Tissit tuppasivat viemään huomion edelleen. Mutta näitä kuvia katsoessa sanoisin kyllä, että kokonaisuus on normaalia tasapainoisemman näköinen eivätkä boobsit hyökkää silmille niin pahasti.
Juuri passelit kengät ja laukku löytyivät helposti omasta kaapista. Via Unon punaiset korkkarit ovat olleet suosikkini jo vuosia ja niiden malli ja väri passasi mekkoon täydellisesti. Pieni satiinilaukku puolestaan on vuosien takainen löytö Nizzan antiikkitorilta ja henki sekin mielestäni oikeanlaista tunnelmaa ollakseen kirsikkaunelman kaveri.
Ajattelin, että kyllä sitä kerran vuodessa pitää naisen nättinä olla ja kun ei ainakaan mekosta ole homma kiinni, niin varasin itselleni ajan myös kampaajalle. Tai no, alunperin minulla oli aika kampaukseen ja meikkiin, mutta kampaajani sairastuttua edellisyönä vatsatautiin pädyin meikkaamaan itse kampaaja-ajan kuitenkin järjestyttyä sairasvuoteella maanneen Marin kollegalta.
Hiukseni laittoi Pauliina Sydämen Pohjasta -kampaamosta ja annan lopputuloksesta kyllä täydet pisteet, lähtökohta kun oli juurikasvunsa ja hiusten pituuden puolesta vähintäänkin haastava. Toiveenani oli jonkinmoinen mekon henkeen sopiva tötterö ja sellaisen sain. Varsin nerokkaana oivalluksena pidän kuitenkin tuota sivukiehkuraa, jolla Pauliina taikoi peittoon ylikasvaneen sivuosan järkyttävän juurikasvun ja muutenkin epäesteettisen olotilan. Loistava naamiointi!
Kaikin puolin ihan yllättävän naisellinen ja nätti lopputulos lähtökohdan huomioonottaen. Tykkäsin!
Kaikin puolin tykkäsin lookistani ihan hirmuisesti ja nyt odotankin, että olisipa pian jotkut toiset juhlat joihin voisin kirsikkaunelmani jälleen päälleni pukea. Mekko täräytti tiensä kertaheitolla vaatekaappini ihanimpien vaatteiden listalle. Ihanimpia vaatteita ovat ne joissa tuntee olonsa upeaksi ja tämä todellakin täyttää tuon kriteerin.
Reissussa oli mukana tasan nuhjuinen camotakki ja nahkarotsi, mutta onneksi jälkimmäinen passasi mekon fiftarifiilikseen riittävästi, jottei ihan tarvinnut nolostella narikassakaan.
Melkoisen itserakas hehkutus tästä postauksesta tuli, mutta ei voi mitään, kun olin niin hitsin tyytyväinen mekkoon ja koko asuun, että hymyilin kuin typerys koko illan niiden vuoksi. Kuten jo sanoin, eiks sitä kerran vuodessa saa olla niin nättinä, että ihan halkee innosta? 😀
Aivan tuhannet kiitokset Olivialle mekosta!
