Vaikka eilisilta oli melko kuuma kuten lähes kaikki illat viimeisen kuukauden ajan, oli minun silti vedettävä keveiden kesähamosten sijaan uudet farkut jalkaan, niin ihanilta ne heti ensi sovituksella tuntuivat. Suuntasinkin tuliterissä denimeissäni ensin ystäväni Annin kanssa ”palaveeraamaan” viinilasin ja pussikaljan äärelle ja niiden jälkeen vielä Porispereen rokkaamaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vagabondin paljettitossut kimalsivat ilta-auringossa kilpaa kiiltävän naamani kanssa, mammalta nimipäivälahjaksi saatu pyton-clutch nieli sisäänsä tärkeimmät tavarat ja tuubitopin alla tissit piti paikoillaan vanhat tutut moneen kertaa loistaviksi havaitut Fantasien liivit. En voi lopettaa niiden ylistämistä. Voitteko kuvitella, että rymysin pari viikkoa sitten koko päivän Karmarockin purkutalkoissa samoilla olkaimettomilla liiviellä joutumatta kertaakaan nostelemaan niitä tai pelkäämään, että hinkit vilahtaisivat kesken aitojen kantamisen. Siis ihan kunnon fyysistä jumppaamista ja tötteröt pysyi täydellisesti kyydissä. Arvostan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja entäs ne farkut sitten? H&M:n nettikaupasta tilasin ja osasto oli taas kerran moneen kertaan hyväksi housutarjoajaksi havaittu MAMA! Jep, en oo edelleenkään paksuna, mut vatsa on yhtä iso kuin aiemminkin, joten sillehän passaa hienosti möhömahaisille tarkoitetut pöksyt!

Multa on kysytty mm.,  että eikö mua hävetä käyttää raskausvaatteita ja täytyy sanoa, että ihmettelen kysymystä kovasti. Mitä hiton hävettävää on normaaleissa vaatteissa, joissa itsellä on hyvä olla? Se, että farkuissa on trikoinen mammakaitale, tekee juurikin mun mielestä noistakin farkuista aivan täydelliset. Itse farkkujen vyötärö jää suht matalalle, mutta trikookaistale pitää huolen, että housut pysyvät hyvin jalassa, eikä persevako vilku kyykkiessäkään. Aloinkin alunperin käyttämään mammafarkkuja nimenomaan duunihousuina, koska huomasin, että niissä pystyy liikkumaan vapaammin ilman, että farkkuja täytyy joka kyykistymisen jälkeen olla nostelemassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ainakin itselläni, kun olen tuollainen selkeästi vyötärölihava, on tilanne se, että farkkujen vyötärökaistale usein porautuu inhottavasti läskien sekaan jättäen jälkeensä ruman vararenkaan. Isommassa koossa housut sitten taas putoaisivat. Mammafarkuissa yhdistyy riittävän iso vyötärökaistale joka ei poraudu läskeihin, mutta myös se, että housut pysyvät ylhäällä. Ihan loistava diili siis kaltaiselleni muffinsimahalle!

Mikäli joku näistä mahdottoman mukavista ja kivoilla kulutuksilla varustetuilla kesäfarkuista (en osaa käyttää vaaleita farkkuja talvella) kiinnostuu, niin kyseessä on nämä boyfriend-malliset mama-farkut. Itselläni koko 44, vaikka normaalisti olen enmmänkin kokoa 46 housujen osalta, mutta en halunnut noista boyfriend-mallistaan huolimatta mitään lökäpöksyjä.

Olin muuten omasta mielestäni ihan harvinaisen hottis eilen. Niin ulkonäön kuin lämpötilan osaltakin. Mutta eihän selalista pitäisi ääneen mennä sanomaan. Vähätellä kuuluis itteensä. Nih,


Pikku vinkki vinkkinen! Tuuppasin tänä iltana erän väsäilemiäni korvakoruja myyntiin blogin FB-sivulle, joten jos vaikkapa maatuskan, karttapallon tai käsikranaatin muotoiset kepeät puiset korvikset kiinnostavat, niin käy vilkaisemassa valikoima!

korvikset myyntiin

 

FB:ssa kävi jo illan aikana ihan odottamaton hulina, mutta paljon kivoja malleja on vielä jäljellä. Ja mikäli jokin oma suosikki on jo ehtinyt loppua, niin kommenttia vaan kyseisen tuotteen kohdalle, niin tiedän vähän mitkä mallit ihmisiä kiinnostavat ja osaan sen perusteella täydentää varastoja.

Myytävien korvisten albumiin pääset TÄSTÄ!


Mä oikeastaan vihaan tällaisia ”heipä hei, tässä mun kuulumiset sekalaisten kuvien kera” -postauksia, sillä en todellakaan haluaisi oman blogini luisuvan miksikään hemmetin päiväkirjaksi, mutta just nyt tällä lomamoodilla ei kyllä irtoa mitään jäsennellynpää, joten koitan vaan kestää tätä blogisuvantoa. Kestättekö te?  Loma-asennossa tulee mietittyä toisinaan jopa koko blogin olemassaolon järkevyyttä, mutta tiedän tunteen menevän ohi, joten koitan olla välittämättä siitä.

loma kotona2

Lomailen tosiaan parhaillaan kotikotona Sotkamossa ja viime päiviin on kuulunut paria pikku työrutistusta (jep, loistoloma, kun kuitenkin on töitä mukana..) lukuunottamatta ihan vaan kesästä nuttimista. Kotitien päässä on kiva pieni lampi jossa on kiva käydä dippaamassa itseä veteen ja loikoilemassa laiturilla aurinkoa ottaen.

Nuo uimishommat on kyllä itselle vähän hankalahkoja, kun kalakammoisena saan ahdistuskohtauksia pikkukalojen parvista joita laiturilta tähyillen bongaa tuon tuosta. Eilen nähtiin isin kanssa ainakin kolmen sentin mittainen hauki-vauva, (mikä jättiläinen!!) ja en voi olla ajattelematta, että, jos siellä on se lapsihauki, niin jossain ne on sen isi ja äitikin. Yyyh!

loma kotona1

Lauantaina vietettiin varsinaista isä-lapsi-laatuaikaa, kun suunnattiin isin kanssa mustikkametsään. Ei siellä helteessä ihan hirmuisen kauan jaksanut hyttysten syötävänä kyykkiä, mutta kyllä sieltä riittävästi omiin tarpeisiin saatiin herkkua poimittua. Siinä ajassa missä minä poimin yhden pikku sankollisen marjaa, napsi isä kaksi sankoa täyteen. Isä nauroikin mun poimintataktiikkaa, että ”yksitellenkö sinä niitä marjoja sieltä poimit?!” ja täytyy sanoa, että melkeinpä. Mutta minunpa saalis olikin jo valmiiksi puhdistettua, kun taas isipapan marjat vaativat vielä puhdistuskierroksen! Hahaa! 😀

Marjasaaliista väsättiin ehti eilen mm. soppaa ja kakku ja iltapalana on herkuteltu mustikkamaidolla. Ihania lapsuudesta tuttuja makuja!

loma kotona3

Sunnuntaina ohjelmassa oli mm. kesätetatterissa käyntiä. Napattiin Piia (mun elämäni pitkäaikaisin ystävä) meidän perheen mukaan ja suunnattiin katsomaan Teatteri Havukan näytelmää Opri. Esitys piti paikkaansa ns. Tökärillä, eli vanhalla työväenyhdistyksen talolla, joka minun ja Piian lukioiässä palveli baarina nimeltä Rio. Piti sitten näytelmän väliajalla mennä tarkastamaan alakerran vessa ja kyllä, sieltähän se seinään maalattu adonis löytyi edelleen!!! Tuon nakun miekkosen edessä poseerrattiin myös mm. meidän penkkaripäivän iltana vuonna 2000. Kuten joku jo instagramissa kommentoikin: ”Elämässä on hyvä olla jotain pysyvää”. 😀

Niinpä, edes jokin asia on kotikylässä siis ennallaan, kun niin moni asia tuntuu vuosien aikana muuttuneen. Ajelin tuossa illalla pienen lenkin tässä omalla kylälläni ja tuntuu, että joka nurkkaan on tupsahtanut uusia taloja ja entiset ovat vaihtaneet väriään ja niitä asuttavat ihan eri ihmiset kuin silloin joskus.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onneksi jokin muukin on pysynyt ennallaan tuon alastoman adoniksen lisäksi, nimittäin Vuokatin vaaralta lankeavat uskomattoman upeat maisemat. Vaaralle on joka ikinen kerta täällä käydessä päästävä ja ihasteltava sitä kuinka kauniilta tämä järvien täyttämä kotiseutu oikein on. Nämä vaarat ja järvet on ja pysyy. Juuret on ja pysyy.