21.01.2016

Posted at 12:20h in Yleinen by
0 Likes

Tuo yllä kertomani kommentti palasi tässä taannoin taas mieleeni, kun bongasin yhden #Evek-jakson yhteydestä puolestaan tällaisen kommentin: "Veera on tässä(kin) hommassa pelkkä kiintiölihava, myhäilee ja hihittää toisten jutuille."  Että olipa sitten niin tai näin, syynä on  aina läskit. Koekuvauksen sijaan minutkin toki vain punnittiin, kun miettivät sopivuuttani #Evek-tiimiin.

Minä elän itse sellaisessa kivassa kuplassa, missä ihmisissä merkityksellistä etenkin työmarkkinoilla on heidän ajatuksensa, tekonsa ja käyttäytymisensä, mutta aina aika ajoin saan sinne kuplaani muistutuksia siitä, että kaikki ihmiset eivät suinkaan keskity samoihin asioihin.

Ulkonäkö- ja painonatsien silmissä esimerkiksi kaltaiseni ylipainoinen nainen on pelkästään kasa ihraa. Läskillä ei voi olla taitoja, asiantuntemusta, sosiaalisia taitoja tai työkokemusta. Kaikki mitä lihavalle ihmiselle tapahtuu tai ei tapahdu, johtuu ulkonäkönatsin mielestä rasvakudoksesta. Tuollainen asenne on tympeää toisten ihmisten mitätöimistä. Samanlaista mitätöimistä saavat osakseen myös todella kauniit ihmiset. Esimerkiksi missi televisio-ohjelman juontotehtävissä nähdään vain nättinä naamana, vaikka sen ulkoisen habituksen lisäksi on ihan varmasti oltava myös sujuvasanainen. 

Minä voin ihan iloisesti kertoa pitäväni itse omasta peilikuvastani ja olen samalla vallan sinut sen asian kanssa, että monet ihmiset eivät kohdallani pidä näkemästään. Mutta vielä enemmän kuin ulkonäköä, mä pidän arvossa kaikkia niitä asioita joita osaan. Perse on leveä ja ajan myötä tissit venyy kohti napaa ja naamaan ilmestyy ryppyjä, mutta sen saman ajan kuluessa myös taidot ja henkinen pääoma kasvaa. Jos itse keskittyy vain ulkokuoreensa ja rakentaa itsetuntonsa sen varaan sisällön sijaan, on luvassa iän myötä alamäkeä. Mutta jos keskittyykin sisältöön niin itsensä kuin muidenkin kohdalla voikin ilokseen huomata positiivista kehitystä. 

Oman ja toisten persauksen mittailun sijaan meidän kaikkien olisi hedelmällisempää tutkailla mitä siellä korvien välissä tapahtuu. Mutta se taitaa olla ulkonäkö- ja painonatsille mahdotonta, sillä hän ei pysty porautumaan pintaa syvemmälle, ei muiden, eikä myöskään itsensä kohdalla. 

PS. Se kommentti "laihduttaisit, niin ei tarttis tällaisista asioista vinkua", on sitten muuten jo useaan otteeseen käytetty. 


20.01.2016

Posted at 20:37h in Yleinen by
0 Likes

Miten olis, pitäiskö mun alkaa pukeutua pinkkeihin tyllimekkoihin? Pitäiskö ylipäätään alkaa valitsemaan vähän leveämpiä helmpja ja löysempiä alaosia iänikuisten kotelomekkojen sijaan?

No minäpä vastaan. Ei pitäis. Joidenkin mielestä läskin ei pitäis pukeutua vartalonmyötäisiin vaatteisiin, mutta mä olen just vastakkaista mieltä.

Kävin eilen Junarosen showroomilla tutkailemassa tän kevään ja tulevan syksyn mallistoja ja sovittelin samalla läjän kamppeita. Tuota sinistä mekkoa sovitin sillä mielellä, että se olisi värinsä puolesta loistava mulle #Evekin kuvauksiin, sinne kun kaivataan vaatteisiin selkeitä värejä. Olen itse tunnetusti aina inhonnut sinistä, mut nyt joudun kyllä sanomaan, että tämä mekko on ehkä hankittava, kun tulee myyntiin maaliskuussa, niin kovasti ihastuin omaan peilikuvaani. Kuten joku Instagramissa kommentoikin, niin vaikken minä pidä sinisestä väristä, niin se näyttää silti rakastavan minua. 

Pinkin tyllimekon kohdalla ennakkoasetelma oli sama, että "no ei oo kyllä mun juttu, mutta kokeilen huvikseni" mutta tämän koltun kohdalla mielipide ei muuttunut sovittaessa. Ei tosiaan oo mun juttu. Nauratti ihan hirveesti kattoo ittee peilistä. Väri voisi olla ihan jees jossakin skarpimmassa vaatteessa, mut ei olis minusta kyllä tällaiseen keijumekkoon. (Mutta jos joku muu ihastui malliin, niin mekosta on tulossa myyntiin keväällä muistaakseni tummansininen versio.)

Nää mekot muodostavat mielestäni loistavan vertailuparin näyttämään miten eri kokoiselta voi sama pyllerö näyttää eri vaatteissa. Lopputulema on, että jatkan iloiseseti bodycon-mekkojen käyttöä.

– Molemmat mekot Junarosen kevät 2016 -mallistosta. Eli tulossa myyntiin alkuvuoden aikana. Sovittamani mekot molemmat kokoa M


19.01.2016

Posted at 22:08h in Yleinen by
0 Likes

Alkaa tuntua, että tämä neuletakki on kasvanut muhun kiinni, niin ahkerasti olen viime viikkoina koonnut asut sen ympärille, tai sanoisinko paremminkin alle. Erityisen tykästynyt olen näihin minihame -asuihin, missä hame on lyhyempi tai korkeintaan yhtä pitkä kuin neuletakki. Neuletakki ja saappaat siis pysyy ja vaihtelen vain hametta ja puseroa. Aiemmin asukuvissa on samaa tyyliä nähty mm. TÄMÄ paljettihameversio. Viime viikolla koulussa hameena oli tiilenpunainen nahkahame mustan puseron kanssa ja toisena päivänä musta hame viininpunaisen puseron  kanssa (näistä en valitettavasti ehtinyt ottaa kuvia).

Ja tänään sitten tällainen niitein koristeltu mustavalkoinen vedos aiheesta. Tykkään ainakin itse tosi kovasti. 

hame-H&M/pusero-Masai/neuletakki-J.Lindeberg/saappaat-Apple Green

Linkkasin tossa jokin aika sitten Lindexin metrinovillaisen alustopin ja nyt pitää muistaessa pistää myös toinen suositus villaisen aluspukeutumisen saralta samasta puljusta. Se on nimittäin niin, että naisen pitää pitää tavarastaan huoli eikä päästää pyrstöä paleltumaan, ja siihen on näin pakkasilla hameeseen pukeutuessa oiva apu villashortsit! 

Mulla on itsellä pikkaisen lyhyempi malli kuin nuo tällä hetkellä Lindexin valikoimissa olevat, mutta muuten samanmoiset. Aivan sairaan hyvä lisälämmitin persukselle, kun nykäisee noi sukkahousujen päälle. Ei pääse helman alle pyrkivä viima puremaan persusta niin herkästi. Hyvin siis tarkenee pakkasillakin lyhyessä hameessa, kun on hyvät aluskamat ja pitkät saappat. Ainoa paikka mihin hieman vilu meinaa iskeä, on etureidet pieneltä matkalta, mutta ei se sitten haittaa, kun on muuten ihan lämmin.