Ihan ajantasaista päivänasua taas vaihteeksi. Päivä kului housuissa joita en ollut kuvitellut koskaan käyttäväni julkisesti. Mutta mikäs näissä lököttävissä villapöksyissä oli ollessa, kun puki kaveriksi vähän skarppia raitaa ja huomiotaherättävät huopikkaat.

Pakkasta oli aamulla -18 astetta eikä mulla ollut mitään käryä millaisille keikoille työvuoro SK:ssa veisi. Oisko siistejä sisähommia, vai pitäisikö taas huhuilla vaikkapa pilkkijöitä meren rannassa. Piti siis pukeutua käytännöllisesti. 

Alimmaiseksi kiskaisin jo alkuviikosta hehkuttamani merinovillasukkikset ja Lindexistä pakkasten tullen ostamani merinovillaisen alustopin. Sitten pitkähihainen trikoopaita ja neuletakki ja alaosaan välihousuiksi äidin mulle joskus ostamat Sisleyn roikkuvahaaraiset neulehousut (villa-alpakka-akryyli). Niin, ajatus oli siis alunperin, että ne on ihan vaan välikalsarit, kun aamulla töihin lähtiessä päälle tuli vielä tuulihousut. Mutta töihin päästyäni tajusin, että en mä nyt todellakaan jaksa koko päivää kahista niissä ylisuurissa ulkoiluhousuissani, joten päädyin riisumaan ne ja heilumaan näissä pappakalsareissa.

Siis ihan oikeiksi housuiksihan nuo on alunperin tarkoitettukin, mutta kun itselläni ovat olleet aina vaan sellasessa välihousukäytössä, tuntui kuin olisin tehnyt jotakin väärää hiippaillessani työpaikalla villahousujen haarat roikkuen. Mutta omassa päässähän se kalsarifiilis suurimmaksi osaksi oli, sillä samantyyppisiä munapussihousujahan löytyy kaapistani kesäversioinakin. Onhan tää asu nyt kaikessa päästä varpaisiin villaisuudessaan vähän huvittava, mutta oikein hyvin ajoi asiansa ja sopi tähän päivään. Tarkenin hienosti ulkona ja sisällä en joutunut kuuntelemaan kahisevia puntteja. 

Ja sitä paitsi, onhan nuo lapikkaan malliset huopikkaat ja pussihousut nyt ihan täydelliset kaverukset!

neulehousut-Sisley/raitapaita-Marimekko (saatu)/neuletakki-Ellos/huopikkaat-Arctips (saatu)

Punaiset huopikkaani saivat työkavereilta ja myös yhdeltä kuvattavalta ihastelua osakseen, eivätkä suotta. Pari talvea sitten blogikamppiksen myötä saadut Arctipsin huopalapikkaat ovat sekä nätit että todella lämpimät. Ei minulla tänäänkään mitään villasukkia jalassani ollut ja varpaat pysyi hyvin lämpiminä. 

Merinovillaiset huopajalkineet valmistetaan käsityönä Töysän Kenkätehtaalla ja tätä Classic-mallia on saatavilla seitsemässä eri värissä. Jos ihastuit, niin aiemman postaukseni Arctipseistä voi lukea TÄÄLTÄ ja värivalikoiman ja muut jalkinemallit näet Arctipsin sivuilta.

 


 

Mainostaisin välissä vähän omia sivubisneksiäni. Jos postauksen ekan kuvan riikinkukko-korvikset ovat mielestäsi kivat, niin vinkkaisin, että niitä on vielä muutama pari myynnissä mun blogin FB-sivulla. Tarjolla myös alla näkyviä maatuskoja, maapalloja, käsikranaatteja ja paljon muuta. Haluaisin saada hieman varastoa tyhjennettyä joten nyt olisi kaikki korvikset tarjolla hintaan 10 €/pari (sis. postikulut) (norm hinta 10-15 €/pari). Alehinta voimassa sunnuntaihin 10.1. saakka. Tilausohjeet löydät myytävien korvakorujen kansiosta.

Korvakorut ovat materiaaliltaan ohutta lakattua puulevyä, joiden takaosat on värjätty tummaksi, koukut ovat kirurgin terästä. Jokainen pari toimitetaan omassa pahvirasiassaan. Jos tykästyit, niin ei muuta kuin ostoksille! 

 


#Evekiä on kuvattu nyt toistakymmentä jaksoa ja sen lisäksi, että duuni on ihan hullun hauskaa sen mahtaviin puoliin kuuluu myös se miten mageen näköisiä meidän stylisti ja maskeeraajat meistä aina taikoo. On joka kerta ihan juhlaa istahtaa siihen peilin eteen ihan rupuisen näköisenä ja rähmät silmissä ja seurata miten ammattilainen taikoo musta joka kerta ihan eri näköisen.

Mun tukka on omien käsieni jäljiltä suurimman osan ajasta vaan tylsästi jollain pikkunutturalla, mutta #Evekin ansiosta olen saanut ainakin lisää inspiraatiota sen suhteen miten voisin kuontaloani väännellä. Hieman olen jo uskaltautunut yrittämäänkin, mutta taidot ei toki riitä ihan kaikkeen mitä ammattilaiset loihtii.

Olen koittanut parhaani mukaan muistaa nappailla aina kuvan mun meikistä ja kampauksesta studiolla ja tässä olisi nyt pieni kokoelma mun ekan tuotantokauden lookeista.

Vasemmalla on se lähtökohta minkä näköisenä yleensä studiolle raahaudun aamuisen neljän tunnin bussimatkan jälkeen. Tuo kyseinen kuva on joulukuun alusta, jolloin olin yhtenä kuvauspäivänä aivan hirmuisessa flunssassa ja kuumeessaa enkä uskonut, että minusta saisi ihmisen näköistä, mutta olin vahvasti väärässä. 

Tässä yllä kahdessa kuvassa sitten kuumepäivän naama laitettuna. Ihan hämmästyin miten freshin näköinen musta saatiin. Useimmiten mulle väännellään tukka kiinni jonkinmoiselle tuutille tai tötterölle, mutta tulipa kerran kokeiltua tuollainen ylemmän kuvan toiselta puolen auki oleva versiokin.

Tää kokonaisuus oli mun mielestä ihan sairaan hyvä. En yleensä itse ikinä meikkaa näin vahvasti sekä silmiä että huulia, mutta noiden pocahontas-korvisten kanssa naama oli vaan yksinkertaisesti aika täydellinen. En kestä, osaisinpa itse meikata tuollaiset silmät! Tukkatötterö on tällä kertaa kovin sileä moniin muihin viritykseein verrattuna. 

Tätä toispuoleista pallokampausta olen jo kokeillut muutaman kerran itsekin. En kylläkään ole jaksanut tehdä niin hyviä pohjatöitä tukkaan kuin tuolla kuvauksissa tehtiin, joten en saa pallosta yhtä muhkeaa. Jatkan opettelua ja aion kokeilla olisiko hiusvalkista apua. (niin kuin mä muka osaisin sellaista käyttää :D)

Kaulassa muuten aivan ihana Aarikan koru tulevan kevään mallistosta!

Kuten ehkä silmämeikistä huomaa, niin tässä on muutamia kampauksia yhdeltä ja samalta päivältä, kun jouduttiin kerran tekemään normaalia isompi määrä jaksoja kerralla. Vaihdot olivat nopeita, joten meikkiä ei voitu tehdä aina kokonaan uudelleen, joten nopeat ratkaisut tukan muokkaamiseen olivat tarpeen. Mutta aika pienillä veivauksilla se jo muuttuu, tämä joulujakson tuutti taidettiin vääntää ylempänä nähdyn sileän tötterökampauksen jälkeen. Hieman eri kohdista kiinni ja rikottiin kokonaisuutta sotkuisemmaksi. 

Ja kun tukka avataan parin tuuttikampauksen jälkeen, löytyy sieltä tällainen pehko. Kun pohjatyö on ihan aluksi hyvin tehty oikeiden aineiden kanssa, saa tätä mun tukkaa väänneltyä todella monelaiseen asentoon yllättävän helposti. Muotoilussa on usein käytetty paljon hiuspuuteria, kun taas lakkaa koitetaan käyttää säästeliäästi etenkin jos tiedetään että kampaus täytyy vaihtaa monta kertaa. Sitten lisäksi vähän tupeerausta ja muotoilurautaa, niin sen jälkeen pehko tottelee lähes mitä tahansa käskyjä. 

Toisinaan taas kokeillaan myös lettihommia. Tämän taidon tahtoisin itse oppia, mutta ei tunnu motoriikka riittävän. 

Mä olen edelleen niiiiin törkeän tyytyväinen tähän tukkamalliini. Huomenna onkin taas pitkästä aikaa kampaajakäynti luvassa, mutta tällä samalla mallilla jatketaan edelleen. Lyhennetään vaan hieman tätä reuhkaa, tehdään sivuista ja takaosasta taas siisti ja hoidetaan vähän värillä kiiltoa pintaan. 

Voin sanoa, että en itse vielä muutama kuukausi sitten tajunnut miten monipuolinen tämä minun nykyinen hiusmallini oikeasti onkaan, mutta kun näitä kuvia katselee, niin ei tässä tunnu olevan kampausvaihtoehdoista pulaa. Innolla odotan millaisiin asentoihin nää karvat vielä kevätkauden kuvauksissa väännellään.

Löytyikö lempparia?