02.02.2016 Allergikko otti riskin -Kissakahvila Helsinki

Olin pitkästi yli parikymppinen, kun eräs ystäväni hankki kissanpennun ja minä tajusin, etten ollut vielä koskaan elämässäni päässyt sellaista silittelemään. Olen ollut lapsesta saakka allerginen ja etenkin mukulana oireeni olivat niin pahoja, että oli todellakin pysyttävä kaukana kissoista, hevosista ja suuresta osasta koiriakin. Ystäväni kissanpennun kohdalla kuitenkin uteliaisuus vei viimein voiton ja pumppasin itseni täyteen allergia- ja astmalääkkeitä, menin vierailulle ja nappasin pienen pehmoisen söpöliinin syliini. Siinä minä sitten silittelin sitä pikkuista otusta ja ihastelin pehmoisia polkuanturoita ja kokemus oli niin ihana, että tippa vierähti poskelle. Ihanuutta kesti ehkä 15 minuuttia, sitten oli jo kiskottava lisää astmapiippua ja poistuttava. Mutta olinpa vihdoin saanut paijata kissanpentua! (tai kissanporsasta, kuten isosiskoni pienenä sanoi)

Muutama viikko sitten allergikko otti jälleen riskin, kun varasimme Iinan kanssa pöydän Kissakahvila Helsingistä, siellä käynnistä kun oli ollut puhetta jo paikan avaamisesta saakka. Kahvilassa elelee kuusi kissaa ja vähän jännitti, että mahdanko saada oireita, mutta pärjäsin lääkittynä oikein hyvin, kun pysyttelin irti kisuista ja tyydyin silittelyn sijaan vain katselemaan karvakorvien menoa. 

Kahvila oli tunnelmaltaan aivan taianomainen, sillä kaikki asiakkaat keskittyivät seuraamaan talon viiksekkäitä asukkeja. Älypuhelimia toki räplättiin kuvaustarkoituksessa, mutta kenelläkään ei olisi tullut mieleenkään uppoutua tässä kahvilassa vaikkapa someen, kun tarjolla oli kissavideota ihan livenä. Suomalaisittain erikoiseksi homman teki myös se, että kissojen ihastelu toimi luonnollisena kannustimena jutustella myös viereisten pöytien ihmisten kanssa. Sellaistahan ei ihan herkästi tapahdu normi kahvilassa. Puolitoista tuntia, jonka pöytävaraus kesti, hurahti aivan siivillä ja hymyssä suin.

Kissakahvilassa on sääntöinä, että kissoja ei saa ottaa syliin ja jos ne nukkuvat, niin ei saa mennä häiritsemään, mutta muuten karvapalloja saa silitellä ja heidän kanssaan saa leikkiä. Moni asiakas siirtyikin kahvit juotuaan ja herkut syötyään lattialle ja lelukorien ääreen toiveenaan houkutella joku kisuista pieneen leikkihetkeen. Vaikka asukit viihtyivätkin aika paljon esimerkiksi ikkunan luona yrittäen jahdata lumihiutaleita tai katonrajassa kulkevalla "sillalla" makoillen, niin kyllä he aina välillä innostuivat tyydyttämään vieraidensa leikkihalujakin. Mutta tekivätpä kissat mitä hyvänsä, heitä tuijotti herkeämättä toistakymmentä silmäparia. 

Ikkunalla oleilevat kissat kiinnostivat myös ohikulkijoita ja ikkunan takana olikin lähes koko ajan ihmisiä ihastelemassa katteja. Aina välilläihmisiä poikkesi ovesta sisään kysymään olisiko kahvilassa tilaa, mutta ainakin tuolloin lauantai-iltana pöydät olivat täyteen buukattu eikä satunnaisille piipahtajille löytynyt tilaa. Mikäli siis mielit vierailulle Kissakahvilaan, on viisainta varata aika. 

Varsin kiehtova kahvilakäynti siis kaikin puolin ja jopa sen pienen riskin ottamisen arvoinen. Suosittelen lämpimästi kaikille joita kissat kiehtoo!